Suomen kenties kiinnostavimman työmaan aita Espoon Otaniemen teekkarikylän keskellä on koristeltu kaksimielisillä vitseillä.
Poraamista käsittelevät letkautukset koristelevat tonttia, jolla energiayhtiö St1 tunkeutuu kilometrien syvyyksiin päästöttömän lämmön perässä.
Kairauskoneen terä pyörii 1 972 metrin syvyydessä. Koeporaus on melkein valmis.
St1:n pääomistaja Mika Anttonen tarkastelee tyytyväisenä maan sisuksista nostettuja kivinäytteitä.
Anttonen päätti viime vuonna, että geotermisen kaukolämmön tavoitteleminen on kokeilemisen arvoinen hanke.
Menetelmän keksijät toivat hankkeen Anttosen pöydälle, koska hänellä on tunnetusti intohimoa vähäpäästöisten energiamuotojen edistämiseen – ja paljon rahaa.
Kesäkuun Arvopaperi-lehden mukaan Mika Anttonen on yksi Suomen neljästä osakemiljardööristä. Kolme muuta ovat Herlinin veljeksiä.
"Saatiin riittävä usko siihen, että tämä voi onnistua. Se on mahdollista", Anttonen sanoo hanketta edeltäneestä pohdinnasta.
Pilottihankkeessa porataan kaksi lähekkäistä reikää yli kuuden kilometrin syvyyteen, jossa kallioperä on kuumaa. Toisesta reiästä pumpataan vettä kallionrakoihin, joissa vesi kuumenee yli sata-asteiseksi. Toisesta reiästä vesi nostetaan ylös. Sitten lämpö työnnetään energiayhtiö Fortumin kaukolämpöputkeen ja viedään asiakkaille.
Otaniemen hanke on tekniseltä toteutukseltaan maailmassa ainutlaatuinen.
Isoja kysymyksiä on kaksi: Millaisiksi muodostuvat porauksen kustannukset, kun mennään äärimmäisiin syvyyksiin, ja miten tehokkaasti vesi saadaan kiertämään syvyyksissä?
Artikkeliin liittyvät
Jos vastaukset ovat tyydyttäviä, menetelmä tuottaa Anttosen mukaan lämpöä halvemmalla kuin muut tunnetut lämmöntuotannon tavat.
"Jos halutaan, kaikki kaukolämpö saadaan muutettua päästöttömäksi", Anttonen sanoo.
Mika Anttosen päässä on koko hänen aikuisikänsä pyörinyt isoja asioita. Ensin ne olivat isoja numeroita.
Nuorena Anttonen myi ja osti Nesteen palkkalistoilla öljyä miljoonien eurojen erissä.
Sitten hän alkoi rakentaa omaa öljyliiketoimintaansa.
Anttosen St1-ryhmän suurimmat osat ovat polttoaineiden jalostaminen ja jakelu. Yhtiö on kasvanut nopeasti muun muassa öljy-yhtiö Shellin huoltamotoimintojen ostoilla.
Nykyään Anttosen ajatukset liikkuvat ylevämmillä poluilla kuin rahan tekemisessä.
"Kaikkein hauskinta puuhaa on miettiä, millaista osaamista Suomi tarvitsee kymmenen vuoden päästä. Tai oikeastaan sitä, millaista osaamista maailma tarvitsee", Anttonen sanoo.
Anttonen on julistanut St1:n strategiaksi mahdollisimman puhtaan energian valmistamisen ja myymisen. Ylivoimainen valtaosa St1:n tuloksesta ja liikevaihdosta tulee kuitenkin perinteisestä öljy- ja bensiiniliiketoiminnasta.
Ristiriidassa on riittänyt selittämistä. Strategian viestiminen ei ollut helppoa sille henkilökunnan valtaosalle, joka tekee vain öljykauppaa.
"Miten tällaisen strategian voi myydä porukalle, joka tekee perusleipäämme? Minulle tuli olo, että se pitää kertoa niin kuin se menee. Sanoin, että te, jotka olette öljybisneksessä, teette kaiken tämän muun hienon mahdolliseksi. Te luotte kassavirran. Teidän ansiostanne me voimme muuttaa maailmaa paremmaksi", Anttonen sanoo.
Geotermisen lämmön lisäksi Anttosella on toinen suosikkihanke, bensiiniin sekoitettavan etanolin tekeminen sahanpurusta. Kajaanin biopolttoainelaitos käynnistää toimintansa ensi vuonna.
St1 tekee Kajaanissa hylätyssä sellutehtaassa sahanpurusta etanolia, jota käytetään autojen polttoaineena. Samalla prosessissa syntyy aineita, joita voidaan ensimmäistä kertaa valmistaa teollisessa mittakaavassa.
Anttonen ei oikein tiedä, miten näitä uusia jakeita käytetään, mutta juuri epävarmuuden sietämisestä ja etsimisestä on hänen mukaansa kyse, kun maailmaa pelastetaan.
Hän kuvaa kehitystyötä poluksi, jolta löytyvät lopulta tarvittavat keinot.
"Nykyisillä innovaatioilla ei pystytä korvaamaan fossiilisia polttoaineita. Se on mahdotonta. Mutta meidän täytyy lähteä kulkemaan sitä polkua. Uusia keksintöjä tulee vain, jos me panostamme tuotekehitykseen ja tutkimukseen", Anttonen sanoo.
Energia-alan lisäksi Anttonen puhuu paljon Suomesta. Täällä ei ole hänen mukaansa vielä tajuttu, miten globalisaatio ja maailmantalouden muuttuminen vaikuttavat Suomeen.
Anttonen on työssään nähnyt, miten kovasti Euroopan ulkopuolella ponnistellaan. Siksi töitä pitäisi tehdä Suomessakin enemmän.
Työpäivien pidentäminen ei Anttosen mukaan kannata. Menestys ei katso kellokorttia. Mutta monien suomalaisten lomat ovat hänestä ylimitoitettuja.
"Sillä on aika iso merkitys, olemmeko me kokonaan töistä poissa kuusi viikkoa vai neljä viikkoa", Anttonen sanoo.
Suomea ja muita korkean elintason maita rasittaa kansainvälisessä kilpailussa se, että "masu on täysi".
Intohimoa on Anttosen mukaan pakko olla – muuten ei pärjätä.
"Se on vähän sama, kun katsoo suomalaista urheilua: Pärjäämme koko ajan vähän huonommin ja harvemmissa lajeissa. Elintaso on noussut niin paljon, että jengi treenaa vähän laiskemmin. Ja toisaalta muualla on alettu treenata", Anttonen sanoo.
"Me yritämme koko ajan ponnistella vähemmän ja kuvittelemme, että voisimme säilyttää saman elintason."
Anttonen mainitsee toistuvasti johtajien vastuun. Kun isoista irtisanomisista kerrotaan harva se viikko, johtajilta vaaditaan Anttosen mielestä sosiaalista herkkyyttä.
Isot palkankorotukset näyttävät pahalta, jos viereisessä lehtiartikkelissa kerrotaan taas uusista irtisanomisista.
Anttonen itse ottaa palkkaa yhtiöstään noin 20 000 euroa kuussa. Pääomatulot hän on melkein kokonaan sijoittanut takaisin liiketoimintaan.
Anttonen ei näe johtajien ylisuurille palkoille perusteita edes kansainvälisen kilpailun näkökulmasta.
"Tiedätkö yhtään ulkomaisen pörssiyrityksen suomalaista toimitusjohtajaa? Ei niitä ole."
Lopuksi pitää kysyä, miten Anttonen koki herätyksensä. Missä vaiheessa Suomen ja ympäristön asiat alkoivat kiinnostaa häntä enemmän kuin yhtiön arvon perässä olevien nollien määrä?
Hän ei osaa selittää tarkkaan. Hän selittää jotain joukkuelajeista, jotka hänelle ovat aina olleet tärkeitä, mutta huomaa itsekin, ettei se oikein kanna selityksenä. "Suomi on rakas", Anttonen tiivistää lopulta.
