Satavuotisilla juurillaan ponnistava Luke on nyt vuoden ikäinen. Ensimmäinen elinvuosi 2015 ei ollut helppo, sillä maailman tapahtumat ja taloudelliset heilahdukset heijastuivat voimakkaasti asiakkaidemme ja samalla myös Luken toimintaan. Mihin suuntaan globaalikehitys jatkossa kääntyy?
Metsäsektorilla hyvät näkymät
Vuonna 2015 Suomen taloudesta kuului lähinnä huonoja uutisia. Metsäsektori oli poikkeus: vienti vetää ja näkymät ovat niin hyvät, että alalle päätettiin tehdä jätti-investointeja, ja niitä saattaa olla luvassa jatkossakin. Metsä Groupin Äänekosken investointi oli otsikoissa koko vuoden. Teollisuuden kapasiteettia ollaan kasvattamassa niin paljon, että sillä on merkitystä puunkäytön kokonaiskuvaan. Ensi vuoden syksyllä käynnistyvä tehdas lisää selluteollisuuden kuitupuun käyttöä 4 miljoonaa kuutiota (+13 %). Kuitenkin myös järeämmälle puutavaralle on löydyttävä kysyntää, jotta markkinat toimivat.
Metsien kohtelu ilmastonmuutoksen hillinnässä vaikuttaa pitkällä aikavälillä, millä ehdoilla suomalaiset hyödyntävät luonnonvarojaan. Keskustelu metsien hoidon ja käytön kestävyydestä sekä eri intressien yhteensovittamisesta jatkuu.
Maataloutta ja elintarviketeollisuutta ravistellaan
Talouden maailmanlaajuiset laihat vuodet, kauppakiistat ja Suomessa kaupan ”halpuutus” eli korostunut hintakilpailu leikkasivat maatalouden yrittäjätuloa ja elintarviketeollisuuden kannattavuutta. Maidontuottajien ja -jalostajien tuloihin vaikutti EU:n ja Venäjän kauppasodan lisäksi maitokiintiöistä luopuminen EU:ssa.
Elintarviketeollisuudella meni silti kohtalaisesti vuonna 2015: liikevaihto ja jalostusarvo kehittyivät Suomen teollisuuden keskiarvoa paremmin. Elintarvikevienti kärsii Venäjän tuontikiellosta. Osa tästä menetyksestä on onnistuttu korvaamaan kasvattamalla vientiä muualle. Myös elintarviketeollisuuden yritykset ovat viime vuosina investoineet kohtalaisen paljon.
Elintarviketaloudesta käytävässä keskustelussa korostuvat tuotantotapa, ruoan alkuperä, jäljitettävyys, turvallisuus, ravinteiden kierto, tuotannon eettisyys ja ympäristöystävällisyys, ruoantuotannon ilmastovaikutukset sekä ruokahävikki. Toki myös ruoan hinta, laatu ja ruokakulttuuri tai sen puute ovat kestoaiheita. Kun Suomen talouden perustaa halutaan vahvistaa, elintarvikkeiden vienti on yhtenä tavoitteena. On kuitenkin muistettava, että vähintään yhtä tärkeää on pitää kiinni kotimarkkinoista.
Riista ja kalat solahtavat someen
Myös kala-, riista- ja poroasiat näkyivät ja kuuluivat vuonna 2015. Yhteiskunnallista keskustelua käydään korostetun paljon sosiaalisen median puolella. Kuten some-keskustelussa ylipäätään, negatiiviset asiat korostuvat. Törmäyskurssilla ovat elinkeinot vs. vapaa-ajanvietto, eläinluonnonvarojen suojelu vs. niiden kestävä hyödyntäminen ja Suomelle perinteisten eläinlajien vs. tulokaseläinlajien kannansäätely.
Susi- ja lohipolitiikka ovat erityisen herkkiä alueita, kuten myös kalastuksen säätely, porojen laiduntaminen ja kannansäätelyt yleisesti. Vapaa-ajan kalastus ja metsästys tukevat matkailuelinkeinoa ja muiden palvelujen syntymistä – ja tietenkin hyvinvointia. Näiden alueiden kehitystyössä on Lukellekin uusia mahdollisuuksia.
Ristiriita odotuksissa ja tutkimusrahoituksessa
Luken edustamat tutkimusalueet on yhteiskunnassa priorisoitu korkealle. Hallitusohjelman alussa esitetään visio yhdessä rakennetusta Suomesta 2025. Viiden avaintekijän joukossa on biotalous, jossa vahvuuksiamme ovat puhdas ympäristö ja runsaat luonnonvarat. Globaalistikin ajateltuna painoarvomme on kasvussa.
Julkisen talouden tilan takia tavoitteet ja toimenpiteet ovat kuitenkin ristiriitaisia: Tutkimuksen merkitystä yhteiskunnan uudistamisessa korostetaan, mutta julkista tutkimusrahoitusta leikataan kaikilla rintamilla. Tarve Luken ja kumppaneiden edustamalle tutkimusosaamiselle on kasvussa, mutta monissa eri yhteyksissä tunnistetut biotalouden tutkimustarpeet eivät näy odotetulla painolla rahoituksen painopisteissä.
Tutkimusrahoituksen tilanne on muuttunut ratkaisevasti muutamassa vuodessa. Kesällä 2011 Kataisen hallitus linjasi – aika lailla samoilla tutkimuslinjauksilla kuin nykyinen hallitus – että tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan osuus kansantaloudesta nostetaan 4 prosenttiin (vuonna 2010 se oli 3,7 prosenttia). Tuolloin oli jo näköpiirissä, että Nokia, jonka osuus Suomen TKI-rahoituksesta oli kolmannes, oli pienentämässä panostustaan Suomessa. Nopeasti myös julkiseen tutkimusrahoitukseen alettiin tehdä leikkauksia osana valtion talouden tasapainotusta. Vuonna 2015 yhdessä teollisuuden rakennemuutoksen kanssa TKI-toiminnan BKT-osuus oli 3,1 prosenttia – ja julkisen TKI-budjetin leikkaukset ovat vasta alussa.
Ratkaistavana suuria ongelmia
Tutkijayhteisöllä riittää haastetta. Pariisin ilmastosopimuksen ansiota olemme tällä hetkellä hyvin tietoisia ilmastonmuutoksesta ja sen hillinnästä. Nyt väestönkasvu ja sen aiheuttama umpikuja ruokaturvalle on nostettava uudelleen valokeilaan. Nykyinen 7,4 miljardin väestö on kasvamassa 10 miljardiin. Hyödyntämättömät vesivarat ja peltoala eivät takaa riittävää ruoantuotantoa – semminkin kun nämä tuotannontekijät vähenevät kaiken aikaa ilmastonmuutoksen, urbanisaation ja liikakäytön takia.
Lukekin on tutkimuksellaan tehostamassa tuotantoa, mutta ”vihreän vallankumouksen” kaltaista kertaluokan tuotostason kasvattamista ei ole näköpiirissä. Ruokahuolto tarvitsee yhä enemmän energiaa, joka kallistuessaan rajoittaa tuotannon kasvua. Kalantuotannon kasvua hillitsee osaltaan se, että pitkään jatkunut ylikalastus edellyttää pyyntimäärien rajoittamista.
Luonnonvarojen hyödyntämisessä on ristiriitaisia intressejä, ja myös Luke on asiantuntijanroolissaan joskus puun ja kuoren välissä. Olemme kuitenkin suoriutuneet tästä hyvin. Tutkijanrooliimme kuuluu auttaa valitsemaan ekologisesti, eettisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviä luonnonvaratalouden toimintamalleja.
Luonnon monimuotoisuus säilyy, jos elinkeinot ja muut tarpeet osataan sovittaa yhteen. Luken tutkimusalat kattavat yli 90 prosenttia Suomen pinta-alasta. Siksi Lukella on erityisen merkittävä tehtävä tuottaa ratkaisuja, joilla sovitetaan yhteen luonnonvarojen hyödyntämisen ja maankäyttömuotojen eri intressit. Suomessa onneksi riittää maata ja vettä maa-, metsä-, riista, kala- ja porotaloudelle, matkailuelinkeinolle sekä harrastuksille ja vapaa-ajanvietolle. Siinä on Suomen vahvuus ja hyvinvoinnin lähde myös tulevaisuudessa.
Hyvä lukija, onnea ja iloa vuoteen 2016!