Mitä on biotalous? Se on aito hyppäys uuteen maailmaan, jossa uusiutuvien luonnonvarojen ja erinomaisen asiantuntemuksen turvin pystymme tuottamaan entistä enemmän hyvinvointia. Mitä se ei ole? Biotalous ei ole uusi kivalta kuulostava termi, jolla halutaan leima entisenlaisen metsätalouden, selluteollisuuden ja luonnonvarojen hyödyntämisen päälle.
Metsähallituksen pääjohtaja Pentti Hyttinen paalutti biotaloutta valtion mailla ja vesillä avatessaan Itä-Suomen yliopiston Studia Generalia -sarjan tiistaina Joensuussa. Hyttisen mukaan biotalouden perustana on luonto: ”Se on jo itsessään valtava biojalostamo, josta löytyy uusia ratkaisuja Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi. Metsähallituksen rooli biotaloudessa on keskeinen, sillä hallinnassamme on kolmasosa Suomen pinta-alasta.”
Hyttisen mukaan Metsähallituksen uusi strategia rakentuu niin vihreän kuin sinisen biotalouden varaan. Se tarkoittaa valtion alueiden parasta kestävää tuottoa yli sukupolvien sekä luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämistä valtion mailla ja vesillä. Maakuntien elinvoiman lisääminen kasvavia puuvaroja hyödyntämällä ja yhä laadukkaampien luontoon perustuvien hyvinvointipalvelujen tuottaminen ovat myös strategian keskiössä.
Metsähallituksen alueisiin kohdistuu lisääntyvää kysyntää, ja lähiaikoina valmistuva valtion omistajapolitiikka luo kasvavia odotuksia. ”Metsähallituksen pitää pystyä tyydyttämään entistä monipuolisempi valikoima ihmisten tarpeita”, Hyttinen painotti. ”Luonnon antamien mahdollisuuksien hyödyntäminen kestävästi edellyttää entistäkin parempaa eri käyttömuotojen yhteensovittamista sekä oman toimintamme tehostamista.”
Hyttinen pitää Metsähallituksen vahvuuksina asiantuntemusta ja monipuolisuutta, mutta myös riittävää kokoa ja logistiikkaa. Jos jokin pienenäkin prosenttiosuutena esiintyvä ainesosa osoittautuu arvokkaaksi, niin Metsähallitus pystyy poimimaan sen talteen sekä isojen volyymien ansiosta toimittamaan sen edelleen tehokkaasti jatkojalostajille. ”Toimitamme jo nyt tällä tavalla erikoispuulajeja pienyrittäjien käyttöön. Sama mahdollisuus piilee luonnontuote-erissä elintarvike- ja kemikaalituotantoon”, hän arvioi.
Sinisen biotalouden mahdollisuudet
Vesiämme on tässä suhteessa vähän hyödynnetty. ”Puhumme Metsähallituksessa sinisestä biotaloudesta kuvaamaan vastuullamme olevien mittavien vesialueiden mahdollisuuksia. Potentiaalia on runsaasti esimerkiksi kalastuksessa. Kala maistuu suomalaisille ja sen kysyntä on ollut vahvassa kasvussa jo kolme vuosikymmentä. Kotimaisen kalan kulutus on 2000-luvulla kuitenkin vähentynyt noin kolmanneksella ja tuontikalan kulutus lähes kaksinkertaistunut.”
”On hämmentävää, että tuhansien järvien ja pitkän merirannikon maa on nykyisin kalan nettotuoja. Se on sama kuin Saharaan vietäisiin hiekkaa!”, Hyttinen ihmetteli.
Vesillämme on suuri potentiaali myös matkailussa ja hyvinvointipalveluissa. Sama kehitys, joka metsissä on jo pitkällä – esimerkkinä miten Pohjois-Karjalassa talousmetsät, kansallispuistot ja retkeilyalueet palvelevat monipuolisesti aluetaloutta – on aivan mahdollista myös laajoilla vesialueillamme. "Sinistä biotaloutta tarvitaan", Hyttinen painotti.
