AMMATTILEHTI KOEAJAA: GMC CCKW 353 (Jimmy) 6X6 2,5 ton - Reinin yli että heilahtaa

Ammattilehden koeajamaa GMC CCKW 353 (Jimmy) 6X6 2,5 ton. kuorma-autoa valmistettiin vuosien 1939-1945 välillä eri variaatioineen kaikkiaan reilut 550 000 kappaletta aikansa suurimmalle fleet-asiakkaalle eli USA:n armeijalle. Osa sotavuosien myllerryksestä selvinneistä Jimmyistä löysi tiensä myös Suomeen, missä merkki tunnettiin jo entuudestaan Kempsuna.

(kuva yllä: GMC Jimmya valmistettiin vuosien 1939-1945 välillä eri variaatioineen reilut 550 000 kappaletta USA:n armeijalle. Koeajettu valioyksilö on rekisteröity 1.1.1940.)

Nyt koeajettava täydellisesti entisöity ja museorekisteröity Jimmy on otettu rekisteriotteen mukaan käyttöön 1.1.1940. Jimmy suunniteltiin USA:n armeijan järjestämän tarjouskilpailun perusteella. Kilpailutuksella haettiin maastokelpoista, joukkojen ja materiaalin kuljetukseen soveltuvaa 2,5 tonnin eli 2.268 kilon (USA:n painoyksikkö ton. = 2000 paunaa = 907,2 kg) minimikantavuuden tarjoavaa kuorma-autoa. 

(kuva: Mittaristo ja hallintalaitteet ovat tehtäväänsä tarkoituksenmukaiset. Ohjaamomukavuuksia toisen maailmansodan aikaisesta kuorma-autosta ei juuri löydy.)

General Motors voitti kilpailutuksen Ranskan armeijalle suunnitellulla ACKWX -mallillaan, joka muotoutui sittemmin CCKW eli Jimmy -malliksi. Jimmyä on valmistettu useina eri variantteina. Suurin osa autoista oli kuitenkin malliltaan 353:ia eli jokapyörävetoisia ja pitkällä (417 cm) akselivälillä. Lyhyemmän 352-mallin akseliväli oli 368 cm. 

Jimmyä valmistettiin vuoden 1945 loppuun saakka ja palveluskäytössä malli oli aina Korean sodan taisteluiden päättymiseen saakka, vuoteen 1953. Jäljelle jääneet autot joko romutettiin tai myytiin ylijäämänä eri puolille maailmaa. Osa Jimmyistä päätyi Suomeen puutavara- ja sora-autoiksi sekä mm. ”Hullu-Jussi” vaijerikaivukoneen alustoiksi. Nyt koeajettava auto on entisöity korkealla ammattitaidolla ja tiedolla Normandian maihinnousuun ja sitä myöhempään ajanjaksoon sijoittuvaan kuosiin.

(kuva: Koeajettu, täydellisesti restauroitu auto sisältyy AVS-Yhtiöiden omistajan Antero Parman mittavaan sotahistoriallisten ajoneuvojen yksityiskokoelmaan. Kiitos Panssarikenraalille koeajomahdollisuudesta!)

Pykälää silmään

Jimmyn voimanlähteenä toimiva GMC:n 6-sylinterinen ja 4,4 litran bensiinimoottori pyörähtää 6 Voltin sähköjärjestelmästä huolimatta vaivattomasti käyntiin. Moottorin huipputehoksi ilmoitetaan 34,35 SAE / 2750 r/min. Vaihteistona on puolittajalla varustettu 5-lovinen Borg-Warner -laatikko, missä viimeinen eli viides pykälä on ylivaihde. Huippunopeutta kokonaispainoltaan 7,4 tonnin jokapyörävetoiselle kuormajuhdalle luvataan valmistajan puolelta noin 70 km/h, mitä emme suinkaan lähteneet nyt haastamaan.

(kuva: Moottori on entisöity ja porattu .40 ylikokoon. Teholukuja löytyy maailmalta useita. USA:n armeija ilmoittaa 4,4 litran moottorin tehoksi noin 35 SAE hevosvoimaa, muut 90-107 hv. Jostain ja siltä väliltä sitten. Oli miten paljon tahansa, niin bensiinikuutosen käyntiääni on hieno!)

Suoran bensiini-kuutosen käyntiääni on jopa nykymittapuun mukaan poikkeuksellisen hiljainen ja samalla miellyttävä. Liikkeellelähtö on pienen harjoittelun jälkeen sujuvaa ja suoralovisen vaihteiston käyttökin luonnistuu. Pituudeltaan noin 7 metrinen ja omapainoltaan noin 4 tonninen Jimmy liikkuu todella näppärästi suomalaisessa maalaismaisemassa, peltojen keskellä. Ajan hengen mukaisesti auto on suunniteltu hyökkäyssodan tarpeisiin ja suoraviivaiseen etenemiseen. Jimmyn kankean ohjauksen kanssa pärjää, kun autoa ajaa samalla määrätietoisuudella kuin viisiakselista sora-autoa.  

Jokapyörävetoinen ja paripyörätakatelillä varustettu auto on lähes tunnoton maaston esteille sekä mudassa menemiseen. Vaihteiston ja akselien välitykset on haettu jiiriin todellisissa taistelutilanteissa; niinpä Jimmy ei ole turhan tarkka millä vaihteella edetään, kunhan moottorissa vain on riittävästi kierroksia. 

Myös yksipiiristen, alipainetehostimella varustettujen hydarulijarrujen tuntuma on auton ikä huomioon ottaen varsin asiallinen, mikä kertoo osaltaan auton korkeasta entisöinti/viimeistelytasosta. 

Ohjaamomukavuuksia toisen maailmansodan aikaisesta kuorma-autosta ei juuri löydy, jollei nyt sitten sellaisiksi lasketa vaikkapa polttoaine-, moottorin läpötilamittaria tai sähkötoimisia lasinpyyhkijöitä.

(kuva: Puupohjaista lavaa tehtiin jonkin aikaa rintamakäyttöön, mutta se vaihdettiin ”asiakaspalautteen” pohjalta takaisin kokometalliseen, paremmin vastustajan lähettämältä luotisateelta miehistöä ja kuormaa suojaavaan vaihtoehtoon.)

Runko rautaa, katto kangasta

Jimmyn alustaa ja runkoa tarkastellessa on todettava etteivät hyötyautojen alustaratkaisut ole merkittävästi muuttuneet viimeisen reilun 70-vuoden kuluessa. Tikapuurunko, rumpujarrut ja lehtijouset sekä vetävät akselit voisivat olla tämän päivän kevyestä kuorma-autosta. Jimmyn alustaan ei tosin ole soviteltu liioin seosmetallista tai komposiitista valmistettuja komponentteja tai mitään muutakaan ylimääräistä, kuten sähkölaitteita. Kaikki on tyylikkäästi rautaa, ja mielummin jykevää sellaista. Myös lava on kokonaan metallia. 

Jimmyn historiikista kertovan nettisivuston mukaan autoa sai miltei kaikilla silloiseen aikaan tarjotuin lavaratkaisuin, myös puu- ja jopa komposiittirakenteisella lavalla. Puupohjaista lavaa tehtiinkin jonkin aikaa rintamakäyttöön, mutta se vaihdettiin ”asiakaspalautteen” pohjalta takaisin kokometalliseen, paremmin vastustajan lähettämältä luotisateelta miehistöä ja kuormaa suojaavaan vaihtoehtoon.

(kuva: Auton entisöinti on viety lavarakenteita myöten korkeimmalle tasolle. Liekö Jimmy ollut uutenakaan näin hienossa kunnossa.)

Kuorma-autoja tarvittiin katkeamattomana virtana Euroopan sekä Aasian rintamilla, mutta tila laivoissa oli rajallinen. Ratkaisuksi GMC jätti Jimmyn hytin katon takaosan pois ja toi Jimmyyn Jeepistä tutun eteen päin taittuvan tuulilasin, mikä teki auton yläosasta tasaisen ja mahdollisti autojen kuormauksen laivaan päällekkäin. Lisäksi kun vihollisten ylhäältä päin tulevien iskujen todennäköisyys oli lähes olematon, voitiin tukeva peltikatto ja ovet korvata purjekankaasta tehdyllä vaihtoehdoilla, mitkä osaltaan helpottivat myös jatkuvaa pulaa metalliraaka-aineista. Useimmat autot saivat ”katolleen” pyöreän, pikakiinnitettävän kaiteen konekivääriä varten. Sellaiselle on paikat myös koeajetussa autossa. 

Positiivinen ajokokemus

Toisen maailmansodan aikainen Jimmy Jenkki-kuormuri osoittautui koeajossa odotettua paremmaksi autoksi. Etenemiskyky on tämän päivän tasolla, eikä laitteen käyttöergonomiassa ole liioin moitittavaa, varsinkin kun vertailukohdaksi otetaan Neuvostoliittolaiset vastineet, aina 1990 luvulle saakka.