Bioenergia ry huolissaan seuraavien lämmityskausien polttoaineiden saatavuudesta

Tulevien talvien polttoaineiden saatavuudessa on uusia riskejä, ja ensi talven polttoainehankintoja tehdään parhaillaan. Venäjältä Suomeen on tuotu pääosin fossiilista energiaa, mutta myös puuenergiaa. Kokonaisuudessaan tuontipuuenergian osuus Suomen puuenergiasta on noin viidennes. Bioenergialla on edelleen potentiaalia Suomen energiaomavaraisuuden kasvattamisessa. Energiaturvetuotannon edellytyksiä tulevaan lämmityskauteen varautumisen kannalta on myös syytä tarkastella. 

Tyrmistyttävä Ukrainan kriisi on nostanut energian huoltovarmuuden kotimaassa uudella tavalla julkiseen keskusteluun. Katse kohdistuu luonnollisesti Venäjältä saatavaan energiaan.  

- Kiristyneessä ilmapiirissä ja maksuliikenteen vaikeutuessa seuraavien lämmityskausien polttoaineiden saatavuuteen liittyy tällä hetkellä merkittävä riski, johon voidaan joutua reagoimaan erittäin nopeasti. Tilanne on samanlainen muuallakin Euroopan Unionissa, mikä voi vaikuttaa polttoaineiden saatavuuteen myös EU:n sisällä. Olemme huolissamme tilanteesta – ja erityisesti ensi talven osalta. Polttoaineiden saatavuutta turvaavilla lisätoimilla on jo kiire, sillä polttoaineen hankintaa ensi talveksi tehdään paraikaa. Pidemmällä aikavälillä mahdollisuuksia avautuu enemmän, toteaa Bioenergia ry:n toimitusjohtaja Harri Laurikka. 

Suomen energiakauppa Venäjän kanssa on lähes yksinomaan tuontia (nettotuonti vuonna 2020 n. 3,5 mrd EUR) ja pääosin fossiilista energiaa. Erilaisia kiinteitä tai nestemäisiä fossiilisia energiatuotteita Suomi toi n. 12,1 miljoonaa tonnia ja lisäksi n. 1,5 miljoonaa kuutiota maakaasua ja sähköä n. 3 TWh. Puupellettejä tuotiin Venäjältä n. 98 400 tonnia (n. 12 milj. €), muuta energiapuuta n. 142 000 tonnia (n. 4,2 milj.  €) ja turvetta n. 29 200 tonnia (n. 0,7 milj. €). (Lähde: Tilastokeskus 2021, Energian tuonti ja vienti alkuperämaittain 2020, päivitetty 20.12.2021) 

Bioenergia on nykyään yksi Suomen energiaomavaraisuuden kulmakivistä. Kaiken kaikkiaan bioenergialla tuotettiin energian kokonaiskulutuksesta Suomessa noin 30 % vuonna 2020. Valtaosa tästä oli puuenergiaa, jonka osuus kokonaiskulutuksesta oli 28 %. Luken arvion mukaan tuontipuuenergian osuus kaikesta puuenergiasta oli yhteen laskettuna n. 19 %, kun huomioidaan ainespuulla tuotettu mustalipeä. Venäjän osuudeksi kaikesta tuontipuumäärästä Suomeen 2020 on Lukessa arvioitu 76 %. 

Bioenergialla on edelleen potentiaalia energiaomavaraisuuden kasvattamisessa:  

• ensiharvennusrästit ovat Suomen metsien krooninen metsänhoidollinen ongelma. Rästien purkamisessa on ainutkertainen mahdollisuus kohentaa metsien arvokasvua ja terveyttä (ks. esim. Bioenergia ry, 26.2.2021). Viime vuonna tarkoitukseen varattua ja erikseen kasvatettua määrärahaa jäi käyttämättä ennätyspaljon. 
• liikenteen biopolttoaineiden jakeluvelvoite tulee nostaa vähintään 34 %:iin, jolloin turvataan se, ettei biokaasun lisääminen jakeluvelvoitteeseen vähennä nestemäisten uusiutuvien polttoaineiden, vaan fossiilisten tuontipolttoaineiden käyttöä. Samaan tulee edistää kaikkien korkeaseosbiopolttoaineiden, biokaasun ja muiden uusiutuvien käyttöä jakeluvelvoitteen piirin ulkopuolella. Esimerkiksi voitaisiin ottaa käyttöön vuosittain korkeaseoksisten uusiutuvien polttoaineiden käyttöosuudesta riippuva ajoneuvovero tai ammattidiesel /ammattibiometaani.
• bioetanolilla pystytään korvaamaan fossiilista bensiiniä, kun saadaan aikaan kotimaisia investointipäätöksiä. Suomessa on käynnissä muutama isompi hanke bioetanolin tuottamiseksi. Lisäpotentiaalia nestemäisten biopolttoaineiden tuotantoon löytyy myös maatalousperäisistä jakeista, esimerkiksi oljesta. 
• biokaasun tuotannon lisäämisellä 1 TWh:sta 4 TWh:iin pystytään vähentämään tuontiriippuvuutta liikenteen lisäksi myös lämmöntuotannossa. Tulevaisuudessa pystytään vähentämään kaasun tuontiriippuvuutta tuottamalla synteettistä metaania nykyisissä CHP-laitoksissa.
• kevyen polttoöljyn biokomponentin lämmityskäytön jakeluvelvoite pystytään nostamaan 30 %:iin vuoteen 2030 mennessä. Se tukee osaltaan päästöjen vähentämistä, mutta vaikutus pienenee fossiilisen öljyn käytön vähentyessä. Siksi voidaan edistää myös uusiutuvan korkeaseoslämmitysöljyn ja/tai 100 % uusiutuvan lämmitysöljyn käyttöä yhtenä lämmityksen vaihtoehtona.  

Lisäksi tulevaan lämmityskauteen varautumisen kannalta on myös perusteltua tarkistaa mahdollisuudet parantaa energiaturvetuotannon edellytyksiä, mihin myös elinkeinoministeri Lintilä on viitannut (28.2. ja 2.3.). Tämän tulisi kuitenkin tehdä mahdollisimman nopeasti maaliskuun aikana, jotta kesän nostokaudesta ei myöhästyttäisi. Mikäli näkymä lähivuosien turvetuotannolle kyetään nopeasti luomaan (ks. Bioenergia ry 28.1.2022), alalla on vielä kyvykkyyttä ja resursseja tukea energian huolto- ja toimitusvarmuutta sekä puuenergian käyttöä.