Mitä seuraa EU:n maankäyttösektorin päästösäätelystä?24.08.2017 13.40
Blogikirjoitus, Professori Antti Asikainen, luke.fi: Euroopan parlamentin ympäristövaliokunta hyväksyi 11.7. esityksen, jossa maankäyttösektorin kasvihuonekaasulaskennassa käytettävä metsien käytön vertailutaso (forest reference level) asetetaan vuosien 2000–2012 mukaisesti. Samassa esityksessä mainitaan, että puutuotteet ja niiden sisältämät hiilivaraston muutokset otetaan mukaan hiilikirjanpitoon. Mitä tästä seuraa Suomelle ja Suomen mahdollisuuksille päästä 2030 päästötavoitteisiinsa? Koska vertailutason tarkka määritelmä ja käyttö maankäyttösektorin päästölaskennassa ovat vielä määrittelemättä, täsmällisiä vastauksia on mahdoton antaa. Joka tapauksessa ajatuksena on se, että tavalla tai toisella vuosina 2021–2030 EU:n jäsenmaiden metsien kasvua ja poistumaa verrataan vuosien 2000–2012 keskiarvoon.
Metsien käytön vertailutaso: Talousmetsien nettonielu tai -päästö vuosina 2000–2012 Ympäristövaliokunnan 11.7. antamassa tiedotteessa sanotaan “Lähtötaso kullekin jäsenmaalle asetetaan metsän vertailutason perusteella, joka on keskiarvo jäsenmaan omalla maaperällä sijaitsevien talousmetsien vuotuisista nettopäästöistä tai nettonielusta. Sen tulee perustua dokumentoituihin metsänkäsittelykäytäntöihin vuosina 2000–2012”. Tämä poikkeaa Euroopan komission ehdottamasta vertailujaksosta 1990–2009. Suomen kannalta komission ehdotus olisi ollut edullisempi, sillä metsien eli puuston ja metsämaan hiilinielu oli tuolloin viisi miljoonaa tonnia pienempi kuin vuosina 2000–2012. Toisaalla esityksessä puhutaan metsien käytön intensiteetistä, joka on hakkuiden suhde talousmetsien puuston tilavuuteen. Suomessa tämä luku on ollut keskimäärin noin kolme prosenttia, olipa vertailukausi sitten 1990–2009 tai 2000–2012. Näin laskettu vertailutaso johtaa Suomessa 66 miljoonan kuution hakkuisiin. Suurempi hakkuumäärä voitaisiin tulkita siis päästöksi. Lisäksi esitys korostaa lahopuun ja maaperän tärkeyttä monimuotoisuuden ylläpitäjänä suurena hiilivarastona. Suomessa metsämaan hiilitase on kehittynyt ja kehittymässä suotuisaan suuntaan. Turvemaiden päästöt ovat puolittuneet vuoden 1990 tasosta ja kivennäismaiden hiilinielu on kasvanut. Metsien käytön intensiivisyydessä suuria eroja EU-maiden välillä Nyt esitetyn vertailujakson aikana eri maiden metsät ovat olleet eri kehitys- ja suhdannevaiheissa. Espanjassa puuston kasvun ja poistuman erotus on ollut suhteellisesti suurin. Kasvu on ollut noin kolminkertainen verrattuna hakkuisiin. Esitys ohjaa kuitenkin Espanjaa pidättäytymään hakkuiden lisäyksestä, vaikka se lisää ylitiheiden metsien määrää ja metsäpaloriskejä. Luonnontuhojen aiheuttamat alenemat metsien hiilinieluissa eivät esityksen mukaan olisi päästöjä. Kanada onkin jo seurannut EU:n esimerkkiä ja puhdistanut palojen aiheuttamat päästöt metsätaseistaan. Näin metsät ovat muuttuneet laskennallisiksi hiilinieluiksi, vaikka talousmetsistä nettopäästöt ilmakehään vuosina 2004–2014 olivat keskimäärin noin 20 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Ruotsi voi jatkaa metsien käyttöä korkealla intensiteetillä samoin kuin Viro, Tsekki ja Itävalta, joissa poistuma on ollut lähellä kasvua koko vertailukauden ajan. Näissä maissa hakkuiden määrään ja kohdistumiseen ovat vaikuttaneet mittavat metsätuhot, kuten Ruotsissa ja Virossa Gudrun-myrsky ja sitä seuranneet hyönteistuhot sekä Tsekissä ja Itävallassa kuusiin laajasti iskeneet kirjanpainajat. Tsekissä ja Itävallassa noin puolet teollisuuden käyttämästä puusta tulee jo nyt metsätuhoalueilta. Hakkuita olisi lisättävä edelleen, jotta kuusi voitaisiin vaihtaa paremmin ilmastonmuutosta kestäviin puulajeihin. Nykyisessä muodossaan ympäristövaliokunnan esityksen on vaikea nähdä tukevan hyvää metsänhoitoa ja metsien ilmastokestävyyden vahvistamista. Metsänhoito ja puuntuonnin kasvattaminen ratkaisuna laskennallisen hiilivelan pienentämiseen? Euroopan parlamentin jäsen Norbert Lins, joka on ollut ympäristövaliokunnan esityksen päävalmistelija, toteaa lehdistötiedotteessa: ”En halua laittaa metsiä lasiarkkuun! Metsiä täytyy hoitaa kestävällä ja aktiivisella tavalla puuntuotannon ja ilmastonmuutoksen tarpeisiin.” Periaatteessa tämä tukee sitä ajattelua, että metsien metsänhoidolliset tarpeet otettaisiin huomioon. Suomellekin on kertynyt hoitorästejä jo miljoonan hehtaarin verran ja näiden hoitaminen edellyttäisi lisähakkuita. Luonnonvarakeskuksen (Luke) laskelmien mukaan metsien uudistamista ja hoitoa tehostamalla kasvua voidaan lisätä, mutta vaikutukset tulevat vasta vuoden 2030 jälkeen lannoitusta lukuun ottamatta. Jonkin verran tilannetta voisi korjata metsiemme ”luonnostaan” lisääntyvä kasvu, joka perustuu aikaisempien vuosien metsänhoitoon ja ilmastonmuutoksen kasvua kiihdyttävään vaikutukseen. Tein karkeita Excel-laskelmia tästä vaihtoehdosta. Metsien käytön intensiteetti eli poistuma per metsien koko puumäärä nousisi kuitenkin vertailukauden 3 prosentin tasosta 3,3 prosenttiin ensi vuosikymmenellä. Jos hakkuutaso nousisi 80 miljoonaan kuutiometriin, ero vertailutasoon tulee olemaan 5–10 miljoonaa kuutiometriä, vaikka puustopääoma Suomessa kasvaisikin. Mahdollinen osaratkaisu olisi pyrkiä tuomaan Suomeen puuta 15–20 miljoonaa kuutiometriä vuodessa nykyisen noin 10 miljoonan kuutiometrin asemesta, mikä vastaisi vertailukauden puuntuontimääriä. Tällöin omalla maaperällämme sijaitsevien metsien poistuma pienenee ja hiilinielu kasvaa. Ilmakehän näkemä hiilidioksidin määrä ei tästä miksikään muutu, mutta Suomen hiilivelka EU:n suuntaan pienenee, eikä kalliita päästöoikeuksia tarvitse ostaa. Esimerkiksi Kanadasta ja Venäjältä voisimme tuoda raakapuuta, sillä siellä laskennallista hiilinielua riittänee muillekin myytäväksi. Tämä olisi esimerkki maankäyttösektorin hiilivuodosta. Puutuotteiden nielujen suuruus riippuu sekin laskentatavasta Puutuotteiden ottamista mukaan sääntelyyn on pidetty hyvänä asiana. Merkittävä osa puuston sisältämästä hiilestä siirtyy puutuotteisiin. Eri laskentatavoilla ja laskennan aloitusajankohdan määrityksillä Suomen puutuotteet voivat olla kaikkea muutaman miljoonan tonnin päästöstä yli kymmenen miljoonan hiilidioksiditonnin nieluun. Vertailutasoperiaatteen vuoksi useimpien EU -maiden metsät muuttuvat päästölähteiksi, jos hakkuita lähdetään lisäämään biotalouden tarpeisiin tai metsien ilmastonmuutoksen kestämisen parantamiseksi. Samalla puuhun perustuvan biotalouden ja energiantuotannon kasvutavoitteet voidaan unohtaa tai joka tapauksessa kasvavasta puunkäytöstä aiheutuu valtioille mittava lasku. Ilmastoviisaan metsänhoidon kehittäminen ja laajamittaiset metsitysohjelmat muuallakin kuin EU:n maaperällä lienevät ainoita jokseenkin kiistattomasti ilmastohyötyjä tuottavia toimenpiteitä. Näiden tutkimukseen ja käyttöönottoon tarvitaan nyt kovasti panostusta. Lisäksi Suomen on arvioitava uudelleen keinoja, joilla se pääsee 38 prosentin päästövähennystavoitteisiinsa, sillä maankäyttösektorimme nielut ovat kääntymässä saatavista veloiksi EU:n kasvihuonekaasukirjanpidossa. |
