Perämeren kansallispuistosta löytyi uusi hylyn osa

Sukeltajat löysivät uuden hylyn kappaleen Selkä-Sarven saaren edustalta vedenalaisissa talkoissa lauantaina 20.7. Toisella puolella saarta löydettiin viistokaikuluotauksella mahdollisia hylyn osia. Talkoopäivän tarkoituksena oli kartoittaa kansallispuiston vedenalaista kulttuuriperintöä ja luontoa. Päivään osallistui Metsähallituksen sukeltajien lisäksi noin 30 vapaaehtoista sukellusseuroista eri puolelta Suomea.

–  Vedenalaiselta luontopolulta löytyi uusi isohko hylyn laidan kappale, joka on siirtynyt jäiden mukana. Hylyn osaa ei ollut siinä viime syksynä, hehkuttaa Metsähallituksen suojelubiologi Essi Keskinen, joka löysi osan sukeltaja Janne Rekilän kanssa.

Kappale dokumentoitiin ja kuvattiin vielä lauantai-iltana.

– Pituudeksi paljastui kuusi metriä ja leveydeksi noin kaksi metriä, ja se on pintakäsitelty mustalla aineella, joka ei ole kuitenkaan tervaa. Hylyn laudat on kiinnitetty toisiinsa rautanauloin. Löytynyt osa on luultavasti alle 20 metrisestä aluksesta, mutta ei soutuveneestä, kertoo alusta dokumentoimassa ollut Matias Kulmala Tampereen Urheilusukeltajista.

– On kiinnostavaa tietää, mistä hylky on peräisin, ja kuinka pitkiä matkoja noinkin iso hylyn osa voi kulkeutua veden mukana. Hylyn kappale on limisaumainen, mikä viittaa pohjoismaiseen rakennustyyliin. Se voi olla vaikka kalastusveneen osa, kertoo intendentti Maija Matikka Museovirastosta.
 
Tornionlaakson sukeltajat löysivät myös viitteitä hylyn osista Selkä-Sarven eteläpuolelta viistokaikuluotaimella, joita tutkitaan myöhemmin lisää. Ainutlaatuisella, maankohoamisen alati muovaamalla alueella sijaitsee useampikin hylky, joista on vain niukasti tietoa. Viime vuonna Tornionlaakson Sukellusseura havaitsi uuden hylyn Tornion edustalta Kukkokarilta. 
   
– Perämeren alueella sijaitsee noin 100 vedenalaista kulttuuriperintökohdetta, joista suurin osa on hylkyjä. Kansallispuiston alueella niitä on nyt viisi. Perämerellä hylyt säilyvät hyvin, sillä vesi ei ole liian suolaista ja orgaanista ainesta tuhoava laivamato ei elä vesistössä, sanoo Matikka.

Talkoopäivän aikana tutustuttiin vedenalaisen luonnon tilaan, kansallispuistoon sekä koko Suomen merialueiden salaperäisiin hylkyihin. Talkoisiin osallistui sukeltajia Torniosta, Kemistä, Rovaniemeltä, Oulusta, Raahesta, Tampereelta, Lahdesta ja Porista.

– Sukeltaessa voi keskittyä vain hetkeen, ja olla omassa pienessä kuplassa. Se on todella meditatiivista. Aina ei tarvitse nähdä koralleja tai värikkäitä kaloja. Seuraavaksi haluaisimme löytää tiililaivan hylyn, joka sijaitsee Selkä-Sarven etelä-osassa, saaren rannassa. Tähän mennessä olemme löytäneet tiiliä. Alueelta voi löytyä myös pirtulasteja, sillä Selkä-Sarvi on ollut ennen pirtun salakuljetuspaikka, ja aina poliisien saapuessa paikalle lasteja on tiputettu mereen, kertoo Keskinen. 

Vedenalaiset talkoot järjestettiin osana Suomi-Ruotsi yhteistyössä toteutettavaa Boundless Bothnian Bay -hanketta, jonka tavoitteena on luoda Perämerestä yhtenäinen virkistys- ja matkailualue.

Vapaaehtoistyö arvokasta vedenalaisen kulttuuriperinnön kartoittamisessa

– Vapaaehtoisilla sukeltajilla on suuri merkitys uusien kohteiden löytämisessä. Kohteet ovat tärkeitä, sillä ne kertovat aina entisestä elämästä ja kulttuurista. Nyt toivoisimme vapaaehtoisilta kuvamateriaalia Hailuodon pohjoispuolella sijaitsevasta hollantilaisesta Sofia Mariasta, joka upposi vuonna 1859. Sofia Maria on pääsemässä Haagin sopimuksen kulttuuriperintölistalle, kertoo Matikka.

Luonnon ja kulttuuriperinnön suojelemiseen voi osallistua myös kuivalla maalla. Metsähallituksen luontopalvelujen vapaaehtoistoiminta järjestää talkoopäiviä ja -leirejä. Yleisimpiä töitä ovat erilaiset luonnonhoito- ja kunnostustyöt, kuten niittäminen, aitojen korjaaminen tai rakennusten kunnostaminen, lajien seuranta ja inventointi ja reittien suunnittelu. Vapaaehtoisia on työskennellyt myös piikoina, renkeinä ja lammaspaimenina.

Lisätietoja:
Metsähallituksen luontopalvelut, suojelubiologi Essi Keskinen, puh. 0400 867 823