Turvetta kattilaan - ihmisille lämpöä myös poikkeusoloissa

Maailma ja ajatukset ovat muuttuneet muutaman covid-19-viruksen aiheuttaman poikkeusoloissa eletyn viikon jälkeen. Eduskunnan ympäristövaliokunta kirjasi lausuntoonsa 26.3.2020:

”Hallitusohjelman mukaan turpeen pääasiallinen energiakäyttö päättyy nykyennusteiden mukaan 2030-luvun aikana päästöoikeuden hinnan noustessa, vaikkakin se säilyy huoltovarmuuspolttoaineena. Valiokunta korostaa, että huoltovarmuusnäkökohtien huomioon ottaminen näyttäytyy nykyisessä tilanteessa valmiuslain tultua sovellettavaksi aivan toisesta näkökulmasta kuin aikaisemmin”. 

Turpeen polton haitat ovat ilmeiset. Lisäksi turvetuotanto on aiemmin ollut paikallinen vesistöhaitta, mutta aktiivisin toimin tämä haitta on saatu minimoitua nykyisillä turvetuotantoalueilla.

Turpeella lämpiävät lukuisat Sisä-Suomen kaupungit. Mikäli turvetta ei polteta energiantuotannossa, mitä tilalle? Kivihiili, öljy, maakaasu, ydinvoima, maalämpö, tuuli- ja aurinkoenergia vai puu?

Maalämpö on ainoa, joka pystyy lähes päästöttömästi ja tasaisesti tuottamaan energiaa ydinvoiman lisäksi, mutta sekin tarvitsee sähköä. Ydinvoiman hiilidioksidi päästöt ovat pienet voimalan rakentamisen jälkeen, mutta ydinjätteen kanssa joudumme elämään vuosituhansia. Tuuli- ja aurinkoenergian pitäisi kustantaa säätövoimainvestoinnit, koska energian tarvetta on usein myös silloin, kun ei tuule tai aurinkoa ei näy. Kivihiili, öljy ja maakaasu ovat hiilidioksidin päästöiltä samaa tasoa turpeen kanssa, mutta ne ovat tuontipolttoaineita ja niiden saatavuus kriisiaikoina voi olla haastavaa. Energiapuun ongelma on sen huono säilyvyys ja pitkä toimitusaika. Jo keväällä pitäisi olla kuivumassa seuraavan talvikauden puut, mutta jo toinen kesä on energiapuun säilymisen kannalta liikaa. Vuosikausia kiinteiden puupolttoaineiden määrällisen selkärangan on muodostanut mekaanisen metsäteollisuuden sivutuotteet: kuori, puru ja uudistushakkuiden oksat ja latvukset. Entäpä, jos sahat eivät sahaa huonon suhdanteen tai vaikkapa pandemian takia? Huolestuttavaa huoltovarmuuden kannalta on myös puupolttojakeiden tuonti, lähinnä Venäjältä.

Kotimainen turve on ylivoimainen energian lähde huoltovarmuuden kannalta. Lisäksi se tuo maakuntiin harvaan asutuille alueille kaivattuja työpaikkoja, eikä loppujenkaan asukkaiden ehkä tarvitse muuttaa Uudellemaalle. Turpeen käytön resursseja on ylläpidettävä, ei pelkästään tekijöitä, yrityksiä, koneita, turpeen varmuusvarastoja vaan myös turvetuotantoalueita. Turvetuotantoalueita pitää olla valmiiksi luvitettuna ja jopa valmistettuna tuotantoon riittävästi. Huoltovarmuuden takaamiseksi tarvitsemme edelleen Suomessa toimivan turvetuotantoketjun. Ei varmaankaan entisessä mittakaavassa, mutta ei sitä kadottaakaan saa.

(toiminnanjohtaja Kari Palojärvi Metsäalan Kuljetusyrittäjät ry ja varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola Koneyrittäjät)