Latvusmassan kuormainvaakamittauksessa voidaan jatkossa käyttää kosteusmallia

Kosteusmallien käytön pilotointiluonteen vuoksi myös entiset taulukoidut tuoretiheysluvut jäävät voimaan. Kahden päällekkäisen tuoretiheysluvun määrittämistavan käyttömahdollisuus tarkoittaa sitä, että mittausosapuolten tulee ennalta sopia tuoretiheysluvun määrittämistapa.

Kosteusmalliin perustuvan menetelmän käyttö on mahdollista silloin, kun käytettävissä on soveltuva Ilmatieteen laitoksen paikallinen säätieto. Käytännössä kosteusmallin ja säätiedon käyttö edellyttää laskentasovellusta, joka voi olla minkä tahansa toimijan tekemä. Luken Energiapuun mittauslaskuri valmistuu maaliskuun 2018 loppuun mennessä.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) antama määräys latvusmassan kosteusmallista tuli voimaan 1.1.2018. Latvusmassa on ensimmäinen puutavaralaji, jonka kuormainvaakamittauksessa hyödynnetään paikallista säätietoa.

Kosteusmalli perustuu puutavaranmittausta viranomaistehtävänään hoitavan Luken ja Itä-Suomen yliopiston, Ilmatieteen laitoksen, Oulun yliopiston ja Metsäteho Oy:n tutkimukseen.

Korjuukohteille omat kosteusennusteet

Kosteusmallilla latvusmassan kosteusennuste lasketaan jokaisella korjuukohteelle erikseen paikallisten säätietojen perusteella. Kosteuden laskenta aloitetaan päätehakkuuleimikon hakkuuajankohdasta ja lopetetaan latvusmassan lähikuljetukseen eli ajankohtaan, jolloin latvusmassan punnitaan kuormainvaa’alla. Kosteusennusteen perusteella lasketaan tuoretiheys, jolla kuormainvaa’alla punnittu latvusmassan paino muunnetaan tilavuudeksi.

Tähän saakka käytetyt taulukoidut tuoretiheysluvut perustuvat suuralueiden pitkän ajan keskimääräisiin säähavaintoihin eri vuodenaikoina, ja näistä edelleen muodostettuun latvusmassan keskimääräiseen kuivumisnopeuteen eri vuodenaikoina. Taulukoitujen tuoretiheyslukujen heikkoutena on se, että ne eivät ota huomioon paikallista ja vuosien välistä sääolosuhteiden vaihtelua. Erityisen ongelmallisena on pidetty sateisia olosuhteita, jolloin latvusmassan kosteus nousee nopeasti.

Kosteusmallissa käytettävät säähavaintotiedot, sade ja haihdunta, otetaan Ilmatieteen laitoksen tuottamasta hila-aineistosta, jonka hilapisteet muodostavat tiheän, parhaimmillaan 1×1 km verkon läpi Suomen.

Uuden menetelmän käytettävyys selviää käytännön kokemusten myötä

Kehittelyvaiheessa kosteusmallia testattiin 49 latvusmassan korjuukohteella. Testituloksia:

• Kosteusmallilla tuotetut kosteudet olivat keskimäärin lähellä kosteusnäytteistä mitattuja kosteuksia. Taulukkomenetelmän ja kosteusnäytteiden keskimääräinen ero oli noin kolme prosenttiyksikköä.
• Vajaassa puolessa korjuukohteista kosteusmallin ja kosteusnäytteiden ero oli ±5 prosenttiyksikön virherajan sisällä.

Kosteusmallin käytettäessä epävarmuus yksittäisten korjuukohteiden kohdalla on melko suurta. Kosteusmallin haasteena on se, että kosteusennusteen laskennassa ei pystytä säätietojen lisäksi hyödyntämään muita olosuhdetietoja, kuten korjuukohteen maaperän kaltevuutta tai reunametsän varjostusta tai latvusmassan palstakasojen kokoa.

Lopullinen käsitys kosteusmallin käytettävyydestä saadaan vasta käytännön kokemusten kautta.