Suunnitelmallisuudella kustannustehokasta metsien monimuotoisuuden suojelua16.05.2017 10.00
Metsien taloudellinen hyöty ja luontoarvot voitaisiin turvata merkittävästi paremmin, jos metsien käyttöä suunniteltaisiin nykyistä paremmin, sanoo professori Janne Kotiaho Jyväskylän yliopistosta. Kotiaho on osallistunut Euroopan tiedeakatemioiden (EASAC) Euroopan metsiä koskevan tutkimusraportin laadintaan. Erilaiset hallinnolliset rajat niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla estävät tehokkaasti suunnittelun. Suvereenisuus ja itsehallinto tuntuvat olevan pyhiä huolimatta siitä, että itse monimuotoisuus ei hallinnollisia rajoja tunne. - Olisi tärkeää suunnitella maan- ja metsienkäyttöä koko Euroopan tasolla, sitten toteuttaa käyttöä laajempaan suunnitelmaan peilaten maakohtaisesti ja paikallisesti. Sillä lailla nähtäisiin paremmin, miten eri puolilla olevia erilaisia metsiä voitaisiin hyödyntää taloudellisesti parhaalla mahdollisella tavalla ja samalla aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa luonnon monimuotoisuudelle. Hallinnollisten rajojen sanelemalla suunnittelulla haaskataan sekä taloudellisia että monimuotoisuusarvoja. Kotiaho kertoo esimerkin. Keski-Suomen maakuntakaavaan suunniteltiin turvetuotantoalueet. Huolellisen suunnittelun avulla, jossa huomioitiin yhtä aikaa taloudelliset tarpeet ja luonnon monimuotoisuus, sama turvetuotantotavoite saavutettiin yli 50 % pienemmällä ekologisella haitalla. Pirstaleisen suunnittelun seurauksena noudatetaan säädöksiä, joilla ei ole merkitystä. Avohakkuun keskelle sertifioinnin velvoittamana jätetyt muutamat puut eivät voi ylläpitää metsien monimuotoisuutta. Jos sen sijaan velvoitteet koottaisiin yhteen ja säästöpuut keskitettäisiin laajempiin kokonaisuuksiin, saataisiin samalla panostuksella monimuotoisuutta ylläpitäviä riittävän suuria alueita. Ihmisen toimien seurauksena Suomen metsissä on tällä hetkellä yli 800 uhanalaiseksi luokiteltua lajia. Uhanalaisuus tarkoittaa, että lajilla on korkea todennäköisyys kuolla sukupuuttoon. Ellei lisätoimenpiteisiin niiden elinolosuhteiden korjaamiseksi ryhdytä, jopa 100–200 metsälajia tulee kuolemaan sukupuuttoon seuraavan 50 vuoden aikana. Professori Kotiaho ottaa esille myös kuolleen puun vähäisyyden metsässä. Se on ongelma koko Euroopassa ja lisääntyy sen myötä, että metsiä käytetään biopolttoaineiden raaka-aineena. Kun luonnontilaisessa Suomalaisessa metsässä kuollutta puuta on alle 60:stä yli 120:een kuutiometriin hehtaarilla, hoidetuissa metsissä sitä on enää noin 5 kuutiometriä. Arviolta 4-5 000 lajia on riippuvaisia kuolleesta puusta. - Hakkuutähteen keruullakin on merkittävä haitallinen vaikutus metsäluontoon, Kotiaho sanoo. Janne Kotiaho esittää peukalosäännön. Se on 30 prosenttia. Jos lahoavaa ainesta jäisi metsään 30 prosenttia luontaisesta määrästä, monimuotoisuus voitaisiin paremmin turvata. Sama toistuu myös suuremmassa mittakaavassa. Jos tiettyä luontotyyppiä on olemassa 30 prosenttia, se varmemmin turvaa luontotyypistä riippuvaisten lajien säilymisen. Tämä ei kuitenkaan lähellekään toteudu esimerkiksi vanhojen metsien osalta Etelä-Suomessa. Etelä-Suomessa vanhoja metsiä on jäljellä alle 2 prosenttia pinta-alasta, eikä niiden määrä lisäännyt ilman varttuneiden talousmetsien suojelua. - On etsittävä tasapainoa. Se ei synny ilman tutkimustietoa ja sen pohjalta tehtävää suunnittelua. Mutta suunnittelusta on hyötyä myös maankäytön taloudellisessa hyödyntämisessä, ei pelkästään metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. Nykyistä laajempi ja perusteellisempi suunnittelu olisi siis myös metsien hyödyntämisen kannalta järkevää, Kotiaho sanoo. |