Metsän monimuotoisuus palaa palamalla - Metsähallitus teki ennallistamispolton Parkanossa24.06.2026 19.00
Metsähallituksen Luontopalvelut ennallisti luontoa polttamalla tiistaina 23. kesäkuuta Parkanon Varpunevan luonnonsuojelualueella. Poltettava alue oli kooltaan noin kolme ja puoli hehtaaria. Ennallistamispoltot ovat tehokas keino edistää alueen luonnon monimuotoisuutta. Parkanossa ennallistamispolttoja pyritään tekemään noin 10 vuoden välein. Varpunevan kohde on entistä talousmetsää, jonka puuston rakenne on yksipuolistunut pitkän metsätalouskäytön myötä. Ennallistamispoltolla pyritään palauttamaan metsän rakennetta luonnollisemmaksi ja lisäämään monimuotoisuutta. ”Polton seurauksena alueella alkaa luonnonmetsälle tunnusomainen kasvillisuuden ja eläinlajiston kehityskulku,” kertoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Pekka Vesterinen Metsähallituksen Luontopalveluista. Poltettu Varpuneva on tärkeä osa alueellista palojatkumoa Varpunevan kohde sijoittuu Hämeenkankaan–Pohjankankaan palojatkumoalueelle. Palojatkumoalueella ylläpidetään metsäpaloista riippuvaista lajistoa ja elinympäristöjä osana laajempaa suojelualueverkostoa, ja tavoitteena on toteuttaa palojatkumoalueella ennallistamispolttoja noin kymmenen vuoden välein Palojatkumoalueeseen kuuluu laaja kokonaisuus, johon sisältyvät muun muassa harjualueet, Pohjankankaan ampuma-alue sekä osa Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuistoa. Puolustusvoimien alueella toistuvat maastopalot ovat osaltaan auttaneet säilyttämään alueella paloympäristöihin sopeutunutta lajistoa. Parkanossa edellinen ennallistamispoltto on tehty vuonna 2013. Palojatkumoalueella on tehty viimeksi poltto vuonna 2024 Jämillä, jossa Metsähallituksen Metsätalous Oy:n teki kulotuksen. Luonnonsuojelualueilla tehtävien ennallistamispolttojen lisäksi Metsähallituksen Metsätalous Oy tekee kulotuksia valtion monikäyttömetsissä. Kulotuksia toteutetaan ensisijaisesti luonnonhoidollisista syistä, mutta ne tukevat myös metsänhoidon tavoitteita. Ennallistamispoltto jäljittelee luonnon omaa kehitystä Ennallistamispoltoilla jäljitellään luontaisia metsäpaloja, jotka ovat aiemmin olleet olennainen osa boreaalisten metsien kehitystä. Nykyään metsäpalot ovat harvinaisia tehokkaan palontorjunnan vuoksi, minkä vuoksi niiden vaikutuksia on tarpeen korvata hallituilla poltoilla. Poltossa syntyy kuollutta ja hiiltynyttä puuta, jota monet uhanalaiset lajit tarvitsevat elinympäristökseen. Samalla metsään kehittyy eri-ikäisiä ja -rakenteisia puuston osia: osa puustosta kuolee nopeasti, osa kelottuu vähitellen ja osa säilyy elossa. Palanut maapohja tarjoaa myös hyvän kasvualustan uudelle puustolle, jolloin metsä uudistuu luonnonmukaisesti. |
