Kirjanpainajat virkistyivät loppukesän lämmössä - riski puille alhainen

Heinäkuun pitkä hellejakso vilkastutti kirjanpainajia ja parveilu lisääntyi maan eteläosassa. Kevättä ja alkukesää leimanneet vaihtelevat ja epävakaiset säät hillitsivät alkukesän parveilua, joten kirjanpainajamäärien osalta kuusien kuolleisuusriski jää aiempaa vähäisemmäksi. Kuusien kuolleisuusriskiä määrittää kirjanpainajankannan koon lisäksi kuusien puolustuskyky.

(kuva yllä: Feromonipyydyksiin kesän aikana kertyneiden kirjanpainajamäärien yhteenlaskettu määrä 17.8.2025 mennessä.)

Heinäkuun puoliväliin mennessä kirjanpainajamäärien nk. riskirajaa puiden kuolleisuudelle ei ylitetty missään osassa Suomea. Nyt hellejakson jälkeen, elokuun puoliväliin mennessä raja (15 000 kirjanpainajan kumulatiivinen kertymä) ylittyi kahdeksalla seurantapaikalla (kuva 1). Nämä sijaitsivat Uudellamaalla, Kymenlaaksossa, Varsinais-Suomessa ja Kanta-Hämeessä. Muissa osissa maata raja ylittyi ainoastaan yhdellä Keski-Suomen seurantapaikoista.

Sateinen kesä tuo elinvoimaa puille ja tuhoriski pienenee

Suomen olosuhteissa alkukesän parveilun runsaus ja sen aikainen ajoittuminen lisää kuusien kuolleisuusriskiä enemmän kuin loppukesään ajoittuva parveilu. Maan eteläosassa, missä kirjanpainajatuhoja on havaittu eniten viime vuosikymmeninä, runsain parveilu painottui nyt loppukesään. Kesän sateisuus todennäköisesti lisäsi myös puiden elinvoimaa, joten kirjanpainajan aiheuttama riski jää aiempia vuosia alhaisemmaksi.

Maan keskiosassa pääosin määrällisesti alhainen parveilu oli suhteellisesti runsainta alkukesällä ja alueelle tyypillisesti parveilu väheni loppukesää kohden. Pohjoisessa parveilu oli vähäistä. Parveilu alkaa eteläisissä, lämpösummakertymältään lämpimimmissä osissa ensimmäisenä, pohjoisempana myöhemmin.

(kuva: Esimerkki tyypillisestä seurantapaikasta, jonne on pystytetty kolme putkipyydystä kirjanpainajalle alttiin paahteisen kuusikon reunan tuntumaan. Kuva: T. Ylioja / Luke.)

Viileä alkukesä ja tarkentuneet ohjeistukset vähensivät metsänkäyttöilmoitusten määrää

Pyydyshoitajien havaintojen mukaan heinäkuun alkupuolella parveilleet kirjanpainajat olivat väriltään tummia, jo kerran talvehtineita yksilöitä. Vasta helteiden jälkeen elokuussa pyydyksissä löytyi jonkin verran tänä vuonna kuoriutuneita nuoria kirjanpainajia. Vuonna 2025 metsätuholain asettamat aikarajat, jotka koskevat kuorellisen kuusipuutavaran poiskuljetusta metsästä ja välivarastosta ja joilla pyritään estämään uuden kirjanpainajasukupolven leviäminen ympäröiviin metsiin, toimivat suunnitellusti.

Tämän vuoden aikana Metsäkeskukselle on kertynyt hyönteistuhojen vuoksi saatuja yksityismetsiä koskevia metsänkäyttöilmoituksia vähemmän (1544 hehtaaria) kuin kahtena viime vuonna (2277–2350 ha). Kesän aikaisia ilmoituksia on nyt kertynyt noin puolet vähemmän (398 ha) aiempaan kolmeen vuoteen verrattuna (884–882 ha 1.6–15.8. välisinä aikoina). Tähän on voinut vaikuttaa Metsäkeskuksen tarkentama ohjeistus, ettei muutama kirjanpainajan tappama puu tarkoita hakkuuta hyönteistuhon vuoksi, mutta maastosta saadut havainnot viittaavat myös tuhojen hiipumiseen kylmän alkukesän myötä. Tänä vuonna kirjanpainajat hyödyntävät todennäköisemmin myrskyrintamien ja paikallisten ukkospuuskien kaatamia kuusia kuin eläviä pystypuita.

Kirjanpainajamääriä tarkkaillaan etelässä vielä pari viikkoa

Maan eteläosassa kirjanpainajan tarkkailu jatkuu vielä syyskuun puoliväliin asti. Lämpimänä alkusyksyllä parveilevat kirjanpainajat eivät välttämättä parveile enää lisääntyäkseen vaan hakeutuvat talvehtimaan. Kirjanpainajan määriä voi tarkastella itsenäisesti Luken luonnonvaratieto-sivujen karttapalvelussa, osoitteessa https://luonnonvaratieto.luke.fi/ (luonnonvaratieto.luke.fi) > Karttapalvelu > Valitse aihealue: Metsä ja metsätalous > Metsätuhot > Kirjanpainajaseuranta > Parveiluseuranta. Tarkkailussa käytetään kullakin seurantapaikalla kolmen feromonihoukuttimella varustetun putkipyydyksen muodostamaa ryhmää.