Ennallistamispoltoissa käytetään kaskenpolttajien menetelmiä. Polton toteutus on säistä riippuvaista; pitää olla kuivaa ja tuulla sopivasti. Liian kovassa tuulessa tuli voi heittää kipinöitä kauas poltettavan alueen ulkopuolelle. Toisaalta aivan tyyntä ei saa olla, muutoin tuli ei saa happea ja sytytyssuuntaa on mahdoton määrittää. Kun kulo sytytetään vastatuuleen, se pysyy hallinnassa. Tuli etenee pääosin pintaa pitkin luonnonkulon tavoin.
Sytytyksen loppuvaiheessa alueen keskelle syntyy imu, joka suuntaa palon etenemistä kohti keskustaa. Välillä tuli voi nousta latvoihin, mutta valtaosa männyistä säilyy hengissä.
Poltettavat alueet entisiä talousmetsiä suojelukohteiden sisällä
”Honkajoella poltettu kohde on noin 40 vuotta sitten istutettua mäntymetsää. Palon hallinnan varmistamiseksi harvensimme alueen puustoa reilu vuosi ennen polttoa ja samalla maan pinnalle saatiin lisättyä palokuormaa hakkuutähteistä. Helteiset säät kuivattivat alueen todella hyvin ja poltto sujui ajoittain navakankin tuulen avittamana hienosti. Lähes 30 asteen helteessä polttajien kunto joutui koville mutta urakasta selvittiin”, kertoo puistonhoitaja Pekka Vesterinen Metsähallituksesta.
Salamajärven polttopäivänä 24.5. tuuli oli puuskittaista. Tuuli tyyntyi kuitenkin hieman, ja kulo voitiin sytyttää iltakuuden jälkeen. Poltto eteni ennätysvauhtia reilussa tunnissa. Tuulen suunnan vuoksi savu oli nähtävissä mm. Koirasalmella. Alue oli suurimmaksi osaksi vanhaa tukkimännikköa, mutta osittain myös nuorempaa mäntymetsää. Kohde oli valittu poltettavaksi juuri siksi, että sitä ympäröi hyvin märkä ennallistettu suo, josta oli saatavilla sammutusvettä tarvittaessa. Polton urakoi paikallinen metsästysseura.
Ennallistamispoltolla käynnistetään metsän luontainen sukkessiokehitys ja luodaan palaneesta puusta ja palon synnyttämästä paahdeympäristöstä riippuvaisille eliölajeille soveltuvia elinympäristöjä. Poltot olivat osa Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaa (METSO).