Arktinen suurlähettiläs ei toivo Villiä Pohjolaa15.01.2015 8.02 Suomen arktisena suurlähettiläänä 1. joulukuuta 2014 aloittaneen Aleksi Härkösen mukaan arktinen yhteistyö on Suomelle yhtä luonteva osa ulkosuhteita kuin mitkä tahansa muutkin yhteistyörakenteet, joissa käsitellään yhteisiä kysymyksiä naapureiden kesken. ”Arktinen yhteistyö on kuitenkin uusi naapurusto, joka muotoutui vasta kylmän sodan päättymisen jälkeen”, Härkönen sanoo. Suomen arktinen suurlähettiläs Aleksi Härkönen on aiemmin toiminut mm. Suomen Viron suurlähettiläänä, presidentti Tarja Halosen neuvonantajana ja Suomen ETYJ-puheenjohtajuussihteeristön päällikkönä.
Viime vuonna hyväksytyn Suomen arktisen strategian mukaan arktinen politiikka koskee koko Suomen valtionhallintoa. Arktisten asioiden valmistelua hoidetaan ulkoministeriössä. Arktisessa yhteistyössä on pitkälti kyse suhteista muihin maihin ja Suomen osallistumisesta kansainväliseen yhteistyöhön esimerkiksi Arktisen neuvoston jäsenmaana. Arktisen neuvoston ministerikokouksissa ulkoministerit edustavat maitaan. Suomi toimii Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana 2017–2019. Yhteistyö alkoi huolestaAleksi Härkösen mukaan Suomi oli itse pitkälti "syyllinen" arktisen yhteistyön aloittamiseen. Yhteistyö lähti liikkeelle siitä huolesta, jota tunnettiin ja tunnetaan arktisen ympäristön suojelusta. Erityispiirteenä on alkuperäiskansojen osallistuminen – koskevathan asiat heidän ikiaikaisia kotiseutujaan. Pohjoisten alueiden taloutta kehitetään jännitteisessä tilanteessa, kun ilmaston lämpeneminen avaa uusia mahdollisuuksia, mutta samalla ilmastonmuutoksen seuraukset aiheuttavat arvaamattomia seurauksia. Arktinen yhteistyö on laajasti kansainvälistäArktiseen neuvostoon kuuluu kahdeksan valtiota: kaikki viisi Pohjoismaata, Yhdysvallat, Kanada ja Venäjä. Neuvoston pysyviä osanottajia ovat myös arktisten alueiden alkuperäisväestöä edustavat järjestöt, Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tämä tarkoittaa saamelaisten osallistumista. Lisäksi on lukuisia tarkkailijajäseniä, sekä valtioita että järjestöjä. Tämän lisäksi tehdään paljon yhteistyötä kahdenvälisesti tai muuten alueellisesti. Myös Barentsin alueen yhteistyö luetaan mukaan arktiseen yhteistyöhön, samoin pohjoisen ulottuvuuden toiminta. EU pyrkii tarkkailijaksi Arktiseen neuvostoon. Tästä on jo tehty päätöskin, mutta Ukrainan kriisin takia sen toimeenpano on mennyt mutkalle. EU:lla on jo nyt varsin laajaa ja monipuolista arktista toimintaa. Härkösen mielestä olisi vahinko jos EU:n tarkkailijajäsenyys Arktisessa neuvostossa lykkääntyisi edelleen. Arktisesta alueesta ei haluta Villiä Pohjolaa”Ukrainan kriisi – pitäisi ehkä sanoa syvä luottamuspula, joka johtuu Ukrainan kriisistä – ei toistaiseksi juurikaan näy muulla tavalla kuin että Venäjä kyseenalaistaa EU:n tarkkailijajäsenyyden. Tietenkin sanktiot vaikuttavat Venäjän öljy- ja kaasuvarojen hyväksikäyttöön”, Härkönen sanoo. Yhdysvallat on juuri julkistanut Arktisen neuvoston puheenjohtajuusohjelmansa, joka lähtee siitä, että työ jatkuu normaalisti. Tämä on Suomenkin lähtökohta. Arktisen yhteistyön vaikeutuessa kaikki osapuolet häviäisivät, ja tilannetta saattaisivat edelleen sekoittaa alueen ulkopuoliset toimijat. ”Emme toivo sitä, että arktisesta alueesta tulisi Villi Pohjola.” Suomi arktisen neuvoston puheenjohtajana 2017– 2019Suomen puheenjohtajuusvalmistelut käynnistyvät ensi keväänä. Aikaa valmisteluihin on kaksi vuotta. Ensin on varmistettava resurssit ja vaalien jälkeisen hallituksen sitoutuminen. Sitten on hoidettava rekrytoinnit ja puheenjohtajuustavoitteiden täsmentäminen. Valmistelut on tarkoitus tehdä tiiviissä yhteistyössä Yhdysvaltain eli Suomea edeltävän puheenjohtajamaan kanssa. Onhan Suomi jo kerran aiemmin hoitanut Arktisen neuvoston puheenjohtajuutta ja muita puheenjohtajuuksia lähes jatkuvasti. ”Eiköhän se suju, ellei kansainvälinen tilanne suuresti muutu. Meillä on hyvin toimiva verkosto muun valtionhallinnon, yritysten, järjestöjen ja tietysti myös saamelaisten suuntaan”, Härkönen vakuuttaa. Outi Koskinen |