Väitöstutkimus: Kehittyvien maiden pienviljelijöiden puunkasvatus edellyttää selkeää maanomistusta ja riittävää kysyntää15.10.2020 8.45  Helsingin yliopistossa tehty väitöstutkimus selvitti pienviljelijöiden metsänkasvatukseen vaikuttavia toimintaympäristön tekijöitä ja niiden merkitystä puunkasvatuksen yleistymiselle Kaakkois-Aasiassa ja Itä-Afrikassa. Kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää muun muassa siirtymistä uusiutumattomista raaka-aineista kohti uusiutuvien raaka-aineiden hyödyntämistä. Globaali metsäkato ja samaan aikaan lisääntyvä teollisen puun tarve ohjaavat puun ja metsien tuottamien ekosysteemipalveluiden, kuten hiilensidonnan ja maaperän eroosion ehkäisemisen, tuotantoa kohti viljelymetsiä, erityisesti kehittyvien maiden markkinoilla. Puuviljelmät ja istutusmetsät tuottavat jo merkittävän osan metsäteollisuuden tarvitsemasta puuraaka-aineesta ja osuuden ennustetaan edelleen kasvavan. Laajoja teollisia puuviljelmiä kohtaan kohdistuu kuitenkin kritiikkiä ja laajojen maa-alueiden löytäminen ja osoittaminen puunkasvatukseen on monessa kehittyvässä maassa mahdotonta. Pienviljelijöiden osuus puuntuotannosta on monissa kehittyvissä maissa viime vuosikymmeninä kasvanut ja monet maat ovat myös pyrkineet edistämään pienviljelijöiden puunkasvatusta erilaisin poliittisin tukitoimin. Anne Arvolan väitöskirjatutkimus tarkasteli ja vertaili pienviljelijöiden metsänkasvatuksen vaikuttavan toimintaympäristön tekijöitä ja niiden merkitystä puunkasvatuksen yleistymiselle Kaakkois-Aasiassa ja Itä-Afrikassa sekä suorien ja epäsuorien tukimuotojen ja kannustimien merkitystä viljelijöiden päätöksenteossa. – Tulosten perusteella turvattu ja selkeä maanomistus ja riittävä kysyntä ovat keskeiset ennakkoedellytykset pienviljelijöiden puunkasvatukselle, ja joissakin oloissa myös yksinään riittävä kannustin, maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa väittelevä Arvola toteaa. Maanomistuksen ja kysynnän lisäksi myös puumarkkinoiden toimivuudella, viljelijöiden tietotaidolla ja suorilla kannustimilla on useimmissa tapauksissa ollut rooli puunkasvatuksen lisääntymisessä ja jatkuvuudessa. Kannustimet ovat kuitenkin tehokkaita vain, jos ne on räätälöity vastaamaan viljelijöiden tarpeisiin. Pienviljelijöiden tuottama puu ei useinkaan vastaa laatuvaatimuksia, joita korkeampaa arvonlisää tuottavalla teollisuudella, kuten esimerkiksi vientiteollisuuteen tähtäävällä sahateollisuudella tai huonekaluteollisuudella raaka-aineelleen on. Se päätyy siksi useimmiten paikallisille tai alueellisille markkinoille ja pienempää arvonlisää tuottavan teollisuuden käyttöön. Tämäkin tuotantomalli voi olla pienviljelijän näkökulmasta kannattava, mutta viljelijät menettävät tällöin osan tuotantopotentiaalistaan ja mahdollisista tuotoistaan. Ilmiö rajoittaa myös metsäteollisuuden kasvupotentiaalia. Mikäli globaaleilla ja kansallisilla poliittisilla toimilla pyritään lisäämään pienviljelijöiden osuutta puuntuotannossa ja ilmastonmuutoksen vastaisissa toimissa, heille on ensin taattava pääsy puunkasvatukseen soveltuville maa-alueille sekä turvattava maan ja sillä kasvatettavan puuston hallinta- ja omistusoikeudet. Pienviljelijöille räätälöitävien tukiohjelmien on myös huomioitava heidän taloudelliset ja tietotaidolliset rajoitteensa, erityiset tarpeensa ja toimintaympäristöjen vaihtelevat haasteet. MSc Anne Arvola väittelee 15.10.2020 kello 10 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Key factors in the enabling environment for smallholder tree growing – experiences from the Global South". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Metsätalo, Sali 6. Tilaisuutta on mahdollista seurata myös etänä. Katso lisätiedot Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa. |
