Metsät ovat historiallisest olleet keskeinen osa suomalaista kulttuuria ja erityisesti Suomen taloutta. Metsäteollisuustuotteiden osuus Suomen viennistä on ollut korkeimmillaan yli 90% maamme koko viennistä. Nykyään metsäsektorin osuus koko viennistä on noin viidennes.

1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa metsäteollisuus alkoi kehittyä voimakkaasti, kun sahateollisuus ja myöhemmin paperi- ja selluteollisuus nousivat merkittäviksi vientialoiksi. Tämä johti metsien hyödyntämiseen ja intensiiviseen tarpeeseen kehittää metsänhoitokäytäntöjä kestävän tuotannon turvaamiseksi.

Suomeen perustetulla Metsänhoitohallituksella oli alusta alkaen kaksi tehtävää: hoitaa ja suojella valtion metsiä sekä myydä tuoda tuloja valtiolle. Metsähallitus onkin myynyt puuta aivan toimintansa alkuvuosista lähtien, aluksi pääasiassa huutokaupoilla. 1900-luvun alkupuolella Metsähallitus myi mm. ratapölkkyjä ja polttopuuta rautatiehallitukselle, sekä sahapuuta eri sahoille.

Ensimmäisen maailmansodan aikaan Metsähallitus perusti myös omia sahoja. Muutama vuosikymmen myöhemmin metsäteollisuuden tuotannon painopiste siirtyi pääsääntöisestä sahauksesta paperin ja kartongin valmistukseen. Tämän myötä myös kuitupuun käytön osuus kasvoi.

Metsänhoidon merkitys kasvaa 1900-luvulla

1900-luvun alkuvuosikymmenillä huomiota alettiin kiinnittää entistä enemmän kiinnittää metsien hoitoon. Hakkuualojen uudistaminen aluksi kylvön ja myöhemmin istutuksen avulla yleistyi vuosina ennen toista maailmansotaa. Soiden ojituksia alettiin tehdä kasvuisan metsämaan laajentamiseksi jo 1910-luvun tienoilla, ja tämä kasvoi täysin uusiin mittasuhteisiin koneellisten ojitusmenetelmien kehityttyä 1960–70-luvuilla.

Toinen maailmansota merkitsi valtion metsäomaisuuden käytön muutosta. Puuta tarvittiin heti, ja suuria määriä sodan alkamisen johdosta, joten varovaiset hakkuut korvattiin mahdollisimman tehokkailla avohakkuilla. Sodan johdosta - ja aikana - Metsähallituksella oli myös poikkeustehtäviä; se tuotti muun muassa hiiltä ja pilkkeitä häkäpönttöautoihin.

Tehometsätalouden synty

Toisen maailmansodan jälkeen erityisesti sotakorvausten maksamiseksi ja sodasta palanneiden miesten työllistämiseksi Metsähallitus joutui tiukkaan paikkaan. Näistä syistä muun muassa Metsähallituksen maita luovutettiinkin suuressa määrin asuinkäyttöön. Samalla alkoivat myös niinkutsutut tehohakkuut, koska maan jälleenrakentaminen vaati suuria määriä puusta saatavia rakennustarvikkeita.

Tämän seurauksena metsien hakkuiden painopiste Suomessa siirtyikin pohjoisiin metsiin. Kesittyneiden hakkuiden malli ja paranneltu hakkuuorganisaatio eivät ainoastaan siirtäneet Suomea hakkuiden tehokkuudessa uusiin ulottuvuuksiin, vaan ne myös toivat vientituotteiden muodossa valtion kassaan ennennäkemättömät metsätulot näiden vuosikymmenten aikana.

Tekniikan kehitys

Metsäalan tulevaisuudessa korostuvat teknologian nopea kehitys ja muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutukset. Lisäksi globaalin talouden murros aiheuttaa haasteita metästeollisuudelle ja -taloudelle. Teknologian kehitys tarjoaa uusia mahdollisuuksia metsien monitorointiin ja hoitoon.

Teknologian kehittymistä olemme saaneet seurata viimeiset vuosikymment erityisesti tietokoneiden ja älylaitteiden, sekä internetin osalta. Esimerkiksi pikakasinot netissä ovat yleistyneet huomattavasti perinteisten rahapelejä tarjoavien kasinoiden ja marketeista tuttujen automaattipelien ohella. Uusien älylaitteiden kautta näiden käyttö onkin helpottunut"vanhaan aikaan" verrattuna, jolloin jouduit itse siirtymään pelejä tarjoavaan paikkaan.

Metsätaloudessakin teknologian kehitys ottaa suurempia ja suurempia harppauksia koko ajan. 1950-70-luvuilla puunkorjuuta ja kuljetusoloja kehitettiin maanmuokkauslaitteiden, taimikonhoitokoneiden ja lannoitteiden kehityksen kautta -- toisinsanoen käyttöön otettiin entistä tehokkaampia laitteita kuten lisää autoja, metsätraktoreita sekä moottorisahoja.

1980-luvulta alkaen erilaisia monitoimikoneita ja helpottavia tietojärjestelmiä alettiin kehittää metsätalouden työvälineiksi, ja 1990-luvulta lähtien  ne ovatkin vakiintuneet tärkeäksi osaksi metsätalouden arkipäivää.

Vuoden 2003 hakkuista jo noin 95 prosenttia tehtiin monitoimikoneilla. Koneellistamisasteen kasvaessa metsureiden toimenkuva onkin laajentunut hakkuutehtävistä metsänhoitotöihin ja muun muassa erilaisiin suunnittelutehtäviin.

Metsien moniarvoisuus ja kestävä käyttö

Maailmansotien jälkeen, ja pitkälti metsätalouden ansiosta, elintason nousu ja vapaa-ajan kasvu muuttivat suomalaisten suhtautumista luontoon. Retkeilijöiden, sekä matkailun kasvun tuloksena Suomen metsät saivat uusia käyttöjä pelkän metsänhoidon sekä hakkuiden lisäksi. Tämän seurauksena esimerkiksi kansallispuistoverkostoa alettiinkin laajentamaan ja siden suojeluohjelmista tuli ajankohtaisia. Näin pyrittiin sopeuttamaan yhteen metsien virkistyskäyttö ja metsätalous..

Laaja julkinen keskustelu metsien terveydestä ja luonnonsuojelusta heräsi alunperin 1980-luvulla, ja nykyisin siitä onkin tullut arkipäivää lähes kaikkeen metsiin ja metsätalouteen liittyvissä asioissa. Maa- ja metsätalousministeriö onkin julkaissut Kansallinen Metsästrategian ohjelman, jolla pyritään pitämään Suomen metsät kunnossa niin ihmisille, ympäristön näkökulmasta katsottuna, mutta myös taloudellisessa mielessä.

Ympäristöasioista huolehtiminen on jo aiemmin integroitu osaksi jokapäiväistä metsätaloutta muun muassa Metsähallituksen julkaiseman Metsätalouden ympäristöoppaan avulla. Metsähallituksen ISO 14001 -standardin mukaiselle ympäristöjärjestelmälle on myönnetty sertifikaatti jo vuonna 1998. Ympäristöjärjestelmän myötä toiminnan seurantaa ja jatkuvaa kehittämistä lisättiin entisestään. 2000-luvun alussa Metsähallituksen kaikki monikäyttömetsät liitettiin myös PEFC-metsäsertifioinnin piiriin.