Havununnakannat yhä runsaimmat Lounais-Suomessa

Luonnonvarakeskuksen (Luke) vuoden 2020 seurantojen mukaan havununnaa esiintyy runsaimmin Lounais-Suomessa, mutta kanta on hivuttautumassa pohjoisemmaksi. Havununna on yöperhonen. Runsastuessaan sen toukat voivat aiheuttavaa metsätuhoja syömällä neulasia erityisesti varttuneissa männiköissä ja kuusikoissa.

Havununna on Suomessa tulokaslaji, josta ensimmäiset havainnot raportoitiin kirjallisesti 1950-luvulla. Luke on seurannut havununnan leviämistä vuodesta 2018 alkaen feromonipyydyksillä, joita pidetään metsässä heinäkuun alusta elokuun loppuun, pääosin varttuneissa ja uudistuskypsissä havumetsissä. Pyydyksiin asetettu feromoni matkii naarashormonin tuoksua ja houkuttelee koiraita.

Kokeiluna aloitettua seurantaa on jatkettu vuosina 2019 ja 2020 noin 130 pyyntipaikalla.

– Havununnakannat alkoivat kasvaa näkyvästi vasta 1990-luvun lopulla. Havununnaa havaittiin ensin etelärannikolla, mutta nyt sitä tavataan jo Pohjois-Karjalaa ja Pohjois-Savoa myöten (kuva 1), kertoo tutkija Markus Melin Lukesta.

Seurannat vakiintuvat – vuonna 2020 havununnakanta on lievässä kasvussa

Vuoden 2019 ja myös 2020 seurannassa runsaimmat havununnasaaliit saatiin Satakunnasta, Säkylän Pyhäjärven ympäristöstä. Vuonna 2019 saaliiksi saatiin parhaimmillaan 989 nunnaa pyydystä kohden ja 2020 lähes 900 havununnaa.

Hämeenlinnan ja Vantaan alueella pyydyksien saalismäärät kasvoivat huomattavasti vuonna 2020. Vuonna 2019 saaliiksi saatiin 200–300 nunnaa, tänä vuonna lähes 700.

Pohjoisempana Suomessa havununnien levinneisyydessä ei havaittu muutoksia vuoteen 2019 verrattuna. Saalismäärien perusteella on arvioitu, että havununnalla olisi pysyviä paikallispopulaatioita Kitee-Ikaalinen-linjan eteläpuolella. Tästä pohjoiseen havainnot koostuvat pääosin yksittäisistä, lisääntymisen jälkeen tuulen mukana lentoon lähteneistä uroksista (kuva 2). Yksittäisiä havununnia on tavattu aina Nurmeksen ja Kajaanin korkeudella.

– Tänä vuonna havununnaseuranta hankaloitui, kun iso osa pyynnissä käytetyistä feromonisyöteistä osoittautui toimimattomiksi. Kannan kasvusta Etelä-Suomessa kertoo kuitenkin se, että vajaalla pyyntiverkollakin saaliiksi saatiin tänä vuonna lähes 15 000 havununnaa kun taas vuonna 2019, jolloin kaikki feromonit toimivat, saalis oli hieman alle 17 000 havununnaa, Melin kertoo.

Havununna kuriin ennakoivalla tutkimusotteella

Havununnan voimakkaasta leviämisestä huolimatta lajia ei voida vielä luokitella vakavaksi tuhonaiheuttajaksi. Seurantaa jatketaan, koska todennäköisyys havununnatuhoille kasvaa sitä mukaa, kun kannat runsastuvat.

– Haluamme tutkia lajin tuhodynamiikkaa, eli ruokailutottumuksia, etukäteen – emme vasta sitten, kun toukkien aiheuttamat tuhot ovat jo käynnissä, Melin toteaa.

Lisäksi tarvitaan tietoa siitä, esiintyvätkö havununnat runsaimpina kuusikoissa vai männiköissä. Samoin tarvitaan tarkempaa tutkimusta lajin toukkavaiheesta ja sen ajoittumisesta, koska toukat ovat varsinaisia tuhonaiheuttajia.

Puunrunkojen koloissa talvehtivat havununnan munat selviävät nykyisellään hyvin Etelä- ja Keski-Suomen talvesta. Melin arvelee, että lajia rajoittava tekijä saattaakin olla kesäöiden kylmyys. 

– Keski-Euroopassa tutkijat ovat havainneet havununnan lentoaktiivisuuden vähenevän merkittävästi, jos lämpötila putoaa +8 - +12 C asteen tienoille. Lajihan lisääntyy yöaikaan heinä-elokuun taitteessa, eli Suomen yöt voivat olla havununnan lisääntymiselle liian kylmiä. Näitä asioita Suomessa ei vielä ole tutkittu, Melin toteaa.

Tänä vuonna seurattiin myös toisen yöperhosen, lehtinunnan, mahdollista leviämistä pääosin eteläisen rannikon lehtipuuvaltaisissa metsissä. Varmennettuja lehtinunnahavaintoja ei saatu.