Maa- ja metsätalouden tuilla on ristiriitaisia ilmastovaikutuksia: tukijärjestelmiä tulisi kehittää ja uudistaa ohjausvaikutusten tehostamiseksi07.04.2022 8.00
Luonnonvarakeskuksen (Luke) katsauksen mukaan osa maa- ja metsätalouden tukijärjestelmistä edistää ja osa heikentää Suomen ilmastotavoitteiden toteutumista. Päästövähennyksien saamiseksi tarvitaan uudenlaisia kannustimia ja ohjauskeinojen muutoksia sekä EU:n maataloustukijärjestelmässä (CAP) että kansallisella tasolla. Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2035. Kunnianhimoisen tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että maa- ja metsätalouden tukijärjestelmät edistävät vaikuttavia ilmastotoimia. Maatalouden tukijärjestelmä ei ohjaa riittävästi päästövähennyksiin Valtioneuvosto asetti joulukuussa 2021 maatalouden kasvihuonekaasupäästöille 29 prosentin vähennystavoitteen vuoteen 2035, mikä on iso haaste maatalouden tukipolitiikalle. Maatalouden päästöt eivät ole vähentyneet 2000-luvulla, koska turvemaiden päästöjen kasvu on mitätöinyt nautakarjan ja lannoituksen vähenemisestä aiheutuneen kasvihuonekaasupäästöjen pienenemisen. Maatalouden nykyiset tuet (1,8 miljardia €/v) eivät ohjaa riittävästi päästövähennyksiin, vaikka tukijärjestelmään sisältyy päästöjä vähentäviä elementtejä. Maataloudessa voitaisiin saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä turvemailla ja kivennäismailla. – Turvemaiden päästöjen vähentäminen vaatii uusia ohjauskeinoja, samoin kuin kivennäismaiden muuttaminen hiilen lähteestä hiilen nieluksi, kertoo Luken tutkimusprofessori Heikki Lehtonen. Etenkin kasvinviljelytilat saavat merkittävän osan tuloistaan pinta-alaperusteisina tukina, jotka saattavat muun muassa kannustaa pitämään peltoa viljelyksessä enemmän kuin tuotantoon tarvitaan. Tällä on päästöjä lisäävä vaikutus. Turvepelloilla perustuen ehdot kannustavat ylläpitämään päästöjä lisäävää kuivatusta, vaikka pelto olisi satokyvyltään heikko. Toisaalta peltojen metsittäminen ja sitä kautta pitkän aikavälin isojen hiilinielujen perustaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa. Maitolitralle tai nautaeläimelle maksettava tuotantosidonnainen tuki lisää tuotannon kannattavuutta ja siten ylläpitää tuotantoa ja samalla kasvihuonekaasupäästöjä, etenkin kun nämä tuet ovat korkeampia pohjoisessa, missä on paljon turvemaita. Maatalouden päästöjä vähentäviä jo tuettuja investointeja ovat salaojitus ja säätösalaojitus, energiatuotannon rakentamisinvestoinnit sekä sika- ja siipikarjatalouden suuret eläinsuojainvestoinnit, joissa on ehtona energiatehokkuus. Näiden vaikutus jää kuitenkin pieneksi. Kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin vähentää esimerkiksi siirtämällä maan muokkausta vaativaa tuotantoa turvemailta kivennäismaille sekä muuttamalla turvemaita ilmastokosteikoiksi nostamalla pohjaveden pintaa lähelle maanpinnan tasoa. Näihin tarvitaan kuitenkin kannustimia. Metsätalouden tukijärjestelmä tarvitsee huolellista arviointia ilmastovaikutusten näkökulmastaMetsätalouden nykyinen tukijärjestelmä suosii voimakkaasti puuntuotantoa ja hakkuita. Yli 80 prosenttia kestävän metsätalouden rahoituslain (34/2015) mukaisista suorista tuista myönnetään puuntuotannon ja hakkuiden edistämiseen, ja lähes 70 prosenttia taimikon ja nuoren metsän hoitoon. Taimikonhoito on lähes välttämätön toimenpide avohakkuisiin perustuvassa metsätaloudessa, mutta metsän jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa sen tarve on huomattavasti vähäisempi. Myös nuoren metsän hoidon tuki suosii voimakkaasti avohakkuisiin perustuvaa metsänkasvatustapaa. Sekä taimikonhoidon että nuoren metsän hoidon ilmastovaikutukset riippuvat mm. tarkastelun aikajänteestä, toteutustavasta ja tuotetun puun loppukäytöstä. Sama pätee jaksollisen ja jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen ilmastovaikutusten vertailussa. Suomessa on ojitettuja suometsiä enemmän kuin missään muualla Euroopassa, noin viisi miljoonaa hehtaaria. Noin miljoona hehtaaria niistä on tulossa lähivuosina jonkinlaisen metsänuudistamisen kohteeksi. Ilmastovaikutusten kannalta on erittäin tärkeää, miten tuet ohjaavat ojitettujen suometsien käsittelyä ja käyttöä. Maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä on ehdottanut joitakin muutoksia suometsien hoidon tukien myöntämisperusteisiin. Lisäksi tuhkalannoitusta ollaan lisäämässä voimakkaasti suometsissä, mikä saattaa kannustaa puuntuotantoon ja hakkuisiin myös sellaisilla alueilla, joilta ei ilman tukia olisi yksityistaloudellisesti kannattavaa korjata puuta. Tämän kokonaisuuden ilmastovaikutuksista keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä on vielä hyvin niukasti tutkimustietoa. Katsauksen tulokset kannustavat siihen, että metsätalouden tukijärjestelmän ja metsien käytön muun ohjauksen painopisteet tulisi punnita uudelleen. Perusteena on se, että 2020-luvulla korostuvat ilmastonmuutoksen torjuntaan, luontokadon pysäyttämiseen, vesiensuojeluun ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen liittyvät tavoitteet. – Julkisten tukien lähtökohtana tulisi olla pyrkimys kannustaa metsänomistajia tuottamaan puun lisäksi erilaisia markkinattomia ympäristöhyötyjä. Erityisesti suometsissä joudutaan jatkossa tasapainoilemaan puuston hiilinielujen ja maaperäpäästöjen välillä aivan uudella tavalla, Viitala toteaa. Raakapuun ja hakkeen tuonnin pysähtyminen Venäjältä on iso haaste, mutta se ei Viitalan mukaan muuta suurta kuvaa. Ensiharvennusten lisäämisellä voitaisiin jossain määrin korvata Venäjän tuontipuuta, mutta ensiharvennusten määrään voidaan vaikuttaa ennen muuta kuitupuun hinnalla ja metsänomistajien neuvonnalla. |
