Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus voi ratkaista useita suometsien hoitoon liittyvää haastetta22.10.2020 10.00
Poimintahakkuilla voidaan säädellä suometsän vedenpintaa. Kun vedenpinta ei nouse liian lähelle suon pintaa tai toisaalta laske liian syvälle turpeeseen, voidaan välttää kunnostusojituksia ja saada pienennettyä vesistö- ja ilmastopäästöjä. Agricultural and Forest Meteorology ja Frontiers in Earth Science -lehdissä julkaistuissa, Luonnonvarakeskuksen (Luke), Helsingin yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen yhteistutkimuksissa seurattiin poimintahakkuiden vaikutuksia vedenpinnan tasoon 2–5 vuoden ajan koealueilla korpikuusikoissa ja ravinteikkaissa rämemänniköissä eri puolilla Suomea. Poimintahakkuissa poistettiin 17–74 prosenttia puustosta ja kahdella kohteella tehtiin lisäksi avohakkuu. Suometsän vedenpinta nousi kasvukaudella 15–40 prosenttia lähemmäs maanpintaa, kun puuston määrästä poistettiin noin puolet. Vedenpinnan nousu hakkuun jälkeen riippui hakkuun voimakkuudesta, kohteen maantieteellisestä sijainnista ja kasvukauden olosuhteista. Liika märkyys haittaa puuston elinvoimaisuutta ja kasvua. Ohjenuorana pidetään, että vedenpinnan tulisi säilyä yli 30 senttimetrin päässä maanpinnasta. Pohjoisessa Suomessa vedenpinta on tyypillisesti korkeammalla ja hankalammin säädeltävissä puuston avulla kuin etelässä. – Vedenpinta nousi yli 30 senttimetrin raja-arvon yleisesti pohjoisilla kohteilla, joissa puustosta poistettiin yli puolet. Etelässä vasta poistamalla yli kaksi kolmasosaa puustosta vedenpinta saattoi nousta yli tämän raja-arvon, toteaa tutkija Kersti Leppä Lukesta. – Vedenpinnan säätely jatkuvapeitteisellä metsänkasvatuksella vaikuttaisi erityisen käyttökelpoiselta eteläisessä Suomessa, ja mahdollisuudet siihen jopa paranevat ilmaston lämmetessä. Puuston koko ja puulaji vaikuttavatMerkitystä ei ole pelkästään jäävän puuston koolla vaan myös puulajilla. Esimerkiksi koivu haihduttaa kokoonsa nähden huomattavasti enemmän kuin mänty, mikä johtuu sen tuhlailevasta vedenkäytön strategiasta ja suuremmasta lehtialasta. Kohteella, jolla mänty-koivu-kuusi-sekapuustosta poistettiin kaikki männyt, vedenpinta nousi kasvukaudella keskimäärin vain viisi senttimetriä, vaikka puustosta poistettiin noin 70 prosenttia. Hieskoivuja voi esiintyä runsaasti monissa suometsissä ja niiden huomioonottaminen poimintahakkuissa tuo ravinteikkailla kasvupaikoilla lisämahdollisuuksia kuivatustilan säätelyyn. Puutkin saattavat kärsiä stressistäVaikka vedenpinnan säätely on tärkeää, jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen käyttökelpoisuus riippuu turvemailla vielä monesta muustakin avoimesta kysymyksestä. – Tutkimuksemme antoi viitteitä siitä, että vapautetut alikasvoskuuset voivat kärsiä stressireaktiosta äkillisesti muuttuneen valoilmaston myötä. Olisi tärkeää ymmärtää, kuinka pitkäkestoisia stressireaktiot ovat ja mistä tekijöistä niiden voimakkuus riippuu. Ovatko stressistä kärsivät puut mahdollisesti herkempiä liialliselle märkyydelle tai kuivuudelle? Lisäksi avoimia kysymyksiä liittyy metsän kasvuun, tuhoriskeihin ja uudistumiseen. Ennustetut jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen hyödyt perustuvat vielä pääosin siihen kokemukseen, jota on kertynyt tavanomaisin harvennuksin ja avohakkuin käsitellyistä suometsistä. – Tähän on odotettavissa tarkennusta Luken ja yhteistyökumppaneiden monilta seurannassa olevilta jatkuvapeitteisen kasvatuksen suometsäkohteilta, Leppä toteaa. Artikkelit: Leppä, K., Korkiakoski, M., Nieminen, M., Laiho, R., Hotanen, J.-P., Kieloaho, A.-J., Korpela, L., Laurila, T., Lohila, A., Minkkinen, K., Mäkipää, R., Ojanen, P., Pearson, M., Penttilä, T., Tuovinen, J.-P. & Launiainen, S. Vegetation controls of water and energy balance of a drained peatland forest: Responses to alternative harvesting practices. Agricultural and Forest Meteorology, 295: 108198. https://doi.org/10.1016/j.agrformet.2020.108198 Leppä, K., Hökkä, H., Laiho, R., Launiainen, S., Lehtonen, A., Mäkipää, R., Peltoniemi, M., Saarinen, M., Sarkkola, S. & Nieminen, M. Selection cuttings as a tool to control water table level in boreal drained peatland forests. Frontiers in Earth Science, 8: 576510. https://doi.org/10.3389/feart.2020.576510 |
