ELY-Keskukselta uusi karttatyökälu metsätalouden suojavyöhykkeiden mallintamiseen07.12.2020 11.01
Metsätalouden suojavyöhykkeiden mitoitukseen ja sijoittamiseen maastoon on valmistunut uusi karttatyökalu. Pirkanmaalle suunnatun mallin on rakentanut Suomen metsäkeskus Pirkanmaan ELY-keskuksen tilauksesta. Työkalua voivat käyttää mm. tahot, jotka suunnittelevat esim. hakkuita tai muita metsänhoitotoimenpiteitä. Mallin avulla myös metsänomistajat voivat tarkastella mailleen sijoittuvia alueita, joissa suojavyöhyke voisi olla tarpeellinen. Kartassa olevat suojavyöhykkeet edellyttävät kuitenkin aina tarkempaa suunnittelua ja maastossa käyntiä. Riittävillä suojavyöhykkeillä sekä hyvin suunnitelluilla ja toteutetuilla metsätalouden toimenpiteillä voidaan turvata vesistöjen ja pienvesien hyvä tila ja elinvoimaisuus. Vesi- ja metsäekosysteemi muodostavat vuorovaikutteisen kokonaisuuden, jota riittävät suojavyöhykkeet tukevat. Suojavyöhykkeillä on moninaisia vaikutuksia. Puiden varjostus pitää veden viileänä ja pienilmaston kosteana. Puut tuottavat veteen kariketta ja puuainesta vesiekosysteemin käyttöön. Vedessä oleva puuaines toimii kasvualustana ja luo suojapaikkoja vesieliöille, jotka toimivat osana veden puhdistusprosessia. Puut myös hidastavat virtausnopeutta, joka pienentää eroosioriskiä. Suojavyöhykkeet edistävät vesiensuojelutoimenpiteitäSuojakaistaehdotukset pohjautuvat pintaeroosiomalliin (RUSLE) sekä kosteusindeksimalliin (DTW). Työn tuloksena saadaan ehdotuksia suojakaistan leveydestä sen mukaan, millaisilla ja kuinka tiukoilla kriteereillä suojakaistamääritykset halutaan tehdä. Kivennäismailla eroosiomalli osoittaa eroosiolle herkät alueet, ja kosteusmalli osoittaa kosteat ja korjuuvaurioille alttiit alueet. Molemmat kertovat vesistön varrella suojavyöhykkeen tarpeesta, jossa peitteellisyys tulee säilyttää ja maanpintaa ei saisi rikkoa. - Työn taustalla on Pirkanmaan vesienhoidon toimenpideohjelma, jossa esitetään toteutettavaksi erilaisia vesiensuojelutoimenpiteitä mm. metsätalouden osalta. Malli auttaa kohdentamaan hakkuiden suojavyöhykkeet parhaiten niille soveltuville kohteille, kertoo erikoistutkija Ämer Bilaletdin Pirkanmaan ELY-keskuksesta. Suojavyöhykkeillä hidastetaan mm. ravinteiden ja kiintoaineksen kulkeutumista vesiin. Ilmaston muuttuessa vesistöjen ja pienvesien puhtaus korostuu entisestään, koska levien ja happikadon riski kasvaa vesien lämmetessä. Laaja-alaiset metsäalueet ovat tärkeä osa maaveden puhdistusprosessia ja pohjaveden tuotantoa. Suojavyöhykkeiden sijainti kokoa tärkeämpääSuojavyöhykkeiden laskennallisessa kohdentamisessa määritetään tarpeellinen vyöhykkeen leveys ja sijainti. Suojavyöhykkeiden kohdennetun leveyden määrittämisen vertailuarvoina on käytetty tasalevyisiä 20 ja maksimissaan 30 metriä leveitä suojakaistoja. Mallintamisen tuloksena voitiin kuitenkin nähdä, että näitäkin leveämmille suojavyöhykkeille voisi olla tarvetta. Pirkanmaan vertailussa kohdennettu suojavyöhyke vaatii silti kokonaisuudessaan vähemmän hehtaareja kuin em. kiinteät suojavyöhykkeet. Yhteenlaskettua pinta-alaa tärkeämpää on, missä suojavyöhykehehtaarit sijaitsevat. Kohdennetussa suojavyöhykkeessä ne ovat sijoitettu sinne, missä eroosioriski on suurin tai maa on hyvin märkää. - Vesiensuojelun kannalta vesistöjen rannoille sijoitetut suojavyöhykkeet ovat aina aliarvio suojavyöhyketarpeesta. Suojavyöhykkeen tarvetta on muuallakin kuin vesistöjen, järvien ja jokien rannoilla. Kuormittavasta alueesta iso osa sijoittuu pienempien lampien ja purojen varsille, joissa suojavyöhykkeiden käyttö on hyvin tärkeää niiden ominaispiirteiden säilyttämiseksi. Vesiensuojelun kannalta ojitus, maanmuokkaus ja maastoon syntyvät ajourat ovat hakkuitakin vahingollisempia, toteaa ylitarkastaja Anne Mäkynen Pirkanmaan ELY-keskuksesta. Tarvetta myös pienempien vesialueiden suojavyöhykkeiden tarkastelulleMaastossa tarkasteltiin 20 kohdetta,joissa suojavyöhykkeen pinta-ala luokiteltiin neljään luokkaan: suojavyöhyke oikeassa paikassa, varovainen metsänkäsittely mahdollista, suojavyöhyke liian kapea ja suojavyöhyke väärässä paikassa. - Tilastollisesti pienestä tarkistusotannasta huolimatta tulokset ovat kuitenkin suuntaa antavia, koska maastossa tarkasteltiin mallinnuksessa käytettyjen pintaeroosiomallin ja kosteusmallin indeksien raja-arvojen sopivuutta suojavyöhykkeille. Maastokohteiden suojavyöhykkeiden pinta-alasta 65% oli sijoittuminen onnistunut täydellisesti ja vain 4 % vyöhykkeistä oli väärässä paikassa. Tämä herättää luottamusta mallinnukselle ja suojavyöhykkeelle valituille raja-arvoille, Mäkynen painottaa. Määrityksessä on keskitytty ainoastaan järvien ja jokien varsille jätettäviin suojavyöhykkeisiin, joten pienempien uomien suojavyöhyketarvetta ei olla tämän määrityksen yhteydessä otettu huomioon. - Pienien lampien, purojen ja norojen kyky sietää kuormitusta ja varjostuksen puutetta on huomattavasti huonompi kuin isompien vesistöjen, joten jatkokehitykselle ja tarkentamiselle on tarvetta, Mäkynen toteaa. Lisätietoa: Linkki malliin: Suojavyöhykemalli -> valitse karttataso Metsätalous - Metsätalouden suojavyöhyke (arcgis-sovellus) |
