TekniikkaTalous: Ensihaukku maailman kalleimmasta hampurilaisesta ? pihvi aitoa keinolihaa

Yksi keinolihan julkisista maistelijoista on toistaiseksi anonyymi varakas lahjoittaja, jonka varoilla keinolihatutkimusta on rahoitettu Maastrichtin yliopistossa Alankomaissa. Hän aikoo tulla julkisuuteen projektin taustatahona maistelutilaisuudessa olemalla ensimmäinen, joka maistaa keinolihahampurilaista.

Hampurilaispihvi koostuu noin 3000 riisinjyvän kokoisesta naudanlihasuikaleesta, jotka on kasvatettu laboratoriossa kantasolujen pohjalta. Hankkeen takana olevat uskovat, että keinolihantuotannon kustannuksia saadaan pudotettua ja turvallisuus riittävästi varmistettua, jotta sitä voisi olla myynnissä tavallisissa ruokakaupoissa jo 5-10 vuoden kuluttua.

Yhdestä eläimestä jopa miljoonakertaisesti lihaa

Kokonaan eläimiä tappamatta ei keinolihaa pystytä valmistamaan, koska kantasolut otetaan teurastetusta eläimestä. Siinä on silti suurta potentiaalia luonnonvarojen tuhlauksen ja turhan kärsimyksen vähentämiseen, sillä tutkijoiden arvion mukaan tulevaisuudessa pystyttäisiin yhden eläimen avulla tuottamaan jopa miljoonakertainen määrä lihaa nykyiseen verrattuna. Niinpä "tehotuotanto" voisi toimia, vaikka eläimille taattaisiin miltei miten mukavat olosuhteet tahansa.

– Nykyään noin 70 prosenttia kaikesta maatalouden viljelypinta-alasta kuluu lihantuotantoon. Tulevaisuudessa lihasta tulee erittäin kallis ylellisyyshyödyke, jos mitään ei tehdä, tutkimushankkeen vetäjä, fysiologi Mark Post sanoo. – Lihantuotanto aiheuttaa jo maailmanlaajuisesti suuremmat kasvihuonekaasupäästöt kuin kaikki liikenne. Siitä syntyy 39 prosenttia kaikista metaani-, 5 prosenttia hiilidioksidi- ja 40 prosenttia typenoksidipäästöistä, hän huomauttaa lisäksi.

Lihaa tuotetaan nyt vuodessa maailmanlaajuisesti noin 228 miljoonaa tonnia. Maailman ruokajärjestö FAO ennustaa, että vuoteen 2050 mennessä kulutus vielä tuplaantuu tästä. Kulutuksen kasvu johtuu valtaosin Kiinan ja muutamien muiden suurten, nopeasti kehittyvien maiden keskiluokan noususta.

Erityisesti viljelysmaata säästyisi

Professori Postin mukaan keinolihaa voidaan tuottaa yksi kilo noin kahdella kilolla kasvimateriaalia, kun tavallisen lihan tuotantoon kasvimateriaalia vaaditaan neljästä kymmenen kiloa. – Tämäkin kasvimateriaali voitaisiin saada enimmäkseen nopeakasvuisista levistä, Post toivoo.

Vuonna 2011 julkaistun tutkimuksen mukaan keinolihan tuotanto kuluttaa selvästi vähemmän energiaa kuin minkään yleisesti syötäväksi kasvatetun eläimen lihan tuotanto, siipikarjan lihaa lukuun ottamatta. Naudanlihan tuotannon energiankulutusta voitaisiin leikata 45 prosentilla. Lisäksi viljelysmaata säästyisi peräti 99 prosenttia, vettä 82-96 prosenttia ja kasvihuonekaasupäästöjä tuotettaisiin 78-95 prosenttia vähemmän.

Suurimmat haasteet keinolihatekniikassa kohdataan siinä, miten tuotteesta saadaan kuluttajien mielestä yhtä herkullista ja rakenteeltaan miellyttävää kuin perinteisestä lihasta. Uskottavaa jauhelihaa ja makkaroita onkin helpompi valmistaa kuin esimerkiksi pihvejä.

Eläinoikeusjärjestöistä ainakin radikaalina tunnettu Peta on ottanut myönteisen kannan keinolihaan. – Kannatamme laboratoriossa kasvatettua lihaa, jos se merkitsee, että eläimiä syödään entistä vähemmän. Kaikki mikä vähentää eläinten kärsimystä, on tervetullutta, järjestön tiedottaja Ben Williamson sanoo.