Suomen metsäteollisuuden historia tiivistetysti

Ensimmäiset vesisahat jo 1500-luvulla

Suomen vanhimmat vientiartikkelit ovat turkikset ja terva. Tervaa vietiin ulkomaille jo keskiajalla, ja se oli 200 vuoden ajan Suomen tärkein vientituote. Myös raakapuuta myytiin jo hyvin varhain. Polttopuuta vietiin 1500-luvulla Tallinnaan ja Tukholmaan, ja kirveellä veistettyjen parrujen vienti alkoi samoihin aikoihin.
Ensimmäiset vesisahat perustettiin Suomeen 1500-luvulla, mutta vasta 1700-luvulla sahojen tekniikan kehityttyä sahatavaraa alettiin viedä jonkin verran ulkomaille. 1800-luvulle tultaessa sahatavaran merkitys oli silti verrattain vaatimaton, sillä kaksi kolmasosaa kaikesta puutavaran viennistä oli polttopuuta. Sahateollisuus lähti nousuun 1800-luvun puolivälissä, kun höyryvoima keksittiin ja talouspolitiikka vapautui. Sahateollisuuden tuotanto saavutti jo tuolloin sen tason, jolla se on sotavuosia lukuun ottamatta pysytellyt miltei nykypäiviin asti. Sahateollisuudesta alkoi Suomen metsäteollisuuden voimakas kehittyminen.

Ensimmäinen paperikone käyttöön 1842 Tampereella

Paperia alettiin valmistaa Suomessa jo 1660-luvulla. Ensimmäinen käsipaperimylly perustettiin Pohjan pitäjän Tomasbölen kylään vuonna 1667. Käsipaperia valmistettiin pellava-, juutti- ja puuvillalumpuista. Tomasbölen paperimyllyn toiminta kuitenkin päättyi, kun Helsinki ja Turku joutuivat venäläisten haltuun isovihan alussa vuonna 1713. Tästä kului 50 vuotta, ennen kuin Suomessa alettiin jälleen valmistaa paperia. 
Sekä sahateollisuus että massa- ja paperiteollisuus alkoivat kehittyä voimakkaasti 1800-luvun puolivälin jälkeen. Sadan seuraavan vuoden aikana maassamme perustettiin reilu kymmenkunta käsipaperimyllyä.

Suuri edistys paperinvalmistuksessa tapahtui, kun ensimmäinen paperikone käynnistyi Tampereella toukokuussa 1842. Sittemmin kaikki käsipaperitehtaat huomasivat paperikoneen paremmuuden ja paperintekotaito koneellistui.

Seuraava, koko kansantaloudelle tärkeä edistysaskel oli paperin ja pahvin valmistus puun kuiduista. Ensimmäiset puuhiomot ja paperitehtaat perustettiin samoihin aikoihin ensimmäisten höyrysahojen kanssa 1800-luvun puolivälin jälkeen.

Uudella teollisuudella oli kuitenkin aluksi vastuksinaan sekä tekniset ongelmat että paperinkäyttäjien ennakkoluulot. Hioketta paperin raaka-aineena pidettiin kunniattomana ja paperin laadun arveltiin heikkenevän. Paperin valmistus puusta löi kuitenkin itsensä läpi 1860-luvulla, ja tuotanto pääsi vauhtiin. Maamme ensimmäinen puuraaka-ainetta käyttävä sellutehdas aloitti toimintansa Valkeakoskella vuonna 1880.

Metsäteollisuus itsenäisyyden aikana

Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä Suomeen oli syntynyt voimakas ja monipuolinen puunjalostusteollisuus, joka käsitti noin 600 sahaa, 3 vaneritehdasta, 17 sellutehdasta sekä 25 paperitehdasta. Vaneriteollisuus alkoi kehittyä 1910-luvulla, kuitulevyteollisuus 1930-luvulla ja lastulevyteollisuus 1950-luvulla. Sahoja on tänä päivänä paljon vähemmän kuin ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Nykyisin teollisten sahojen määrä on noin 170. Vaneritehtaita on puolestaan perustettu lisää, niitä on nyt 11. Lastulevytehtaita on 2 ja kuitulevytehtaita 2. Paperi- ja kartonkitehtaita maassamme toimii 40. Viisi paperi- ja kartonkitehdasta toimii kuitenkin välittömästi toistensa yhteydessä, joten toimipaikkoja on varsinaisesti 34. Sellua valmistetaan 17 tehtaassa.

1900-luvun alkupuolella Suomen vientiä hallitsi sahatavara. Puutuoteteollisuuden tuotteiden osuus maan kokonaisviennin arvosta vuosina 1910 - 1914 oli 52 %, massa- ja paperiteollisuuden tuotteiden 19 %, maataloustuotteiden 17 % ja muiden tuotteiden 12 %. Vuosikymmenien kuluessa talouden ja viennin rakenne monipuolistui ja metsäteollisuuden osuus Suomen viennistä pieneni. Alan tuotannon ja viennin määrä on kuitenkin moninkertaistunut 1900-luvun aikana.

Tuotanto kasvaa ja keskittyy

Metsäteollisuustuotteiden maailmanmarkkinoiden kehitys on pakottanut yritykset parantamaan tuottavuuttaan sekä hakemaan kustannussäästöjä ja kilpailuetuja. Toimintaa on keskitetty suurempiin yksiköihin fuusioiden ja yritysostojen avulla. Suomessa vuonna 1985 toimineesta kahdestakymmenestä suurimmasta metsäteollisuusyrityksestä oli vuosituhannen vaihteessa fuusioiden ja yritysostojen seurauksena jäljellä enää viisi.

Kun alan yrityskenttä oli keskittynyt Suomessa 1990-luvun puoliväliin mennessä jo varsin pitkälle, katseet kääntyivät ulkomaille. Tuloksena suomalaisten yhtiöiden paperintuotantokapasiteetti lisääntyi nopeasti ulkomailla. Nykyään koko kapasiteetista yli 60 % sijaitsee maamme rajojen ulkopuolella.

Suomalaiset konsernit ovat nykyisin maailman suurimpia. Samat yritykset yltävät myös maailman kymmenen suurimman metsäteollisuusyrityksen joukkoon.