Metsäteho. Suojavyöhykkeitä voidaan todentaa hakkuukonetiedolla13.11.2022 11.00
Suojavyöhykkeiden jättäminen tärkeille elinympäristöille on osa talousmetsien luonnonhoitoa. Metsätehossa kehitettiin suojavyöhykkeiden todentamista varten uudenlainen laskennallinen menetelmä, jolla määritetään hakkuukonetiedosta vesistöille jätettyjen suojavyöhykkeiden leveydet. Hakkuukonetiedon tarkentaminen nykyisestä parantaa suojavyöhykkeiden todentamismahdollisuuksia, jolloin menetelmän avulla voidaan saada kustannustehokkaasti kattavaa talousmetsän luonnonhoidon seurantaa ja raportointia. Vesistöjen ympärille jätettävillä suojavyöhykkeillä turvataan mm. monipuolista lajistoa tärkeissä elinympäristöissä sekä vesistöjen tilaa. Metsäsertifioinnin mukaisessa puunkorjuussa suojavyöhykkeet jätetään joko täysin käsittelemättä (FSC), tai niiltä voidaan poistaa poimintahakkuuna yksittäisiä puita kohteen ominaispiirteet säilyttäen (PEFC). Jätettävien suojavyöhykkeiden leveydet voivat vaihdella sertifikaatin lisäksi mm. paikallisten luonnonpiirteiden perusteella. Tässä työssä kuvataan, kuinka käsittelyalueiden ja vesistöjen välisten suojavyöhykkeiden leveydet määritetään laskennallisesti hakkuukonetiedosta. Työ ja menetelmä eivät ota kantaa siihen, ovatko aineiston kohteilla jätetyt suojavyöhykkeet metsäsertifioinnin tai muun ohjeiston mukaisia. Työn hakkuukoneaineisto sisälsi 455 korjuulohkon hakkuukonekuviot eteläisestä Suomesta vuosilta 2015−2016. Vesistöaineistoina käytettiin Maanmittauslaitoksen maastotietokannasta saatuja vaka- ja virtavesiä, soita, soistumia ja lähteitä. Suojavyöhykkeiden leveydet laskettiin tilastollisesti, näytteistämällä paikkatieto-ohjelmassa kuvioiden etäisyyttä läheisten vesistöjen reunoilta. Vaka- ja virtavesialueiden tulokset ilmensivät hakkuukonekuvion ja vesistön välisen vyöhykkeen leveyttä. Havaittiin, että hakkuukonekuvioiden rajausten todenmukaisuus vaikuttaa menetelmän tuottamien tulosten luotettavuuteen. Soilla, soistumilla ja viivamaisilla virtavesillä tulosten kuvaavuus vaihteli. Osa näistä vesistöistä sijaitsi vakavesille tyypilliseen tapaan kuvioiden ulkopuolella kuviorajan kanssa samansuuntaisesti, mutta osa taas esimerkiksi kuviorajoilta ulospäin tai täysin kuvioiden alueella. Yhteenvetona voidaan todeta, että menetelmä toimii tarkoituksenmukaisesti. Sen avulla voidaan kerätä kattavia tuloksia operatiivisessa puunkorjuussa toteutetuista suojavyöhykkeistä. Jo nykyisillä hakkuukonekuvioilla voidaan todentaa suojavyöhykkeen jättäminen täysin käsittelemättä monissa tapauksissa. Hakkuukonetiedosta tuotettujen kuviorajojen tarkkuutta pystytään edelleen parantamaan hakkuukoneen paikannustarkkuuden ja hakkuulaitteen sijaintitiedon yleistymisen kautta. Suojavyöhykkeiltä poimintana hakattujen runkojen erottelu tulee mahdollistamaan myös vyöhykkeiden osittaisen käsittelyn todentamisen. Julkaisut: |