Vuosina 2013–2016 metsämaan omistus muuttui niin, että metsärahastojen omistama metsäala lisääntyi nopeasti, yhteismetsien lukumäärä ja metsäala kasvoivat sekä kuolinpesät vähenivät. Luonnolliset henkilöt yksin, yhdessä puolison kanssa sekä kuolinpesän ja verotusyhtymän kautta ovat Suomen suurin metsänomistajaryhmä. Niissä vähintään kahden hehtaarin tilakokonaisuuksilla oli vuoden 2016 lopussa omistajina yhteensä 620 000 henkilöä.
Yksityiset henkilöt omistivat vuonna 2016 verohallinnon tietojen perusteella yhteensä kolme viidesosaa Suomen metsämaan pinta-alasta. Erilaisessa yksin- tai perheomistuksessa olevia vähintään kahden hehtaarin metsätilakokonaisuuksia oli yhteensä runsaat 344 000. Näillä keskikooltaan 30,5 hehtaarin tiloilla oli yksityisiä metsänomistajia yhteensä 620 000.
Yksityisten metsämaasta omistettiin yksin tai puolison kanssa 74 prosenttia, eli 252 000 metsätilakokonaisuutta, ja verotusyhtymissä 17 prosenttia, eli 54 000. Jos tilastoidun alan vähäinen lisääntyminen otetaan huomioon, niin yksin tai puolison kanssa omistus on säilynyt ennallaan ja verotusyhtymien ala on kasvanut hieman.
Kuolinpesien lukumäärä ja metsämaan ala ovat vähentyneet edelleen. Vuoden 2016 lopussa vähintään kaksi hehtaaria omistavien kuolinpesien lukumäärä oli 39 000 ja niiden osuus yksityisten metsämaasta yhdeksän prosenttia.
– Metsänomistajat ovat keskimäärin melko iäkkäitä ja noin neljällä prosentilla yksin tai puolisoiden yhdessä omistamista metsätilakokonaisuuksista toinen metsää omistavista puolisoista on kuollut. Verotusyhtymistä noin viidesosassa on vähintään yksi edesmennyt osakas. Tällaisten tapausten pinta-alat ja määrät ovat kuitenkin laskeneet selvästi vuosina 2013–2016, toteaa yliaktuaari Jukka TorvelainenLuonnonvarakeskuksesta (Luke).
Metsärahastot laajentaneet nopeasti metsänomistustaan
Muut kuin yksityiset henkilöt omistivat vuonna 2016 yhteensä kaksi viidesosaa metsämaasta. Tässä ryhmässä selvästi suurin metsänomistaja oli valtio, ja seuraavina suuruusjärjestyksessä osakeyhtiöt, yhteismetsät, kunnat ja kirkko.
Viime vuosina metsärahastojen laajentuminen on muuttanut eniten metsänomistusta. Suuri osa niiden vuosina 2013–2016 hankkimista metsistä on ollut peräisin osakeyhtiöiltä, joiden metsä on vähentynyt. Tänä aikana metsärahastojen vähintään puoliksi omistamien metsätilakokonaisuuksien metsämaan ala kymmenkertaistui 26 000 hehtaarista yli 260 000 hehtaariin.
– Verohallinnon aineistossa ja varsinaisessa tilastossa metsärahastot eivät ole erillinen omistajaryhmä, sillä niiden metsänomistus toteutuu neljän eri oikeusmuodon kautta: osakeyhtiöt, kommandiittiyhtiöt, erikoissijoitusrahastot ja yhteismetsät. Selvitimme kuitenkin erikseen metsärahastojen lukumäärän ja niiden omistaman metsäalan. Metsärahastot ovat hyvin erilaisia ja ne voivat omistaa varsinaisia metsää omistavia yhteisöjä joko kokonaan tai vain osittain, selventää tutkija Jussi LeppänenLuonnonvarakeskuksesta (Luke).
Toinen jo pitkään kasvanut metsänomistajaryhmä on yhteismetsät. Vuosina 2013–2016 niiden lukumäärä on kasvanut 94 yhteismetsällä ja metsämaan ala lähes 54 000 hehtaarilla. Osa kasvusta on aiheutunut yhteismetsämuodossa toimivista metsärahastoista. Suurin osa uusista yhteismetsistä on kuitenkin suhteellisen pieniä, joten ala on kasvanut selvästi lukumäärää vähemmän.
Kokonaan uusi tapa tilaston laadinnassa
Metsämaan omistus -tilasto on aikaisempaa huomattavasti tarkempi ja se on nyt rakennettu maakuntajaolle, metsätalouden organisaatioista ja niiden aluejaoista riippumattomaksi.
– Kun metsäkeskusalueita ei enää ole ja metsänhoitomaksun periminen metsänhoitoyhdistyksille päättyi, jouduimme miettimään uudelleen koko tilaston tekotavan. Luken muuttuminen tilastoviranomaiseksi toi uusia mahdollisuuksia verohallinnon yksikköaineistojen saamiseen ja laskentaan sekä esimerkiksi metsärahastojen erillistarkasteluun, toteaa aineiston käsittelystä vastannut tutkija Vilja KoskiLuonnonvarakeskuksesta (Luke).
Tilastossa tarkastellaan jokaisen omistajan, omistajaryhmän tai oikeushenkilön metsänomistusta joko metsätilakokonaisuuksina tai metsälöinä. Metsätilakokonaisuuksissa tarkastelu perustuu omistajan kotipaikkaan, ja kunkin omistajan koko Suomen omistukset tilastoidaan niiden sijaintipaikasta riippumatta hänen kotimaakuntaansa. Käytetyt omistajaluokitukset ja muut perusteet on selitetty yksityiskohtaisesti tilaston kotisivulta löytyvässä laatuselosteessa.
