Tutkimus: Jatkuvapeitteinen kasvatus taloudellisesti kannattavaa korpikuusikoissa

Luonnonvarakeskuksen (Luke), Venäjän tiedeakatemian ja Itäsuomen yliopiston uudessa tutkimuksessa tarkasteltiin jatkuvapeitteisen kasvatuksen kannattavuutta suometsissä. Lähtötilaltaan varttuneen korpikuusikon jatkuvapeitteinen kasvatus voi olla taloudellisesti parempi vaihtoehto kuin jaksollinen kasvatus.

Metsänhoidon taloudellisiin vaikutuksiin pureutuneessa tutkimuksessa tarkasteltiin erilaisia kasvatusvaihtoehtoja lähtötilaltaan varttuneessa ja eri-ikäisiä ja kokoisia puita kasvavassa korpikuusikossa. Korpikuusikolla tarkoitetaan runsasravinteista puustoista suota, jossa pääpuulaji on kuusi.

Metsikön puiden kasvua ja kasvatusvaihtoehtoja simuloitiin EFIMOD-prosessimallilla, jonka testattiin tuottavan harvennettujen korpikuusikoiden mitatun kehityksen mukaisia kasvuennusteita. Simuloinneissa vaihdeltiin poimintahakkuiden aikaväliä ja voimakkuutta siten, että erilaisia jatkuvan kasvatuksen vaihtoehtoja oli yhteensä 28. Näin saatiin kattava kuva siitä, miten erilaiset poimintahakkuukäsittelyt vaikuttavat metsänkasvatuksen kannattavuuteen suometsissä. Vertailukohdaksi simulointiin metsänhoitosuosituksien mukainen jaksollisen kasvatuksen vaihtoehto.

Tutkimuksen tulosten mukaan lähtötilaltaan varttuneet korpikuusikot näyttäisivät olevan hyviä kohteita jatkuvapeitteiselle kasvatukselle. Toteutetuissa simuloinneissa jatkuvapeitteisen kasvatuksen kannattavuus oli parempi kuin jaksollisen kasvatuksen. Tulos johtui pitkälti siitä, että jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa ei muodostunut metsänhoitokustannuksia, koska uudistuminen tapahtui luontaisesti ja maata ei tarvinnut muokata eikä taimikkoa harventaa, toisin kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Lisäksi jaksollisessa kasvatuksessa kesti vuosikymmeniä uudistamisen jälkeen ennen kuin saatiin seuraavan kerran hakkuutuloja, mikä heikensi kannattavuutta.

Paras taloudellinen tulos saavutettiin, kun harvennusten aikaväli oli 15 vuotta ja puustoa harvennettiin siten, että puuston pohjapinta-ala hakkuun jälkeen oli 10 neliömetriä hehtaarille (90–100 kuutiometriä hehtaarille). Monet poimintahakkuiden vaihtoehdot tuottivat lähes yhtä hyvän taloudellisen tuloksen.

– Metsänomistajilla on siis valinnanvaraa hakkuiden toteutuksessa ilman merkittävää heikennystä taloudellisessa tuloksessa. Tutkimuksen laskelmissa käytettiin kolmen prosentin diskonttokorkoa. Lisäksi laskelmia tehtiin yhden ja viiden prosentin korkokannoilla, kertoo tutkimusprofessori Artti Juutinen Lukesta.

Kunnostusojituksia ei tarvita, jos metsään jää riittävästi puustoa

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös kunnostusojitusten tarvetta. Laskelmien mukaan kunnostusojituksia ei tarvita jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa, kun suometsään jätetään riittävästi puustoa, joka haihdunnallaan ylläpitää kasvupaikan kuivatusta. Puuston pohjapinta-alan tulisi olla yli 8 neliömetriä hehtaarilla. Tällöin veden pinta pysyy maaperässä puuston haihdunnan myötä suotuisalla tasolla eikä nouse puuston kasvua haittaavalle korkeudelle eli veden pinta pysyy kasvukauden jälkipuoliskolla yli 35 senttimetrin syvyydessä maanpinnan tasosta.

– Jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen vesistökuormitus on todennäköisesti pienempi kuin jaksollisen kasvatuksen, koska vesistökuormitusta aiheuttavia kunnostusojituksia ei tarvitse tehdä. Tämä myös ehkäisee sekä veden pinnan nousua lähelle maanpintaa että sen laskeutumista syvälle maanpinnasta, mitkä aiheuttavat suometsissä kasvihuonekaasupäästöjä. Ilmastoa lämmittävä vaikutus on siten pienempi, summaa Juutinen.

Tutkimus on tehty osana Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittamaa SOMPA-hanketta. 

Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä Canadian Journal of Forest Research -lehdessä https://doi.org/10.1139/cjfr-2020-0305.