Peräti 37 prosenttia suomalaisyrityksistä ilmoitti, etteivät ne ole ajatelleet seuraajasuunnittelua lainkaan. 18 prosenttia vastasi panostaneensa siihen jonkin verran. Vain 2 prosenttia yrityksistä sanoi integroineensa seuraajasuunnittelun täysin osaksi strategiaansa. Kansainvälisessä vertailussa Suomen luvut ovat heikkoja. Kaikkien kyselyyn vastanneiden maiden vastaajista keskimääräisesti 15 prosenttia ei ole ajatellut seuraajasuunnittelua lainkaan, 27 prosenttia on ajatellut sitä jonkin verran ja 7 prosenttia kertoo integroineensa seuraajasuunnittelun täysin osaksi strategiaa.

”Ei riitä, että yrityksissä keskustellaan epävirallisesti seuraajasuunnittelusta, vaan se tulisi ottaa selkeästi mukaan strategisessa suunnittelussa. Kyse on asiasta, joka vaikuttaa merkittävästi yritystoiminnan jatkuvuuteen ja liiketoiminnan riskeihin”, painottaa toteaa Azets Suomen toimitusjohtaja Ulla Nikkanen.

Kyselytutkimuksen mukaan yrityksen koko vaikuttaa siihen, miten huolellisesti seuraajasuunnitteluun valmistaudutaan: pienemmissä huonommin kuin suurissa.

”Suuremmissa yrityksissä asiaan paneudutaan selvästi huolellisemmin, joten erityisesti pienempien yritysten kannattaisi ottaa sukupolvenvaihdos tai muut liiketoiminnan jatkuvuuden vaihtoehdot pohdintaan ja osaksi strategista suunnittelua. Pk-yrityksillä on Suomen kansantaloudessa merkittävä rooli, joten asian lykkääminen hamaan tulevaisuuteen ei ole viisasta, maamme kansantaloudenkaan kannalta”, Nikkanen toteaa.

Jos tulevaisuutta ei suunnitella, on vaarana menettää 90 000 työpaikkaa

Myös Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Minna Vanhala-Harmanen kommentoi barometrin tuloksia ja on huolissaan suomalaisten yritysten toiminnan jatkuvuudesta. Suomessa on 14 000 yritystä, joissa omistajanvaihdos on ajankohtainen. Näissä yrityksissä on 90 000 työpaikkaa. Osalle yrityksistä tulisi löytää ostaja ja osassa voisi valmistautua sukupolvenvaihdokseen.

”Jos yrityksessä ei aktiivisesti mietitä sen toiminnan seuraava vaihetta, on vaarana, että me menetämme nämä yritykset ja sitä kautta myös kaikki niissä olevat työpaikat eri puolilla Suomea”, Vanhala-Harmanen toteaa.

Syitä suomalaisyritysten passiivisuuteen hän hakee sekä taloudellisesti haastavista vuosista että suomalaisesta ilmapiiristä.

”Takana on nyt useampia haastavia vuosia ja monissa yrityksissä on ehkä keskitytty selviämiseen, energiaa ei ole jäänyt tulevaisuudensuunnitteluun. Taloudellisesti haastavat ajat ovat kestäneet meillä pidempään kuin muualla. Toisaalta myös suomalaisyrityksissä on nähtävissä vähemmän aktiivista tulevaisuudensuunnittelua kuin muualla: meillä on valtavasti aivan pieniä mikroyrityksiä, joilla ei ole aikomustakaan kasvaa. Jos yrityksessä ei suunnitella tulevaisuutta, ei suunnitella kasvuakaan. Tähän toivoisin sellaista muutosta, että yrityksissä suunniteltaisiin tulevaisuutta ja seuraava vaihetta”, Vanhala-Harmanen kannustaa.

Tilastokeskuksen mukaan yrittäjävetoisia ns. Mittelstand-kokoisia eli keskisuuria (50-499 henkeä) työnantajayrityksiä on Suomessa vain vajaa 1 000. Mitä isommaksi pk-yritys kasvaa, sitä harvemmin se on enää kasvollisen yrittäjän omistuksessa. Yli 50 hengen Mittelstand-kokoluokassa yrittäjävetoisia on vain 27 prosenttia. Suomen hallituksen tavoitteena on tuplata yrittäjävetoisten Mittelstandien määrä. Näiden yritysten merkitys kansantaloudelle on huikea: niiden osuus yrityskannasta on alle prosentti, mutta osuus yksityisistä työpaikoista on reilusti yli neljänneksen ja liikevaihdosta lähes kolmannes. Erityisen hyödyllisiä ovat yrittäjien tai perheyritysten omistamat Mittelstandit.

”On siis maamme kannalta aivan ratkaisevaa, että pienet yritykset haluavat kasvaa suuremmiksi. Kasvu ei tapahdu vahingossa, se vaatii yrittäjiltä tulevaisuudensuunnittelua, ja se pitää sisällään myös suunnittelua yrityksen omistaajuuden muutoksista”, Nikkanen kiteyttää.