Itä-Suomen metsä- ja bioenergiakuljetuksia koskeva selvitys valmistunut22.05.2014 14.35
Selvitys kattaa koko Itä-Suomen alueen ja käsittää maantiekuljetukset, rautatiekuljetukset sekä uiton ja muut vesitiekuljetukset. Selvityksessä laadittua kuljetusvirtamallia tullaan hyödyntämään liikenneväylien suunnittelussa ja ylläpidossa. Työn yhtenä osana on käsitelty ELY-keskuksen ja metsäalan toimijoiden yhteistyötä. Selvityksen tuloksia Itä-Suomen kolme maakuntaa - Etelä-Savo, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo - tuottavat 30 % koko maan metsäteollisuuden raaka-aineesta. Metsätaloudella on suuri merkitys aluetalouden sekä kuljetusten ja liikenneväylien kannalta. Metsätalouden ja puunjalostuksen osuus bruttokansantuotteesta on Itä-Suomessa 10 %, mikä on kaksinkertainen koko maan keskiarvoon 5 % verrattuna. Metsätalous ja puunjalostus työllistävät Itä-Suomessa yhteensä noin 16 000 henkeä. Energiaturpeen tuotanto ja käyttö työllistävät Itä-Suomessa noin 1 800 henkilötyövuotta, josta turvetuotannon ja kuljetusten osuus on noin 500 henkilötyövuotta. Raakapuuta Itä-Suomessa hakataan vuosittain runsaat 15 milj. kuutioa. Hakkuutähteistä, kannoista ja pienpuusta kostuvan metsäenergian käyttö on nykyisellään 2,8 TWh/v, mutta teknistaloudellisesti järkevä käyttöpotentiaali on 4,4 TWh/v. Energiaturpeen käyttö on Itä-Suomessa noin 3,4 TWh/v. Selvityksessä käsiteltyjen kuljetusten kuljetussuoritteet ovat yhteensä 1 990 tonnikm/v ja kuljetuskustannukset ovat yhteensä 126 milj. €/v. Raakapuukuljetusten suoritteesta on autokuljetuksia 1 000 milj. tonnikm/v (54 %), junakuljetuksia 560 milj. tonnikm/v (30 %) ja vesitiekuljetuksia 310 milj. tonnikm/v (17 %). Metsäenergia- ja turvekuljetukset ovat nykyään pelkästään autokuljetuksia. Metsäenergian osalta kuljetussuorite ja -kustannukset riippuvat siitä, tehdäänkö haketus metsäpäässä vai käyttökohteissa. Tässä esitetyissä luvuissa on oletettu, että haketus tehdään metsäpäässä. Kuljetussuoritteet ja -kustannukset Itä-Suomessa. Luvut sisältävät muun Suomen osuuden alueen alkavissa ja päättyvissä kuljetuksissa.
Metsästä lähdettäessä autokuljetukset ovat käytännössä ainoa alkukuljetusmuoto. Raakapuu- ja metsäenergiakuljetukset kuormittavat koko tieverkkoa. Pääteillä eniten kuormittuvat puunjalostuslaitoksille johtavat väylät. Alueen ulkopuolelle maantiekuljetuksia on runsaasti erityisesti Etelä-Karjalan puunjalostuslaitoksiin. Pelkästään autolla tehtävien raakapuun autokuljetusten keskipituus koko maassa on 102 km. Metsäenergiakuljetukset ovat selvästi lyhyempiä keskipituuden ollessa 44 km, ja ne keskittyvät enemmän energialaitosten ympäristöön. Rautateillä raakapuukuljetuksia on koko Itä-Suomen rataverkolla. Itä-Suomessa raakapuun rautatiekuormauspaikkoja on nykyään runsaat 30 kpl, mutta kuormauspaikkaverkkoa on tarkoitus keskittää vajaaseen 20 terminaaliin tai kuormauspaikkaan. Suurimmat kuljetusmäärät yli 500 000 tonnia/v ovat Karjalan radalla välillä Joensuu - Lappeenranta ja Savon radalla välillä Mäntyharju - Suonenjoki. Rautatiekuljetusten keskipituus koko maassa on 230 km. Raakapuuta kuljetetaan vesitse sekä uittaen että aluskuljetuksina. Itä-Suomessa on aktiivikäytössä noin 20 uiton pudotuspaikkaa. Aluskuljetuksissa käytetään noin 15 satamaa tai lastauspaikkaa. Vesikuljetukset suuntautuvat Saimaalle Lappeenrannan ja Imatran tuotantolaitoksiin, joten kuljetusmäärät kasvavat pohjoisesta etelään. Vesitiekuljetukset ovat varsin pitkiä enimmillään jopa 500 kilometriä. Keskimääräinen kuljetusmatka on uitossa 280 km ja aluskuljetuksissa 250 km. Turvekuljetukset tapahtuvat kokonaan autokuljetuksina. Itä-Suomen noin 20 turvetta käyttävälle energialaitokselle kuljetetaan energiaturvetta yhteensä noin 80 aktiivikäytössä olevalta turvetuotantoalueelta. Alemmalla tieverkolla kuljetuksia on tuotantosoiden läheisyydessä, mutta pääosa kuljetussuoritteesta ajetaan pääteillä. Turvekuljetusten koko maan keskipituus on 90 km, mutta pisimmät kuljetusmatkat Itä-Suomessa ovat yli 200 km. Kuljetusten tulevaisuuden näkymät Raakapuukuljetusten kokonaismäärässä ei ole näkyvissä selviä muutostrendejä. Itä-Suomessa vuotuinen metsänkasvu mahdollistaisi nykyistä suuremmat hakkuut, mutta puun kysyntä määrittelee hakkuutason. Muutokset puunjalostuslaitosten kapasiteetissa, laitosten sulkeminen tai uusinvestoinnit vaikuttavat kuljetusten määrään ja suuntautumiseen. Esimerkiksi Äänekoskelle suunnitteilla oleva sellutehtaan laajennus vaikuttaa puun kysyntään ja kuljetuksiin Pohjois-Savossa, ehkä laajemminkin. Metsäenergiakuljetusten arvioidaan lisääntyvän selvästi. Energialaitosten polttokattiloita muutetaan metsäenergialle sopiviksi. Ensimmäinen energiapuuta käyttävä bioöljylaitos on käynnistynyt Joensuussa ja Itä-Suomessa on vireillä useita biojalostamohankkeita. Raaka-aine pyritään hankkimaan metsäenergialaitosten lähiseuduilta, mutta kysynnän kasvaessa myös hankintasäteet ja kuljetusetäisyydet kasvavat. Tässä tilanteessa kynnys metsähakkeen alus- ja junakuljetusten aloittamiseen laskee. Energiaturpeen käytön ennustetaan aikavälillä 2010 - 2020 Itä-Suomessa vähentyvän 30 %. Vähennys kohdistuu erityisesti Pohjois-Savoon. Vuonna 2011 aloitettua energiaturpeen verotusta on asteittain kiristetty, mikä näkyy jo turpeen kulutuksessa. Suurempi syy on turpeen korvaaminen metsäenergialla. Energiaturpeen kuljetussuoritteen ennustetaan vähenevän 40 - 50 %, koska pitkämatkaiset maakuntien väliset kuljetukset jäänevät ensimmäiseksi pois. Jatkoselvitysmahdollisuudet Selvityksessä rakennettua kaikki kuljetusmuodot käsittävää kuljetusverkko- ja kuljetusvirtamallia on mahdollista hyödyntää monenlaisissa jatkotarkasteluissa. Esimerkkejä mahdollisista jatkotarkasteluista ovat mm.
Selvityksen kuluessa saatiin viitteitä siitä, että vesikuljetusten lisääminen saattaisi alentaa kuljetusten kokonaiskustannuksia. Tämän varmentaminen edellyttäisi eri kuljetusmuotojen kuljetuskustannusten vertailukelpoisuuden tarkistamista. Lisäksi pitäisi arvioida vesikuljetusten kausiluontoisuuden merkitys, mitä ei selvityksessä ole otettu huomioon. Äskettäin on tehty merkittäviä puunjalostuslaitosten investointipäätöksiä. Äänekosken sellutehtaan uusinta ja laajennus biotuotetehtaaksi vaikuttaa kuljetusten määriin ja suuntautumiseen ainakin Pohjois-Savossa. Varkauteen päätetty investointi muuttaa tehtaan pelkästään havupuuta käyttäväksi, mikä merkitsee suuria muutoksia raakapuuvirroissa. Myös Kymenlaakson tuotantolaitoksiin tehtävät investoinnit vaikuttavat Itä-Suomen puuvirtoihin. Laaditulla kuljetusmallilla voidaan selvittää muutokset kuljetusmäärissä eri kuljetusmuodoilla. ELY-keskuksen sekä metsä- ja turvealan toimijoiden yhteistyön kehittäminen Nykyisellään yhteydenpito tienpitäjän ja metsäkuljetussektorin välillä on satunnaista. Molemmin puolin tapahtuneiden organisaatiomuutosten ja toimintojen keskittymisen myötä henkilötason tuntemus on aikaisempaa vähäisempää. Selvityksen yhteydessä tehdyn teemahaastattelun perusteella selvää tarvetta ja halukkuutta yhteistyön tiivistämiseen näyttää eri tahoilla olevan. Yhteistyön kannalta Itä-Suomi kokonaisuudessaan vaikuttaa alueellisesti liian laajalta. Yhteistyöryhmät kannattaa muodostaa maakuntajaolla. Tällöin käsiteltävät asiat pysyvät paremmin käytännönläheisinä ja kokousmatkat kohtuullisina. Myös sidosryhmien organisaatiot ja aluejaot puoltavat maakuntajakoa. Eroistaan huolimatta turvekuljetukset voidaan ottaa mukaan yhteistyöryhmiin. Yhteistyö voitaisiin käynnistää konkreettisiin kehittämishankkeisiin kytkettynä. Tällaisia voisivat olla raakapuun ja metsäenergian välivarastopaikkoja koskeva selvitys, koska metsäenergian kuivatus- ja haketuspaikkatarpeet ovat tuoneet muutosta aikaisempaan nähden, tai käytännön toimet rautateiden kuormauspaikkaverkon kehittämiseksi tavoitetilanteen mukaiseksi. Vastuu toiminnan käynnistämisestä voisi olla yhdessä ELY-keskuksella ja Suomen metsäkeskuksella. Selvityksen toteutus Selvitys on laadittu yhteistyössä Pohjois-Savon ELY-keskuksen liikennevastuualueen, Liikenneviraston ja metsäteollisuutta edustavan Metsäteho Oy:n toimesta. Käytännön työstä on vastannut Ramboll Finland Oy ja Metsäteho Oy yhteinen projektiryhmä. |
Pohjois-Savon ELY-keskus yhteistyössä Liikenneviraston ja Metsäteho Oy:n kanssa on laatinut raakapuu-, metsäbioenergia- ja turvekuljetuksia koskevan selvityksen.