Suomen ilmastoneuvottelijat muistelevat kauhulla, miten YK:n Durbanin ilmastokokous päätti vuonna 2011, että metsäpinta-alan pienenemisestä koituu valtiolle automaattisesti hiilidioksidipäästö eli lisälasku.
Se muutti Suomen metsät hiilinielusta kasvihuonekaasujen päästölähteeksi, sillä Durbanin päätöksen myötä metsävarojen kasvulla ei voi enää hyvittää niiden pienentynyttä pinta-alaa.
Asia on taas akuutti. Ilmastoneuvottelijat hikoilivat viimeksi viikko sitten Bonnissa sorvaamassa sopimustekstiä, jonka pohjalta poliitikot pystyisivät neuvottelemaan uuden ilmastosopimuksen kuukauden päästä Pariisissa.
Neuvottelut ovat äärimmäisen tärkeät Suomelle, jonka hallitus, metsäteollisuus ja metsänomistajat suunnittelevat parempaa tulevaisuutta miljardien eurojen biotaloushankkeiden varaan. Durbanin kaltaista metsien nielusotkua ei saisi päästää seuraavaan ilmastosopimukseen.
Metsäteollisuus ry:n energia- ja ilmastopäällikkö Ahti Fagerblom sanoo, että Suomi ei pyri Pariisissa muuttamaan Durban-sääntöjä, jotka ovat vielä viitisen vuotta voimassa.
”EU:n kompensaatio oli siihen paras saatavissa oleva laastari, vaikka eihän tällaista vahinkoa ei olisi saanut alunperin edes tapahtua.”
EU tuli Suomen avuksi jakamalla Suomelle lisää ilmaisia päästöoikeuksia. Sopimus koskee kuitenkin vain Durban-aikaa, joka on voimassa vuoteen 2020 asti.
Fagerblomin mukaan sen jälkeen tilanne on toinen. ”Vanhoja sääntöjä tuskin kopioidaan sopimuksiin sellaisenaan, joten Suomella on mahdollisuudet korjata [Durbanin päätöksen] ongelmat hiilinielun laskutapaan.”
Ongelmia syntyi muun muassa siitä, että Suomen valtava yli 20 miljoonan hehtaarin metsäala pienenee pikku hiljaa – parillakymmenellä tuhannella hehtaarilla vuosittain esimerkiksi rakentamisen vuoksi.
Tästä aiheutuu MTK:n mukaan 3,8 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä. Niitä ei Durbanin sopimuksen jälkeen voi kompensoida Suomen vuosittaisella puuston kasvulla, joka on 30–40 miljoonaa kuutiometriä suurempi kuin puuston poistuma. Todellisuudessa puihin sitoutuu noin tonni hiilidioksidia jokaista puukuutiometriä kohden.
Yksi uhka on ehkä kuitenkin poissa
”Puun energiankäytön nollapäästöisyys voi jatkossa vahvistua, koska puun poltosta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt otetaan yhä useammassa maassa huomioon jo maankäytön nielulaskennassa. Tällä on valtava merkitys. Puun päästökerroin romuttaisi Suomen mahdollisuudet vähentää päästöjä ja lisätä uusiutuvaa energiaa”, Fagerblom sanoo.
Metsäteollisuuden ja myös Suomen hallituksen tavoite metsien nielukysymyksissä on, että kansallisesti määritellyt kestävät hakkuumahdollisuudet voidaan hyödyntää täysimääräisesti.
Luonnonvarakeskus on määritellyt kestäväksi hakkuutavoitteeksi nyt 80 miljoonaa kuutiota, mutta määrä kasvaisi vuonna 2020 jo 85 miljoonaan kuutioon Suomen metsien hyvän kasvun takia.
Teollisuuden kokonaispuunkäyttö on nyt tuontipuu mukaan lukien reippaat 60 miljoonaa kuutiota vuodessa. Mutta kuten Metsä Groupin pääjohtaja Kari Jordan arvioi vuosi sitten Talouselämässä (41/2014) ”vuoteen 2020 mennessä päätetyt tai suunnitellut hankkeet nostavat Suomen puunkäytön 71–72 miljoonaan kuutioon, jota tällä hetkellä pidetään taloudellisesti mielekkäänä hakkuumääränä”.
Kotimainen ainespuu on siten Äänekosken uuden sellutehtaan valmistumisen ja kaukolämpöä ja sähköä tuottavien uusien voimalaitosten jälkeen täyskäytössä. Tuontipuuta on pakko saada, koska osa metsäomistajista ei myy puuta millään hinnalla.
Kestävä hakkuumahdollisuus on siten teoriaa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että puun ostamiseen ja sen käyttämiseen ei saisi tulla miltään taholta ylimääräisiä mutkia. Silloin puuta saataisiin Suomessa riittävästi sekä metsäteollisuuden että muiden biohankkeiden toteuttamiseen.
Kokonaisuuteen liittyvät YK:n metsänieluväännön lisäksi EU:n hankkeet. Fagerblomin mukaan komissio harkitsee parhaillaan uusia kestävyysvaatimuksia sähkön ja lämmön tuotannossa hyödynnettävien biomassojen käytölle.
”Se lisäisi edelleen säätelyä ja toisi kustannustaakkaa puunhankintaketjuun. Kaiken huippuna on, että koko ongelma on kotikutoinen. EU:n kova uusiutuvien tavoite pakottaa lisäämään bioenergian käyttöä, joka nyt sitten koetaan komissiossa ongelmana, koska jotkut brittiläiset voimalaitokset tuovat pellettiä Atlantin toiselta puolelta.”
”Sen sijaan että tuojat itse varmistaisivat tuontibiomassansa kestävyyden, uutta säätelyä tyrkytetään koko Eurooppaan, jossa ongelmia ei ole havaittu.”
Fagerblomin mielestä komission olisikin syytä pohtia, onko EU:n tarkoitus oikeasti kurittaa uusiutuvan energian käyttöä suhteessa esimerkiksi hiileen tai maakaasuun.