Maaston kosteusolosuhteita kuvaava kartta-aineisto auttaa kosteiden alueiden löytämistä puunkorjuun suunnittelussa05.08.2020 11.22
Ilmaston ennakoidaan muuttuvan tulevaisuudessa siten, että vuosittainen aika, jolloin maa on jäässä ja kantava, lyhenee merkittävästi. Maaperän märkyys vaikeuttaa puunkorjuuta, lisää taloudellisia menetyksiä sekä haitallisia ympäristövaikutuksia. Luonnonvarakeskus (Luke) on koonnut maaston kosteusolosuhteita kuvaavan kartta-aineiston ladattavaan muotoon, ja Suomen metsäkeskuksen kautta se on laajasti käytettävissä. Näin puunkorjuuta voidaan suunnitella paremmin ja kantavuudeltaan heikot alueet voidaan tunnistaa ennakkoon. (kuva yllä: Kartalla neljän hehtaarin (vas.) ja yhden hehtaarin (oik.) DTW-kosteusindeksikartta. Sinisen eri sävyillä näkyy indeksin mukaan kosteat alueet Maanmittauslaitoksen peruskartan päällä. Vesistön ylityspaikat voidaan suunnitella kartan avulla kohtaan, josta seuraa mahdollisimman vähän haittaa. Rinnealueilla ja lakialueilla kosteat painanteet erottuvat, joita voisi olla muuten vaikea löytää. Kartan resoluutio on 2 m.) Digitaalisten DTW (depth-to-water) kosteusindeksikarttojen avulla puunkorjuu voidaan suunnitella siten, että urapainumia voidaan välttää. – Puunkorjuuta suunniteltaessa kartat auttavat pienvesien ylityspaikkojen suunnittelussa. Lisäksi kartta-aineiston avulla voidaan tunnistaa monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden kosteiden elinympäristöjä ja rajata esimerkiksi vesistöjen suojavyöhykkeitä, kertoo tutkija Aura Salmivaara Lukesta. Kosteusindeksikartat ovat ladattavissa Metsähallituksen ja Suomen metsäkeskuksen järjestelmissä ja vapaasti saatavana yleisesti Paituli-paikkatietojärjestelmän kautta. Karttoihin on laskettu arvoja erilaisille kosteusolosuhteille Aineisto on saatavilla lähes koko Suomesta. Saatavuus määräytyy marraskuun 2019 tarkimman Maanmittauslaitoksen tuottaman korkeusmallin saatavuuden mukaan eli Lappia lukuun ottamatta kartta kattaa koko Suomen. Kosteusindeksikartat on laskettu pelkästään korkeusmallin pohjalta neljällä eri kynnysarvolla, jotka kuvastavat erilaisia kosteusolosuhteita. Kosteinta tilaa, esimerkiksi lumen sulannan tai erityisen pitkäkestoisten sateiden jälkeen, kuvastaa 0,5 hehtaarin kynnysarvolla laskettu kartta. Kuivempia olosuhteita voi puolestaan tarkastella kartasta, joka on laskettu 10 hehtaarin kynnysarvolla. – Yhden ja neljän hehtaarin kartat ovat yleisimmin käytössä. Neljän hehtaarin kartta kuvaa normaalin kesän tilannetta ja yhden hehtaarin kartta normaalia kosteampia olosuhteita keväällä ja syksyllä, Salmivaara kertoo. Kartat eivät huomioi maalajin vaikutusta kosteusolosuhteisiin tai tarkasti säätilan vaihteluita, mutta ne tuovat staattisiin ja karkeampiin karttoihin tarkennusta (esimerkiksi Luken aiemmin tuottama TWI-kosteusindeksikartta, saatavilla Paitulista). Lisäksi kosteuden potentiaalista ajallista vaihtelua on mahdollista havainnoida eri kynnysarvojen karttoja vertaamalla. Kartta-aineiston saa helposti vaikka maastoon mukaan. Aineistoja voi selata esimerkiksi metsäkoneen näytöltä tai suunnittelijan tabletista. Kosteusindeksikartta pähkinänkuoressa DTW-kosteusindeksikartta (Murphy et al. 2007, 2008, 2009) on laskettu korkeusmallin ja sen perusteella määritettyjen uomaverkostojen pohjalta. Uomaverkostoja on luotu neljällä eri kynnysarvolla, jotka edustavat erilaisia kosteusolosuhteita. Kynnysarvo määrittää alueen, jonne satava vesi riittää synnyttämään maanpinnassa näkyvän vesiuoman. Pienempi kynnysarvo tarkoittaa sitä, että vettä on esimerkiksi satanut niin paljon, että jo pieneltäkin alalta kertyy riittävästi vettä maanpinnassa näkyvän uoman synnyttämiseksi. DTW-kosteusindeksi perustuu täysin korkeusmalliin, jolloin maalajitietoa tai sääolosuhteita ei oteta huomioon, ja tämä aiheuttaa epävarmuutta karttoihin (Ågren et al. 2015, Lidberg et al. 2020).
DTW-kosteusindeksin yksikkö on metri ja yleisesti alueita, joilla on alle yhden metrin arvo, voidaan pitää kosteina. DTW-kosteusindeksin arvoa ei tule kuitenkaan ajatella edustavan pohjaveden pinnan korkeutta tarkasti, vaan sitä voidaan käyttää apukeinona osoittamaan alueita, joita tulee tarkastella huolellisesti esimerkiksi puunkorjuuta suunniteltaessa. |