Suomi on vihreän kullan maa, joka ei tulisi toimeen ilman metsiään. Puu ja siitä tehdyt paperit ja kartongit ovat tärkeimmät vientituotteemme, ja vielä nykyäänkin monet suomalaiset saavat elantonsa metsistä.

Metsät eivät kuitenkaan ole suomalaisille tärkeitä vain taloudellisista syistä, vaan puilla on meille paljon syvällisempi merkitys. Puut olivat muinaisille suomalaisille pyhiä, ja niitä palvottiin monin tavoin.

Tässä artikkelissa perehdymme puihin liittyviin uskomuksiin ja myytteihin. Aloitamme kaikille Pohjoismaiden kansoille tutusta maailmanpuu-myytistä ja tutkimme sitten yksittäisten puulajien merkitystä entisaikojen suomalaisille.

Suomessakin tunnettiin maailmanpuu-myytti

Muinaisskandinaavisessa mytologiassa esiintyy usein maailmanpuu, joka sijaitsee maailman keskipisteessä. Joissakin tarinoissa maailmanpuu on eräänlainen pylväs, joka kannattelee taivasta paikoillaan. Toisissa myyteissä maailmanpuu vain yhdistää maan ja taivaan toisiinsa.

Maailmanpuun uskotaan myös kuljettavan vettä yläilmoihin. Sillä on siis vanhoissa tarinoissa monta tärkeää tehtävää. Maailmanpuusta käytetään legendoissa monia nimiä:

1. Yggdrasil
2. Mirameir
3. Lerad

Lajiltaan maailmanpuu on skandinaavisissa myyteissä joko saarni tai marjakuusi.

Suomalaisilla oli useita pyhiä puita, eikä maailmanpuu koskaan ollut meillä yhtä tärkeässä asemassa kuin Skandinaviassa. Siellä myytit maailmanpuusta elävät edelleen vahvoina. Esimerkiksi vuonna 2013 perustettu ruotsalainen nettikasino pelien valmistaja Yggdrasil valitsi nimekseen maailmanpuuta tarkoittavan sanan.

Tammi on Kalevalan maailmanpuu

Tammea on aina pidetty voimallisena puuna ja jopa jumalien asumuksena. Euroopassa tammi esiintyy monissa saduissa ja myyteissä, ja Skandinaviassa se oli ukkosen jumalan Thorin oma puu.

Suomalaisen tarinan mukaan tammen taika on ulottunut jopa avaruuteen saakka. Kerrotaan, että Linnunrata olisi syntynyt kaadetun tammen tammenterhoista.

Kalevalan tarinoissa mainitaan jättimäinen Iso tammi, jonka oksat peittivät auringon ja kuun. Iso tammi oli Kalevalan maailmanpuu, joka yhdisti elävien kuolleiden asuinsijat toisiinsa. Tammella oli vahvoja taikavoimia, joiden avulla ihmisestä saattoi tulla ikuisesti onnellinen tai rakastunut.

Koivun latvus yltää jumalten maailmaan

Ylen artikkelin mukaan myös koivua on pidetty Pohjoismaissa maailmanpuuna. Koivu on yhdysside elämän ja kuoleman välillä, ja se kasvaa samanaikaisesti kolmessa maailmassa:

1. Koivun juuret ovat alisessa maailmassa
2. Puun runko on ihmisten todellisuudessa
3. Koivun latvus on korkealla jumalten luona

Koivu on koko Suomessa yleinen puu, ja ehkä juuri siksi siitä tuli monen talon pitämyspuu. Pitämyspuut olivat uhripuita, joiden juurelle kannettiin sadon ensimmäiset jyvät tai lampaan luut.

Ihmiset uskoivat saavansa koivusta terveyttä ja voimaa, ja siksi koivuteetä käytettiin parannuskeinona moniin vaivoihin. Koivunoksia tuotiin koteihin hyvää onnea tuomaan, ja ne ovat vielä nykyäänkin olennainen osa juhannusperinnettämme. Juhannussauna ei tuntuisi miltään ilman koivusta tehtyä vastaa.

Mänty oli yleinen karsikkopuu

Männyllä oli tärkeä tehtävä muinaissuomalaisessa kulttuurissa. Kun joku perheenjäsenistä kuoli, hänen nimensä tai puumerkkinsä kaiverrettiin kotipihassa kasvavaan mäntyyn. Tällaisia merkkipuita sanottiin karsikkopuiksi.

Karsikkopuita kasvoi myös hautausmaiden lähettyvillä, ja vainajan nimi kaiverrettiin niihinkin. Esi-isämme pelkäsivät, että vainajan sielu saattaisi jäädä harhailemaan maan päälle. Mutta kun vainaja näki nimensä karsikkopuussa, hän ymmärsi kuolleensa ja osasi jatkaa matkaansa kohti alista valtakuntaa.

Lisäksi mäntyjä tarvittiin karhunpeijaisten järjestämiseen. Kaadetun karhun kallo piti nostaa männyn latvaan, jotta metsän kuningas pääsisi jatkamaan elämäänsä tuonpuoleisessa.

Pihlaja toi onnea

Kalevalassa pihlajasta kerrotaan näin: "Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa, pyhät lehvät oksasilla, marjaset sitäi pyhemmät.” Jo tämä riittää todisteeksi siitä, että pihlaja on todellakin ollut suomalaisille pyhä puu.

Useimmilla taloilla oli oma kotipihlaja, jonka tehtävänä oli karkottaa pahat voimat ja kutsua hyviä henkiä perheen suojaksi. Pihlajan uskottiin vaikuttavan moniin asioihin:

1. Karjaonni parani, jos lehmät laskettiin laitumelle pihlajasta tehdystä veräjästä
2. Kalastajat saivat suuremman saaliin, jos he vetivät verkkonsa halkaistun pihlajavitsan läpi
3. Pihlajanmarjat tuottivat onnea etenkin vaimoa etsiville miehille
4. Sään ennustamisessa hyödynnettiin pihlajanmarjoja
5. Pilattu pelto saattoi toipua pihlajanmarjoilla tehtyjen taikojen avulla
6. Pihlaja soveltui myös mustaan magiaan, ja jotkut yrittivät saada sen avulla vihollisensa sairastumaan

Kaikki pihlajat olivat suomalaisille pyhiä, mutta erikoisissa paikoissa kasvavien puiden taikavoimia pidettiin erityisen vahvoina.

Yhteenveto

Puut ovat vahvasti läsnä monien eri kansojen mytologiassa. Skandinaviassa elää edelleen ikivanha myytti elämänpuusta, joka yhdistää elävien ja kuolleiden maailmat toisiinsa. Duodecimin artikkelin mukaan jopa joulukuusi on muisto entisaikojen elämänpuusta.

Maailmanpuu mainitaan Kalevalassa, joten se kuuluu ilman muuta myös suomalaiseen kansanperinteeseen. Kalevalan maailmanpuu on tammi, mutta myös koivu voi toimia yhdyssiteenä ihmisten ja jumalien maailmojen välillä.

Lisäksi suomalaisilla on monia muitakin pyhiä puita. Mänty oli muinaissuomalaisille tärkeä karsikkopuu, johon merkittiin tiedot suvun vainajista. Pihlaja puolestaan piti pahat henget loitolla ja toi hyvää onnea muun muassa kalastajille ja karjanomistajille.