arja25.06.2011 1.miltä nyt tuntuu? Aivan uskomattoman hienolta 2xVuoden Näyttelykoira 2xVuoden Afgaani 2x Vuoden Vinttikoira peräkkäisinä vuosina on kyllä huikea saavutus omastakin mielestä. 2.kerro henkilötietosi, tärkeät mittasi ja lauman kokoonpano? Olen viralliselta nimeltäni Agha Djaris Blue Blood ja kutsumanimeni on "Pacino"syntynyt Saksassa Agha Djaris Kennelissä ja kasvattajani on Stefan Boieck. Molemmat vanhempani ovat kuuluisia hyvin menestyneitä näyttelykoiria molemmat , Äitini "Reeva"( Agha Djaris Reflection Of Xenos)ja isäni "Kid Sox"(Start Cutting Trax of Jhanzi) Olen syntynyt loppuvuodesta 2009, joten neljättä ikävuotta mennään tämä vuosi. Maskuliininen , karismaattinen mieshän minä olen ja kun kävin tuolla Orlandossa niin amerikkalaiset ottivat valokuvia myös valtavista käpälistäni, aikovat kuulemma käyttää tassukuviani affekoulutuksissa siellä, suuret käpälät ovat kuuleman mukaan täysin kadonnut luonnonvara amerikkalaisilla lajitovereillani, joten näin jätin sanan varsinaisessa merkityksessä myös tassunjälkeni amerikkaan,aika kiva. laumaani täällä kotosalla kuuluu 2 afgaania, uros ja naaras , kotikoiria molemmat, uros on niin pieni että lenkillä aina luulevat sitä siskokseni ja muutenkin se on vähän outo ja naismainen, jos vaikka yksi timoitei heinä tarttuu haaraväliin niin heti pysähtyy eikä voi muka kävellä, kun minä tapaan vaan potkia kaikki roskat menemään ja jatkan matkaani, näin erilaisia me ollaan ja muutenkin sillä on niin huono itsetunto että jeesaan sitä usein erilaisissa asioissa minulla kun tuota itsetuntoa riittää niin autan heikompia mielelläni ja puhun mielestäni myös hyvin "koiraa" joten lajitoverini ymmärtävät minua hyvin, minun mammani sanoo myös aina että olen "Vanha Sielu" ja sitten tuo vanha naaras, mikä meidän kanssa asuu on siitä outo, että vaikka ohi kävelen niin ei silmiänsä raota, yleensä naiset ainakin vähintään huokailevat kun ohitse menen, mutta ei tuo ,no minä laitan tuon vanhuuden piikkiin, enkä loukkaannu. Ihana kaveri sekin kuitenkin on ja toivon että saisi elää vielä pitkään kanssamme. laumaani kuuluu tietty vielä ihmiseni mamma ja pappa, joista tuo ensimmäinen eli mamma on sitten se minun "autonkuljettani" kaikilla tähdillähän on aina sellainen, niinpä minullakin 3.mikä alkujaan sai innostumaan näyttelyistä? Kyllä se oli tuo "autonkuljettajani" joka siitä varmaan oli ensin innostuneempi kuin minä, mutta sitten kun olin käynyt siellä muutaman kerran ihan kakarana huomasin itsekin ,että se oli ihan kivaa, seurallinen kun olen, niin sain tavata paljon koirakavereita ja myös ihmisiä, pidän nimittäin molemmista, hälinää riittää aina näyttelypaikalla eikä haittaa, mitä enemmän sen kivempaa, hermoni kyllä kestävät 4. Millainen on viikko-ohjelmasi/valmistautumisesi näyttelyyn/harjoitteletko? No, oikeastaan mitään muita "must" ohjelmia ei viikossa ole kuin turkin pesu. Se on tehtävä säännöllisesti, että se pysyy takuttomana ja tehdään siis vaikkei näyttelyihin mentäisikään, afgaaniksi kun on syntynyt niin kuuluu kuvioon. Pidän tästäkin ei ole ollut koskaan ongelmia, hoitopöydällä kun saa rötköttää tyynyt pään alla ja mamma tekee duunin niin mikäs siinä, lämmintä ja leppoisaahan tuo on. Ja todettakoon vielä se, että vaikka olen saavuttanut näin hienot tulokset näyttelypuolella, saan elää siitä huolimatta aivan tavallista hyvää koiranelämää kaiket päivät, lenkkeillään paljon käydään koirapuistoissa tavataan muuten vaan koirakavereita ja omassa isossa pihassani saan juosta vapaasti Eli vastaus tuohon kysymykseen, miten valmistaudumme näyttelyihin on juurikin tämä, elämällä hyvää koiran elämää, johon kuulu myös hyvä lauman johtajuus joka on ihmisen vastuulla , hyvällä ja johdonmukaisella laumanjohtajuudella saa aikaan stressittömät ja onnelliset koirat näillä on menty eikä kovin huonosti ole mentykään. Mitä taas tulee tuohon harjoitteluun niin sitä tehtiin enemmänkin pentuaikana nyt kun asiat jo osataan niin harjoituksia tehdään vaan silloin tällöin ja aina "leikkien" että itse näytelmät olisivat aina mielessä mukavina tapahtumina eikä missään nimessä "pakkopullana" 5.Millaista sapuskaa sinulle tarjotaan/eväät näyttelyyn? Kyllähän sitä tietysti minulle tarjotaan, mutta minua ei oikein kiinosta syödä, en viitsi juosta vatsa täynnä.Minun handlerilla Mikolla on aina jotain herkkupaloja mukana ne riittävät oikein hyvin. Minä syön vasta sitten kotona tai hotellissa jos ollaan matkoilla.Vesi minulle toki maistuu aina näyttelyissä. 6.Kerro millainen olet luonteeltasi ja tunnusta paheesi? Minä olen oikeastaan aika samanlainen kaikilta osin kuin tuo filmitähti Sean Connery, se 007. Olen maskuliininen ja miehekäs.Haluan olla keskipisteenä,esiintyä,tykkään yleisöstä olen sosiaalinen vahvatahtoinen ja minulla on hyvä itsetunto, lisäksi olen hyvin huumorintajuinen vähän pilke silmäkulmassa tyyppi ja viimeisenä muttei vähäisimpänä Suurin Paheeni on ehdottomasti aah..ne naiset.. Huomaatteko nyt kuinka paljon yhtäläisyyksiä minulla ja 007:lla on?? 7.Kerro aikaisemmat saavutukset ja tulevaisuuden suunnitelmat? Synnyin tosiaan loppuvuodesta 2009, joten 2010 olin kakara ja kävin pentunäyttelyissä muutaman kerran ja jo tuolloin menestyin. Vuosi 2011 aloitin näytelmät vasta nuortenluokasta ja puolesta välistä vuotta, junnuissa en kilpaillut kertaakaan. 2011 tulokset myös hyvät: Vuoden Nuori, Vuoden Afgaanikisan 3, Top Afgaani Tämän jälkeen olen kilpaillut vasta 2 kokonaista vuotta ja mitkä tulokset !! Tein Afgaani Historiaa Suomessa olemalla 2xVuoden Koira 2012-2013 Olin myös 2xVuoden Afgaani2012-2013 ja 2xVuoden Vinttikoira 2012-2013 Nämä tulokset ovat kyllä näitä "kerran elämässä" tuloksia ja aivan huikeita sellaisia Ei myöskään voi unohtaa yksittäisiä hienoja BIS voittoja kotimaassa ja ulkomailla Tulin hienosti myös kansainväliseksi muotovalioksi kerta yrittämällä Amterdam Winner Showssa 2012,olin BIS ja paikalla 4000koiraa ja tein tuolloin myös afgaani historiaa. Ruotsin valioksi 2013 kerta yrittämällä ja mikä tulos BIS 3 paikalla 7000 koiraa ,olin myös paras suomalainen koira tuossa näyttelyssä Ikimuistoista on myös Eukanuba World Challenge kutsu. Sain edustaa Suomea Suomen Lipun liehuessa vierelläni uskomatonta! Kun kilpailin Vuoden Koira Tittelistä-12-13 aikaa ei paljon muuhun jäänyt, sen vuoksi ulkomailla tuli käytyä vähän, nyt tulevaisuudessa aiommekin matkustaa enemmän, muuten tulevaisuuteni on kovin avoin, katsellaan päivä kerrallaan. Minusta kai voisi sanoa, että olin Tähti jo syntyessäni! Rakas Sielukas Pacino, Valitsin Sinut 3 viikon ikäisestä pentukuvasta ja vaistoni oli niin vahva että sinä olit pentuni,sitä en voinut tuolloin tietää mitä yllätyksiä sinä meille vielä järjestäisit, mutta sen tiesin kun ensimmäisen kerran astuit kotini kynnyksen yli kuinka odotettu ja rakas olit ja olet yhä elämäsi loppuun saakka.Sinä Suuri Valon Mies kiitos ,että saan elää myös tavallisen arjen kanssasi mamma/arja Haluan välittää myös kiitokset koko Team-Pacinon puolesta Vinttikoiraliitolle Pacinon näyttelymenestyksen huomioimisesta Moi Päivi tässä tuota tekstiä paljon varmaan pilkku ja piste jne.. virheitä joten varmaan tarkistelet kirjoittelin nyt sitten "koiran" suulla kun olit kysymykset laatinut niin ja vähän humoristisesti..en nyt sitten tiedä menikö lörinäksi sun mielestä vai käykö näin teidän lehteen? toivotaan että käy!!! mutta jos kysyttävää meilaile mulle! kiva kuiteski että teitte haastattelun. arja |
