Vanhat Suomen kartat kaikkien saataville

Selvitystyön tuloksena koostettiin karttaluettelot, joista käy ilmi, mitä karttoja ja karttasarjoja on olemassa ja mistä ne löytyvät. Avoimesti saatavilla olevat luettelot auttavat esimerkiksi tutkijoita, historioitsijoita ja alan harrastajia löytämään karttojen äärelle. Luettelot julkaistaan Maanmittauslaitoksen verkkosivulla, johon on myös koostettu linkkejä ja hakuohjeita, joiden avulla karttoja voi etsiä.

Lisää digitointia ja tarkempaa kuvailutietoa tarvitaan

Suomi tuli osaksi Euroopan karttaa 1400-luvun lopulla. Tietoa kartoista on paljon ja Kansallisarkiston sekä Kansalliskirjaston karttakokoelmat ovat valtavia. Selvityksen tavoitteena oli saada tiedot kartoista paremmin saataville. Suurimmaksi haasteeksi nousi karttojen puuttuvat metatiedot ja se, että kaikkia karttoja ei ole digitoitu.

– Erityisesti uudempia karttoja ei ole digitoitu ja Kansallisarkiston puolustushallinnon karttakokoelma on kokonaan digitoimatta. Myös Nordenskiöldin kokoelmasta, yhdestä maailman merkittävimmistä karttakokoelmista, on digitoitu vain pieni osa, sanoo selvitystyön tehnyt yli-insinööri Antti Jakobsson. Ongelmia aiheuttavat myös puuttuvat metatiedot.

– Suomalaiset kulttuuri- ja tiedeaineistot yhteen kokoavasta Finna.fi-hakupalvelusta löytyy tällä hetkellä lähes 9000 verkossa avoimesti saatavilla olevaa karttaa. Jotta aineistot löytyisivät luotettavasti, niihin liittyvät metatiedot, etenkin tarkat sijaintitiedot ja pysyvät tunnisteet ovat ensisijaisen tärkeitä, sanoo palvelusuunnittelija Susanna Eklund Kansalliskirjastosta.

Karttojen löydettävyyttä on parannettava

Yksi karttojen saatavuutta vaikeuttava tekijä on, ettei arkistojen hakujärjestelmiä ole suunniteltu karttojen etsimistä varten.

Tärkeitä Suomen karttoja ei selvitystyön aikana arkistoista pystytty löytämään.

– Maanmittari Lars Schroderuksen tekemä, Suomen ensimmäinen yleiskartta vuodelta 1653 jäi löytymättä. Toisaalta selvityksen avulla tunnistettiin ”väärässä” paikassa oleva kartta, kuten Kansallisarkistossa sijaitseva Suomen ensimmäisen maanmittarin Olof Gangiuksen tekemä Turun kartta vuodelta 1634. Kartta löytyi Maanmittaushallituksen uudistusarkiston kokoelmasta, jossa normaalisti on isojakokarttoja. Kopio kartasta on kaupunkikarttojen kokoelmissa, Jakobsson kertoo.

Selvitystyö osoitti, että työtä riittää.

– Toivottavasti tämän selvityksen pohjalta syntyisi mahdollisimman laajapohjainen projekti vanhojen karttojen löydettävyyden ja käytettävyyden parantamiseksi. Tarvetta olisi niin Suomessa kuin ulkomailla, toteaa kehittämispäällikkö Tomi Ahoranta Kansallisarkistosta.

Vanhaa ja uutta rinnakkain

Antti Jakobsson toivoo, että nyt avautuvaa verkkosivua olisi jatkossa mahdollista kehittää. Hän toivoisi myös vanhojen karttojen georeferointia, jolloin vanhoja karttoja voisi tarkastella modernin kartan kanssa ja kartat löytyisivät paikkatiedon avulla. Jakobsson antaa esimerkin hyödyistä:

– Silloin saisimme helposti vastauksen esimerkiksi kysymykseen, mikä on Helsingin vanhin kartta. Nyt sitä tietoa pitää kaivaa.

Vastauksena kysymykseen: nykyisen Helsingin kaupungin (ei siis 1550 perustetun) vanhimpia karttoja on maanmittari Hans Hanssonin tekemä kartta vuodelta 1645 ja se sijaitsee Ruotsin valtionarkistossa. Karttaluettelosta löytyy myös 1500-luvun lopun Helsingin kartta, jonka originaalia Ruotsin valtionarkistosta ei ole vielä löytynyt.

Karttaluettelot ja tietoa vanhoista Suomen kartoista löytyy osoitteesta www.maanmittauslaitos.fi/suomenvanhatkartat