Seppo Toikkanen: Puunkorjuun kosmopoliitti operoi nyt kirjanpainajakuoriaisen tuhoalueilla

Seppo Toikkasen heiluriliikenne Suomen ja Saksan välillä alkoi 40 vuotta sitten. Ensimmäinen keikka oli lähelle Tanskan rajaa ajamaan harvennuspuuta. Sen jälkeen kovat tuulet Keski- Euroopassa ovat heilutelleet vesantolaisen koneyrittäjän elämää.  

(kuva: Seppo Toikkanen on reissannut metsäkonehommissa eri puolilla Eurooppaa jo 40 vuoden ajan. Valmet 801 Combi sai odotella Saksassa jonkin aikaa syyskynnöille Vesannon Pienolaan lähtenyttä isäntäänsä.)

On korjattu myrskyn jälkiä Moselin varsilla, välillä on käyty Ranskassa harventamassa ja tuulikaatoja korjaamassa, hakattu, ajettu ja siirrelty lavetilla toisten koneita. Eikä Saksa ja Ranska ole ainoat kolkat Euroopassa, joissa on Sepon jättämiä jälkiä metsämaisemassa. Tutuksi ovat koneiden kanssa kierrellessä tulleet myös Baltian, Tshekin jopa Portugalin olosuhteet. Puulajituntemus on karttunut; eksoottisin korjuukohde lienee oliivilehto. Seppo Toikkanen täytti elokuussa 70 vuotta. Jos haluaa soittaa hänelle myöhästyneet onnittelut, hän vastaa savotalta - Saksasta kuinkas muuten. 

(kuva: Keski-Euroopan metsissä eletään vakavia aikoja, siellä kirjanpainajakuoriainen tuhoaa kuusikoita lähes kävelyvauhtia.)

Kuoriaispuuta pinoon

Nyt ei harvenneta nuoria metsiä eikä paljon korjata tuulenkaatojakaan. Keski-Euroopan metsissä eletään vakavia aikoja, siellä kirjanpainajakuoriainen tuhoaa kuusikoita lähes kävelyvauhtia. Sepon tämänhetkinen tukikohta sijaitsee Paderbornin kaupungin liepeillä Nordrhein-Westfalenissa. 

- Tuulenkaatojen perässä tulin tänne viime vuonna pääsiäisen tienoilla, nyt olen jo pitkään kuljettanut hakkuukoneen perästä pelkästään kuoriaisen tappamaa puuta. Sitä hommaa riittää, eivät ole täältä pois päästäneet. Valmet 801 Combi, jota olen aikojen kuluessa laitellut mieleisekseni, sen otin tänne mukaan. Varustelin uskollisen palvelijan puhtaaksi ajokoneeksi, sen vahvaa nosturia täällä tarvitaan, kun aukaistaan palstalla uraa tukkilauttojen läpi tai kuormataan rinteillä. Puut ovat monta kertaa suurempia kuin kotimetsissä; runkojen keskijäreys liikkuu kahdesta kuuteen mottiin, hehtaarilta puuta kertyy parhaassa tapauksessa yli 800 mottia, kuvailee Seppo savottaansa.

(kuva: Väitteet ettei kirjanpainaja iske terveeseen puuhun, ne voi unohtaa. Keski-Euroopassa eivät edes nuoret kuusikot ole välttyneet tuholta.)

Monia syitä tuhoon - syyllisiä turha etsiä

Keski-Euroopan metsätuhojen vaikutusta kotimaan puun kysyntään on arvailtu monelta kantilta. Se on varmaa ettei suomalainen teollisuus ole kiinnostunut hyönteisten vaurioittamasta puusta. Tuleeko kuusesta lähitulevaisuuden niukkuustavara, mikä nostaisi puun hintaa? Näitä asioita Seppokin on ohjaamossa istuessaan miettinyt: 

- Tämänkertainen tuoreen myrskypuun talteenotto ei ainakaan tällä seudulla onnistunut, koska kasteluvarastoja ei saatu aikaiseksi. Väitetään sen johtuneen luonnonsuojelijoiden nuivasta suhtautumisesta niihin. Jossain puupinot on paketoitu muoviin, harva uskoo sen olevan ratkaisu. Kohta tuoretta puuta on hyvin vähän tarjolla, kuivaa sitä enemmän. 

(kuva: Seppo Toikkanen urakoi tällä hetkellä kirjanpainajatuhopuuta Saksassa Valmet 801 Combilla.)

On pohdittu sitäkin, olisiko hyönteiskatastrofi voitu välttää, jos tuulikaadot olisi korjattu ripeämmin. Seppo Toikkanen on seurannut läheltä paikallista keskustelua, eikä osoittelisi sor- mellaan mihinkään suuntaan. 

- Se, mitä täällä tapahtuu, on monen yhteensattuman summa. Kynnys laajempaan avohakkuuseen on varsin korkea, korkeintaan kolmenkymmenen aarin aukkoja pidetään hyväksyttyinä. Niillä ei nälkäisiä kirjanpainajalaumoja estetä. Nyt pystyyn kuolleitten metsien jäljiltä jää suuria alueita, tulee mieleen, mikä on kuusen kohtalo tulevaisuudessa, pohtii Seppo ja jatkaa: 

- Ehkä biologien antama selitys näin laajaan tuhoon on kaikkein uskottavin: Edellinen kesä oli kuuma ja kuiva, viime kesä samoin sateeton. Tämä on suosinut kuoriaisten lisääntymistä, karikekerroksista on pölähtänyt ilmoille 300-kertaisia ötökkämääriä. Sen tietää, kuinka siinä käy. Väitteet ettei kirjanpainaja iske terveeseen puuhun, ne voi unohtaa. Eivät edes nuoret kuusikot ole välttyneet. Kun eletään muutama normaali vuosi, ehkä tilanne korjaantuu, tuumailee aina optimistinen Toikkanen.  

(kuva: Kirjanpainajakuoriaisen käsittelyssä kuuset muuttuvat nopeasti ruskeiksi ja kuolevat pystyyn.)

Kuolleen puun markkinat

Tuhot työllistävät koneyrittäjiä. Suomesta ei moni ole sinne lähtenyt, kun töitä on toistaiseksi lähempänäkin. Tienaamisen kannalta perinteiset myrskysavotat ovat olleet turvallisempia, koska tuoreena korjatulla puulla on sentään jokin arvo. Hyönteispuun markkina saattaa mennä tukkoon minä päivänä tahansa. Huolettaa se Seppo Toikkastakin: 

- Kiina on ollut pelastus tähän saakka. Eurooppaan tulee kiinalaista tavaraa merikonteissa, niihin laitetaan kirjanpainajan tappamaa kuusta paluurahdiksi. Hyötykuorman maksimoimisesti puutavarakappaleet ovat ihan miehekästä luokkaa: pituus 11,80 metriä ja latvaläpimitta vähintään 26 senttiä. Kyllä ne Combilla saa kulkemaan, tällaisten tukkien kanssa väkivahva nosturi on avuksi. Tehdään toki muutakin tavaraa, paikalliset sahat käyttävät reilu viisimetrisiä tai kolmimetrisiä tukkeja. Kun markkina täyttyy, korjuu loppuu siihen. Kuivana törröttävät puut, niiden muodostamat laajat alueet, ovat silloin lohduton näky, toteaa Seppo.   

texti: NF

(kuva: Myrsky- ja kirjanpainajatuhojen puuta on kokeiltu paketoida muoviin kuivumisen estämiseksi.)

(kuva: Avohakkuilla pyritään tekemään suoja-alueita estämään kirjanpainajakuoriaisen etenemistä.)