Kuljetusliike Pihlajakangas: MAN näyttänyt leijonan kyntensä puunajossa

Kuljetusliike Pihlajakangas Ay Pyhäselältä kuljettaa tänä päivänä puuta neljällä yhdistelmällä. Paljon on kuitenkin ehtinyt tapahtua matkan varrella sillä Pihlajakankaiden kuljetussavotta on jatkunut jo 95 vuotta; melkein koko itsenäisen Suomen olemassaolon ajan.      

(kuva yllä: Kuljetusliike Pihlajakangas Ay Pyhäselältä otti loppuvuodesta 2017 ajoon uuden 4-akselisen MAN TGS 35.500 puutavara-auton.)

Kuljetusliikkeen historia ulottuu vuoteen 1923, jolloin Kristian Pihlajakangas aloitti kuljetustoiminnan Kälviällä, Keski-Pohjanmaalla remmivetoisella T-Ford kuorma-autolla. Vallesmannin myöntämällä liikeluvalla oli vain yksi ehto, niin paljon saa ajaa kuin kerkiää, mutta tapulin pitää aina näkyä. *Lainaus kirjasta Kuorman päällä - Kälviän automiehet muistelevat.

Kristian kuljetti Valtion polttoainekeskukselle eli nykyiselle Vapolle halkoja ja liipettejä. Hän kuoli kirjaimellisesti saappaat jalassa työnsä äärellä kesäkuussa vuonna 1937. Olavi Pihlajakangas jatkoi hänen jalanjäljillään aina sotavuosiin saakka. Perimätietojen mukaan silloinen ajokalusto jäi sota reissulle. Sodan jälkeen Olavi jatkoi ajoja, kalustona oli ns. häkäpönttö kuorma-auto. Kuljetustehtävät olivat sotien jälkeen lähinnä halkojen ajamista.

(kuva: Pihlajakankaiden kuljetushistoria juontaa aina vuoteen 1923. Kuvassa Kaino Pihlajakangas vaimonsa Anjan kanssa tyylikkäinä Patakeula-Volvon edessä vuonna 1951.)

Kaino Pihlajakangas, Olavin veli aloitti vuonna 1949 ja 50 -luvun alussa kuljetustehtävät siirtyivät Pohjois-Karjalaan. Olavi palasi 50-luvun alussa takaisin kotiseudulleen Kälviälle ja aloitti siellä maansiirtokuljetukset.

Kaino jatkoi halkojen kuljetusta yksin ja 60-luvusta eteenpäin alkoi nykymuotoiset raakapuu kuljetukset. Penttilän sahalle Joensuuhun ajettiin Repolan tukkeja ja 60-luvun loppu puolelta Ilomantsista Leminahon ja Haapovaaran rajaylitys paikoilta Venäjän puolelta Suomeen ja Möhköstä Koitajoesta utjuu eli uittopuita. Ilomantsin rajaylityspaikoilta loppuivat ajot vuonna 1978.

Kaino menehtyi sairauteen samana vuonna ja perheen äiti Anja otti vastuut yrityksen talousasioista. Samana vuonna poika Kari keskeytti opinnot ja aloitti työt yrityksessä ja Pekka veli myös astui remmiin heti sen jälkeen. Nämä oli hyvin raskaita aikoja perheelle. Nuorin veljeksistä Pauli tuli mukaan 1980-luvun loppupuolella.

Yritys aloitti tukkien kuljetukset Niiralasta Värtsilän rajanylityspaikan kautta Venäjältä 1997 ja hommat loppuivat 2009, jolloin Pekka lopetti työt yrityksessä. 

Metsäenergiakuljetuksia tehtiin vuosina 2010-2015 UPM:lle. Raakapuu kuljetukset ovat jatkuneet näihin päiviin saakka Stora Ensolle ja Lehmon Koivu Oy:lle ja yksityisille.

Yrityksen nykyiset omistajat Kari ja Pauli Pihlajakangas ovat jo kolmannen polven yrittäjiä. Nuorempi sukupolvikin on jo takaamassa jatkuvuuden. Karin poika Mikko on jo remmissä ja toinen veljeksistäkin Jimi aloittelee uraa opiskellen tällä hetkellä logistiikka-alaa.

MAN muodostaa kuljetuskaluston rungon

Kuljetusliike Pihlajakankaan kalusto muodostuu tällä hetkellä neljästä puutavarayhdistelmästä.

- Meillä on kolme MANia ja yksi Iveco Trakker, joista aivan äskettäin ajoon otettu MAN TGS 35.500 on 4-akselinen ja muut ovat vielä 3-akselisia. Ensimmäisen MAN -puutavara-auton mallia F2000 (kuva yllä) hankimme vuonna 1997 - kuukautta aiemmin samanlainen MAN oli tullut puutavara-autoilija Matti Puttolle ja ne olivatkin Pohjois-Karjalan alueen ensimmäiset kyseistä saksalaismerkkiä. Siitä lähtien MAN on ollut koko ajan mukana kalustossamme. Nyt käytössä oleva vanhempi TGS on vuosimallia 2011 ja isolla ohjaamolla varustettu TGX vuosimallia 2014 (kuva alla). Kärryinä perässä kulkee puolenkymmentä Jykiä ja yksi jo melko perusteellisesti sisäänajettu Komelainen, kertoilee Kari Pihlajakangas.  

MAN on näyttänyt logostaan tunnetun leijonan kyntensä puunajossa 20-vuoden aikana. 

- MAN on auto minkä tekniikkaan on voinut aina luottaa. Ajoimme aikanaan paljon puuta pitkiä matkoja Venäjän puolelta missä tiet eivät olleet aivan parhaita. Silti MANin alusta ja muu tekniikka kesti hyvin rynkytyksen. Maastossa erittäin hyvä auto on mukava myös maantiellä, mistä saatiin kokemusta kun ajoimme kymmenisen vuotta tyvikoivua Lohjalle minne kertyy matkaa lähes 500 kilometriä suuntaansa. Tänä päivänä autojemme mittareihin tulee keskimäärin noin 170 000 kilometriä vuodessa, sanoo Pihlajakangas. 

(kuva: Vuosikymmenet vierii ja autot kehittyy - kuvassa Kari Pihlajakangas uuden MAN TGS 35.500 puutavara-auton alustan kanssa syksyllä 2017.) 

Uuden sukupolven auto on omalla tasollaan

Uusi MAN TGS 35 500 edustaa kaikin puolin kuorma-autovalmistuksen kehityksen kärkeä. Kaupat siitä tehtiin MAN-myyjä Kimmo Tolosen kanssa. Kaluston huollot hoidetaan Karjalan Yhdistelmäjarruilla ja Pajapöllillä - teknistä tukea saa MAN maahantuonnin kautta Pihlajakankaan mukaan erittäin hyvin.

(kuva: Pihlajakankaan MANin 2+2 akselirakenne jakaa painot optimaalisesti akseleille ja kun toinen akseli on nouseva niin auto kääntyy todella pienessä tilassa. Maasto-ominaisuuksiltaan MAN on tunnetusti huippuluokkaa.)

- Kyllä uuden sukupolven auto on aina edellistä parempi vaikka luulee että eihän se tästä enää voi parantua. Valitsimme 4-akselisen auton että pääsemme sillä tarvittaessaa aina 76 tonnin kokonaismassaan ja halusimme sen huoltovapailla puunajoon edelleen erinomaisesti sopivilla rautajousilla. MANin 2+2 akselirakenne on ajoomme optimaalinen ja auto on mahtava menemään maastossa eikä sillä tarvitse murehtia missä akselit kulkevat. Ja kun toinen akseli nousee ilmaan niin auto kääntyy todella pienessä tilassa. Akselinnostolla saadaan myös painoa vetopyörille tyhjänä ajettaessa, toteaa Pihlajakangas.    

MAN on kuin kotonaan maastossa mutta tarjoaa todellisen ajonautinnon maantielläkin.

- Olen itse ehtinyt ajaa tällä uudella autolla vasta pari keikkaa mutta varoittelin vähän poikia siitä että se on tavallaan jopa liian hyvä maantiellä. Tarkoitan sillä sitä että 4-akselinen MAN menee oikeasti täysin luotisuoraan urissa, lumessa ja muussa eikä se varoittele yhtään huonoista olosuhteista kuten vanhat 3-akseliset, joten tilannenopeus kasvaa helposti liian kovaksi, varoittelee Pihjalakangas. 

(kuva: Kuljettaja Teemu Leinonen (vas.) ja Mikko Pihlajakangas ovat oikein tyytyväisiä juuri ajoon saadun MAN TGS 35.500 puutavara-auton ensituntumaan.)

Päiväohjaamo antaa tilaa nuppikuormalle

Pihlajakankaan uusi MAN on varustettu päiväohjaamolla.

- Siinä on puunajoon tilaa aivan tarpeeksi ja se tarjoaa kuljettajalle viihtyisän työpaikan. Lyhyen ohjaamon ansiosta kuormaa saadaan enemmän eteen joten akselipainot pysyvät kohdillaan ja käytössä on 7,9 metriä pitkä kuormatila mikä takaa sen että vajaakuormilla ei tarvitse ajaa. Myös lyhyestä parru- ja vaneripuusta saadaan tehtyä hyvät nuppikuormat. Konekorjaamo Riikosen päällerakenteet ovat taattua teräksistä laatua - niihin olemme luottaneet jo vuosikymmenten ajan. Riikosen sisäpuolisen nosturitelineen saa ajettua tarvittaessa aivan eteen painoja tasaamaan, kehuu Pihlajakangas. 

Oikeast nosturit tehdään Joensuussa

Nosturina Riikosen telineessä on KESLA 2010L - sama merkki löytyy tietenkin kaikista muistakin autoista.

- Kotikulmilla Joensuussa valmistettu suomalainen nosturi on paras vaihtoehto puun kuormaamiseen. Uusimmasta nosturista teimme kaupat Närhi Oy:n Petri Lievosen kanssa, jonka olen tuntenut siitä lähtien kun Pete aloitteli Mersun myyjänä alle parikymppisenä. KESLA -historiamme juontaa aina 1970-80 lukujen taitteeseen jolloin ostimme ensimmäisen PEKU -nosturin Esko Utrilaiselta ja sitten tehtiin vuosikymmeniä FORESTERI -kauppaa Porokan Jounilta, muistelee Pihlajakangas nosturikauppoja.    

(kuva: Uusi MAN tarjoaa maantiellä todellisen ajonautinnon.)