Sorateiden neljä vuodenaikaa

Miksi soratien pölyämiselle ei tehdä mitään? Miksi kuoppia ei täytetä? Miksi ei tuoda lisää soraa, vaikka tien pinta on velliä? Muun muassa näitä kysymyksiä ELY-keskukselta kysytään erityisesti kesäisin.  Sorateiden kunnossapito on kuitenkin koko vuoden kestävä haaste, jossa kaikki on kiinni keleistä ja oikeasta ajoituksesta.

Kuva: Knutersintietä Sipoossa lanataan tasaiseksi kesällä 2019.

Keväällä hoitotoimiin ryhdytään heti, kun säät sallivat

Keväällä sorateiden pinnan sulamista tarkkaillaan tiheästi.  ELY-keskuksen tilaamat urakoitsijat voivat käydä jopa päivittäin paikan päällä tarkistamassa tilanteen.

Kelirikko on pahimmillaan silloin, kun tien pinta on sulanut, mutta muuten maa on vielä jäässä. Sulanut vesi ei pääse imeytymään, mikä pehmittää pintaa entisestään ja syntyy vellimäistä liejua.

Kuivuminen ei myöskään ole eri tieosuuksilla samanlaista. Rakenne on sula paljon aikaisemmin kuivilla aukeilla alueilla kuin varjoisilla osuuksilla.

Kelirikon aikana tielle ei varsinaisesti voi tehdä mitään. Pahimpiin kohtiin ajetaan kelirikkomursketta ja tarvittaessa lisätään painorajoitusmerkkejä. Tämä on ikävää erityisesti raskaan kaluston – kuten tukkirekkojen – kuljettajille. Toisaalta jos auto jää kiinni tiehen, menee pinta vielä enemmän rikki. Puuhuollon ammattilaiset suunnittelevat puunkorjuun keväällä niin, että ongelmat vältetään esimerkiksi yöpakkasia hyödyntämällä.

Painorajoitusten tarve vaihtelee vuosittain. Viime vuonna rajoitusta tarvittiin Uudellamaalla ja Hämeissä 18 kohteessa, tänä vuonna vain kahdessa kohteessa.

Kun tie on sulanut kaikkialta, voidaan pintaa vihdoin muokata. Tien pinta käännetään, tasoitetaan ja kastellaan suolaliuoksella. Kastelu sitoo pölyä. Tavoitteena on kiinteä ja sileä pinta. Optimaalinen aikaikkuna muokkaukselle on yleensä vain 1-2 päivää. Jos pinta pääsee kuivumaan liikaa, niin se ei kiinteydy kunnolla koko kesänä. 

Kesällä pölyä, reikäsarjoja ja "nimismiehen kiharaa"

Kesällä soratien hoidon määrä riippuu paljon liikennemääristä. Suuri liikennemäärä aiheuttaa soratielle lähes jatkuvaa kunnossapitotarvetta.  Liikennemäärän noustessa yli 500 ajoneuvoon vuorokaudessa, on tien kunnossapito päällystettynä yleensä vuosikustannuksiltaan edullisempaa.

Myös säillä on vaikutusta. Jos sataa paljon, niin sorateiden liittymäkohtiin alkaa tulla reikiä. Sadevesi huuhtelee saviainesta pois ja reiät kasvavat montuiksi.

Jossain määrin sade on kuitenkin tarpeen pölyämisen ehkäisyssä. Kuivana kesänä voi pinta pölytä paljon, vaikka tien pintaan on tehty keväällä pölynsidonta eli kastelu suolaliuoksella.

Tien pinta kuluu epätasaisesti ja joihinkin kohtiin syntyy aaltoja eli "nimismiehen kiharaa". Maa-ainesta siirtyy kuopasta joko kiharan aallonharjalle tai pölynä tien sivuun.

Kesällä ELY-keskuksen urakoitsijat hoitavat sorateitä aina tarpeen mukaan. Pahimmissa paikoissa viikoittain, mutta yleensä harvemmin. Kiharoita, reikäsarjoja ja monttuja muokataan ja tarvittaessa lisätään mursketta. Sorateiden keskiosat pyritään pitämään reunoja korkeammalla niin että vesi valuu keskeltä pois päin eikä reunoille pääse syntymään maakasoja eli ns. reunapalteita.

Syksyllä lisää soraa

Soratien kunnolle on tärkeää, että pinnassa on riittävästi kulutuskerrosta, jota voidaan muokata tasaiseksi ja tiiviiksi pinnaksi oikeaan muotoon. Myös kuivatuksen, ojien ja rumpujen toimivuus on tärkeää kelirikon ehkäisyssä.

Syksyllä sorateiden pintaa lisätään usein vielä mursketta. Tällä yritetään jo ennalta varautua kevään kelirikon aikaiseen pinnan pehmenemiseen. Kangasmaastossa pinta menee harvoin puuromaiseksi ja tie saa jäätyä niille sijoilleen. Mutta jos tie on savipellon tai suon kohdalla, niin tarvetta murskeelle on enemmänkin.

Talvella vain aurasta

Sorateitä ei voi suolata, joten lumi pakkaantuu pintaan ja liukkaudentorjuntaan käytetään hiekkaa. Erityisesti alkutalvi on haastavaa aikaa. Jos ensin lämpötila on ollut plussalla ja sitten tulee lunta, niin tien pinta pehmenee ja irtoaa. Irronnut pinta lähtee auran mukana liikkeelle.

Artikkelia varten on haastateltu ELY-keskuksen aluevastaavaa Henri Aaltosta ja kunnossapitopäällikköä Tuomas Vasamaa.

Llisää aiheesta:

Uudenmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen maanteistä noin 1 900 kilometriä (21 %) on sorapintaisia, ja niiden hoitoon käytetään vuonna 2019 noin 3 miljoonaa euroa  > Lue lisää (Valittu alue: Uusimaa)

Teksti: Reetta Harmaja
Kuvat: Sinna Seppänen, Reetta Harmaja