Kasvihuonekaasuinventaarion pikaennakkotiedot vuodelle 2021: maankäyttösektori on muuttunut hiilinielusta päästölähteeksi

Vuoden 2021 kasvihuonekaasuinventaarion pikaennakkotietojen mukaan maankäyttösektori (LULUCF) on muuttunut nielusta päästölähteeksi. Muutos johtuu ennen kaikkea puuston kasvun alenemisesta, joka on nyt pyritty ottamaan huomioon pikaennakossa. Muutokseen vaikuttavat myös lisääntyneet hakkuut.

Pikaennakkotietojen mukaan LULUCF-sektori oli kokonaisuutena 2,1 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin (CO2-ekv.) suuruinen päästölähde vuonna 2021. LULUCF-sektorilla metsät olivat edelleen nettonielu (6,7 milj. t CO2-ekv.), mutta muiden maankäyttöluokkien päästöt olivat metsien nettonielua suuremmat (kuva 1).

Puuston kokonaispoistuma (hakkuut ja luonnonpoistuma) oli vuonna 2021 tilastotietojen mukaan 90,9 milj. m3 eli yhdeksän prosenttia suurempi kuin vuonna 2020. Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) mukaan puuston kasvu on alentunut 12. ja 13. inventointien välillä noin neljä prosenttia 107,8 milj. kuutiometristä 103,2 milj. kuutiometriin. Pikaennakossa oletettiin, että vastaava alenema on tapahtunut puuston kokonaisbiomassan kasvussa. Tulos kohdennettiin vuodelle 2021, ja se vastaa noin 105 milj. kuutiometrin runkopuun tilavuuskasvua. (Ks. tietolaatikko 1)

- Metsät ovat edelleen hiilinielu, mutta puuston kasvun vähenemisestä ja lisääntyneistä hakkuista kuitenkin seuraa, että nielu on pienentynyt. Tämä näkyy pikaennakon tuloksissa, korostaa erikoistutkija Tarja Tuomainen Luonnonvarakeskuksesta

Kasvihuonekaasuinventaarion biomassan kasvut ja VMI:n tilavuuskasvut on laskettu eri menetelmillä, minkä vuoksi pikaennakon tulosta ei voi verrata edellisten vuosien metsänieluun. Kasvihuonekaasuinventaariossa käytettävien tietojen ja uusien kasvutietojen yhdenmukaistaminen edellyttää menetelmäkehitystä. Puuston kasvun vaikutus tullaan inventaariossa päivittämään takautuvasti myös aiemmille vuosille. Tästä syystä myös metsänielut tulevat muuttumaan, ja silloin nähdään, onko LULUCF-sektori ollut päästölähde jo aiempina vuosina.

Puutuotteiden nielu (3,1 milj. t CO2-ekv.) kasvoi vuodesta 2020, koska sekä sahatavaran, sellun, kartongin että vanerin tuotantomäärät kasvoivat edelliseen vuoteen verrattuna. Viljelysmaan päästöt (8,3 milj. t CO2-ekv.) kasvoivat kolme prosenttia edellisvuodesta. Ruohikkomaille, rakennetulle maalle ja kosteikoille (mukaan lukien turvetuotantoalueet) käytettiin vuodelle 2020 raportoituja päästöjä, jotka olivat yhteensä 3,7 t CO2-ekv.

Maataloussektorin päästöt laskivat yhden prosentin vuoteen 2020 verrattuna

Maataloussektorin päästöt olivat pikaennakkotiedon mukaan 6,4 milj. tonnia CO2-ekv. vuonna 2021 (kuva 2). Maaperäpäästöt jäivät edellisvuotta pienemmiksi, koska huono sato vähensi peltoon jääneistä kasvintähteistä muodostuvia dityppioksidipäästöjä.

Kasvihuonekaasupäästöjä ja -poistumia raportoidaan ja julkistetaan kolmessa vaiheessa: pikaennakko, ennakkotiedot ja lopulliset tulokset. Tulosten laskennassa käytettävät lähtötiedot tarkentuvat tulosjulkistusten välillä. Vuoden 2021 tarkennetut ennakkotiedot julkaistaan joulukuussa 2022 ja lopulliset tulokset keväällä 2023.

Tietolaatikko 1: Miten pikaennakko laskettiin ja mikä muuttui aiempiin inventaarioihin verrattuna?

• Uusin tieto puuston kasvusta ja kasvussa tapahtuneesta muutoksesta otettiin osittain huomioon. Aiemmin kasvuarviota ei ole päivitetty pikaennakkoon.
  
  
• Inventaariossa puuston hiilitase lasketaan biomassan kasvun ja poistuman erotuksena. Biomassa sisältää puun kaikki osat: runko, kuori, oksat, lehvästö, kanto, juuret. Pikaennakkoon vuoden 2021 hakkuu- ja luonnonpoistumat muunnettiin kertoimilla biomassaksi. Sen sijaan biomassankasvussa tapahtunut muutos laskettiin suhteellisena muutoksena inventaariossa raportoidusta vuoden 2013 biomassan kasvusta. Vuosi 2013 on VMI12:sta aineistosta lasketun kasvun keskivuosi.
  
  
• VMI:n käyttämä kasvunarviointimenetelmä on muuttunut viisi vuotta sitten puiden kairaukseen pohjautuvasta menetelmästä pysyvien koealojen puumittauksiin perustuvaan menetelmään. Inventaarion biomassankasvut ja siten myös vuoden 2021 pikaennakon laskennassa käytetyt kasvut perustuvat kairausmenetelmään, kuitenkin niin, että kasvun tason aleneminen otettiin huomioon. Tämän vuoksi pikaennakon biomassankasvu vastaa 105 milj. kuutiometrin tilavuuskasvua eikä VMI:n 103,2 milj. kuutiometrin kasvua.
  
  
• Kasvunarviointimenetelmän muuttaminen edellyttää kasvihuonekaasuinventaariossa menetelmäkehitystä, jotta varmistetaan vuodesta 1990 alkavan kasvun aikasarja yhdenmukaisuus. Menetelmäkehityksellä varmistetaan myös, että inventaariossa käytetty biomassan kasvu vastaa VMI:n mittaamaa kasvua ja kohdistuu sitä vastaaville vuosille.
  
  
• Edellä kuvatuista syistä aiemmin raportoidut kasvihuonekaasuinventaarion tulokset eivät ole vertailukelpoisia pikaennakon tuloksiin.
  
  
• VMI13:n kolmena vuonna mitatuista puista laskettiin kasvihuonekaasuinventaarion menetelmillä puuston biomassavarastot ja niistä hiilisyöte metsien maaperälaskentaan. Siten mahdolliset puuston rakenteessa tapahtuneet muutokset VMI12:n ja VMI13:n välillä on osittain otettu huomioon metsien nielutuloksessa.
  
  
• Maankäyttöluokkien ja maankäytön muutosten pinta-alojen oletettiin pikaennakossa olevan samoja kuin kasvihuonekaasuinventaariossa vuonna 2020. Samoin metsitetyille ja metsäkatoalueille, ruohikkoalueille, kosteikoille ja rakennetuksi maaksi muuttuneille alueille käytettiin inventaarion vuoden 2020 lukuja.
  
  
• Lisäksi pikaennakon kasvihuonekaasut yhteismitallistettiin hiilidioksidiekvivalenteiksi IPCC:n viidennen arviointiraportin (AR5) GWP-kertoimilla (Global Warming Potential, ominaislämmitysvaikutus). Kertoimien käyttö pienentää sekä maatalous- että LULUCF-sektorin päästöjä 0,1–0,2 milj. t CO2-ekv. vuodessa verrattuna aiemmin käytettyihin kertoimiin.

Tietolaatikko 2: Kasvihuonekaasuinventaario on jatkuvaa kehittämistä

Kasvihuonekaasuinventaariossa viimeisimpien vuosien arviot tarkentuvat, kun niitä koskevaa tietoa saadaan käyttöön eri tietolähteistä. Esimerkiksi valtakunnan metsien inventoinnista saadaan lisää tietoa puuston kasvusta ja maankäytön muutoksista. Myös tilastotiedot saattavat tarkentua viimeisimpien vuosien osalta. Erilaisista tietolähteistä saatavien tietojen yhdistäminen on haasteellista, koska aineistoja on kerätty eri tarkoituksia varten esimerkiksi erilaisin aikajaksoin, määritelmin ja menetelmin.

Aikasarjan alkupään tiedot muuttuvat lähinnä menetelmäkehityksen myötä, kun uusia tarkempia menetelmiä ja uutta tutkimustietoa otetaan käyttöön tai inventaarioon sisällytetään uusia päästöluokkia. Uudet tulokset voivat suurentaa tai pienentää jo raportoituja päästöjä ja nieluja merkittävästi. Tulosten uudelleenlaskenta on tavallinen, inventaarioon kuuluva vakiomenettely.

 

Suomen kasvihuonekaasuinventaarion vastuuyksikkö on Tilastokeskus. Luonnonvarakeskus (Luke) tuottaa inventaarioon vuosittain maataloussektorin sekä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorin päästö- ja poistumatiedot. Inventaarioon kuuluvat Luken vastuusektorien lisäksi energia, teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö sekä jäte-sektorit.