Warma-Uunit: Nykyilmastonsuojelu suosii vanhoja saastuttavia puusyöppöjä, vaikka uudet tulisijat on kehitetty vähäpäästöisiksi20.11.2018 12.00
Ihmisillä on vallalla käsitys, että puun pienpoltto aiheuttaa suuren osan hiukkaspäästöistä. Tätä käsitystä pitävät yllä mm. Ympäristöministeriö sekä monet muut ympäristön- ja ilmastonsuojeluun vihkiytyneet instanssit. Tämä pitääkin paikkaansa, mutta pääasiassa vanhojen tulisijojen osalta, joita yleensä vielä lisäksi käytetään väärin. Em. instanssit eivät kerro, että uudet tulisijat tuottavat jopa vain murto-osan päästöistä verrattuna vanhoihin tulisijoihin. Tämä puunpolton mustamaalaus on johtanut tilanteeseen, jossa uusiin taloihin ei enää asenneta yhtä innokkaasti tulisijoja. Mikä pahinta, vanhojen saastuttavien tulisijojen vaihtaminen on pysähtynyt lähes kokonaan.Polttopuun kulutus kuitenkin kasvaa koko ajan, joten vanhojen tulisijojen käyttö ei suinkaan ole vähentynyt, vaan päinvastoin Paloturvallisuus, vähäpäästöisyys ja energiataloudellisuus ovat ykkösasioita, vai ovatko? Suomessa on viimevuosien aikana tehty nippukaupalla tulisijan ja hormin valmistamiseen ja asentamiseen liittyviä asetuksia parantamaan puunpolton turvallisuutta. Tämä on pääsääntöisesti hyvä asia. Asetuksia on kuitenkin syydetty niin kiivaassa tahdissa, että niiden tarkoituksenmukaisuus on osaltaan jäänyt julkaisuinnon alle. Hätiköityjä asetuksia on korjattu ja paikattu uusilla, ja hataria asetuksia on lähdetty paikkaamaan jopa alueellisilla tulkinnoilla, vaikka asetusten piti alun perin yhdenmukaistaa käytäntöä ja vähentää tulkintoja. Todellisuudessa uuden tulisijan ja hormin hankinta muuttui niin byrokraattiseksi prosessiksi, että moni päätyy korjaamaan ja käyttämään vanhaa tupruttavaa puusyöppöä. Erityyppisten tulisijojen testimenetelmät poikkeavat täysin toisistaan. Esimerkiksi kamiinoiden testeissä mitataan esilämmitetyn tulisijan keskimääräisiä suoritusarvoja parhaan palon vaiheessa, kun taas varaavan takan testeissä suoritusarvoihin vaikuttavat myös kylmän tulisijan syttymisvaihe, hiipuvat hiillokset ja puiden lisäysvaiheet. Lopputulokset ilmoitetaan samoissa mittayksiköissä, joita asiakkaat luulevat vertailukelpoisiksi. Usein kuuleekin asiakkaan kummastelevan, miten alle 100 kg peltikamiinalla voi olla lähes samanlaiset suoritusarvot kuin yli 1000 kg varaavalla tulisijalla. Tämä sataa suoraan ulkomaisten kamiinavalmistajien laariin ja näkyy selvästi kevyttulisijojen markkinaosuuksien kasvuna. Harmittavan vähän tiedetään esimerkiksi VTT:n tutkimuksesta, jonka mukaan varaavalla tulisijalla voidaan tuottaa 57 % vanhan omakotitalon lämmitysenergian tarpeesta, kun kamiinalla päästään tilanteesta riippuen vain 9 - 19 %:iin. Oikeita puunpolttotapoja vai tulisijalämmityksen alasajoa? Kuten jo alussa todettiin, puunpolttoon liittyvässä valtakunnallisessa kritiikissä ei ole otettu ollenkaan huomioon, että päästöt kohdistuvat suurelta osalta nimenomaan vanhoihin tulisijoihin ja aivan erityisesti vääriin polttotottumuksiin. 80- ja 90-luku olivat varaavien tulisijojen kulta-aikaa. Niitä rakentelivat lähes kaikki, jotka kynnelle kykenivät. Halvan öljyn vuosikymmeninä puunpoltosta irtaantuneelle kansalle opetettiin näillä tulisijoilla aivan väärä tapa polttaa puuta. Halkoliiterin kokoisilla tulipesillä varustetuissa huonolla hyötysuhteella palavissa tekeleissä ohjeistettiin polttamaan puuta niin runsaasti ja kovalla vedolla, että harakat nauroivat. Näissäkin tulisijoissa pienet polttopuumäärät ja päältäsytytys vähentävät päästöjä merkittävästi, mutta ohjeistus on ollut täysin päinvastaista. Jo pelkästään opastus oikeanlaiseen polttoon olisi merkittävää ilmanlaadun kannalta, puhumattakaan siitä, mikä merkitys olisi, jos puuta poltettaisiin oikeaoppisesti uusissa vähäpäästöisissä tulisijoissa. Warma-Uuneilla on keskitytty myös käyttäjien opastamiseen tulisijan käytössä järjestämällä ”Puunsäästäjän Polttokursseja”. Polttokurssit on tarkoitettu kaikenlaisten tulisijojen käyttäjille, olipa tulisija sitten uusi tai vanha, paikalla muurattu tai tehdasvalmisteinen. Kursseja on toteutettu jo yli sata ja kurssit ovat tavoittaneet jopa seitsemän tuhatta ihmistä. Tämä osoittaa, että käyttäjät ovat aidosti kiinnostuneita muuttamaan polttotottumuksiaan. Palautteen mukaan pienillä polttotottumuksien muutoksilla tulisijat ovat lämmenneet yhtä hyvin n. 30 % pienemmällä puumäärällä. Tämä tarkoittaa, että pienempi puumäärä on palanut tehokkaammin, jolloin kokonaispäästöt ovat vähintäänkin puolittuneet. Uutta vähäpäästöisempää tekniikkaa tarjolla Vähintään satavuotiaissa pystymuureissa ja kakluuneissa oli tulisijan massaan nähden pienet tulipesät ja umpiarina, joten pesälliset olivat niissä pienempiä ja palaminen oli hallitumpaa. Nykyisin modernit laboratoriot ja analysaattorit todistavat entisaikojen uunimestareiden viisauden. Asuinolosuhteet ovat kuitenkin muuttuneet mestareiden ajoilta esim. rakentamisen tiiveyden, eristepaksuuden ja ilmanvaihtojärjestelmien osalta, joiden aiheuttamiin haasteisiin ainakin me Warma-Uuneilla olemme pyrkineet vastaamaan korkealaatuisella kehitystyöllä. Esimerkiksi kehittämämme erittäin vähäpäästöinen Puupihi-polttotekniikka on vähentänyt tarvittavia polttopuumääriä huomattavasti. Jo pienempi polttoaineenkulutus itsessään vähentää päästöjä suoraan samassa suhteessa, mutta lisäksi nyt tarvittava pienempi polttoainemäärä palaa tehokkaammin ja korkeammalla hyötysuhteella, jolloin epätäydellisen palamisen aiheuttamat päästöt jäävät vain murto-osaan entisestä. Opastustyön resurssit ovat rajallisia Warma-Uunit on pienistä resursseistaan huolimatta panostanut asiaan määrätietoisella voimalla jo yli kymmenen vuoden ajan, mukana on ollut myös useita ympäristöasioiden piiriin liittyviä toimijoita, joilla alkuinnostus on ollut suurta, mutta pitkäjänteiseen yhteistyöhön ei kuitenkaan ole ollut kiinnostusta eikä innostusta. Toisaalta kannustavaakin pitkäaikaista kumppanuutta on ollut, jopa yllättäviltä tahoilta. Puunpoltto ja siihen liittyvät tottumukset juontavat juurensa syvälle Suomen historiaan. perinteet eivät aina siirry kuitenkaan sukupolvelta toiselle, joten osalla tulisijan käyttäjistä ei ole laisinkaan kokemusta tulisijan käytöstä. Asumiseen ja puunpolttoon liittyvä tekniikka sekä tietämys vanhakantaisen puunpolton haitoista onkin luonut informaation ja opastuksen tarvetta sekä uusille, että vanhoille käyttäjille. Ihmisten positiivisuus ja avoimuus uusille asioille on ollut hämmästyttävää, kuten tuloksetkin. Yrityksemme resurssit eivät kuitenkaan riitä siihen laajuuteen ja niihin tuloksiin joihin konseptillamme olisi mahdollisuuksia. |
