Kuolinpesien metsäomistukseen esitetään määräaikaa

Sahateollisuus ry on julkaissut tänään maanantaina selvityksen, jossa ehdotetaan metsää ja maatalousmaata omistaville kuolinpesille kolmen vuoden määräaikaa. Tänä aikana metsäomaisuus olisi siirrettävä pois kuolinpesän nimistä tai perinnönjako olisi saatettava päätökseen.

Kyse on merkittävästä avauksesta metsänomistuksen rakenteisiin. Se voisi helpottaa vuosikymmeniä jatkuneita päätöksenteon lukkoja, mutta samalla se nostaa esiin kysymyksen siitä, kuinka pitkälle lainsäädännöllä voidaan ohjata perheiden perintöomaisuuden järjestelyjä.

Sahateollisuus ry tilasi oikeudellisen arviomuistion kuolinpesien metsäomistuksesta. Selvityksen laati Geradin Partnersin Senior Counsel, OTT Tuomas Pöysti, ja sen toteutusta osarahoitti Metsämiesten Säätiö. Kyse on järjestön teettämästä selvityksestä, ei viranomaisvalmistelusta. Tavoitteena on nostaa kuolinpesien metsäomistus seuraavan hallitusohjelman ja mahdollisen lainvalmistelun aiheeksi.

Kuolinpesillä merkittävä metsäomaisuus

Kuolinpesien hallussa on selvityksen mukaan noin 1,2 miljoonaa hehtaaria metsää, eli yli yhdeksän prosenttia yksityismetsien pinta alasta. Kuolinpesissä tehdään puukauppoja, metsänkäyttöilmoituksia ja metsänhoitotöitä muita omistusmuotoja vähemmän. Metsänomistajien ikääntyessä ongelman arvioidaan myös kasvavan.

Taustalla on käytännön pulma, jonka moni metsätilan perinyt tunnistaa. Kun osakkaita on paljon, he asuvat eri puolilla maata tai ulkomailla ja näkemykset metsän käytöstä eroavat, yksimielisyyttä voi olla vaikea saada aikaan. Jos yksi osakas kuolee ennen kuin alkuperäinen pesä on jaettu, hänen kuolinpesänsä voi tulla osakkaaksi alkuperäiseen pesään. Tällöin päätöksenteko voi ketjuuntua useaan perhehaaraan.

Se voi näkyä puukaupan lykkääntymisen lisäksi taimikonhoidon, metsänuudistamisen, tieasioiden, tukihakemusten ja luonnonhoitotoimien viivästymisenä. Ongelma ei siis ole yksinomaan teollisuuden puunhankinnan kysymys, vaikka puun saatavuus onkin yksi Sahateollisuus ry:n keskeisistä näkökulmista.

Määräaika vain metsä- ja maatalousomaisuudelle

Selvityksen keskeinen ehdotus ei velvoittaisi purkamaan koko kuolinpesää kolmessa vuodessa. Velvoite koskisi metsä- ja maatalousomaisuutta. Metsätila voitaisiin siirtää yhdelle tai useammalle perilliselle, myydä, järjestää metsäyhtymäksi tai liittää yhteismetsään.

Ehdotuksessa haetaan vertailukohtaa Ruotsista ja Norjasta. Molemmissa maissa metsän ja maatalousmaan pitkittynyttä kuolinpesäomistusta on pyritty rajoittamaan määräajoilla. Suomen järjestelmä poikkeaa niistä siinä, että kuolinpesä voi jäädä jakamattomaksi hyvin pitkäksi aikaa ilman erityistä velvoitetta ratkaista omistus.

Selvityksen mukaan nykyinen järjestelmä suosii käytännössä passiivisuutta. Tulkinta on perusteltu varsinkin tilanteissa, joissa päätöksenteko on täysin pysähtynyt. Samalla kaikki kuolinpesät eivät kuitenkaan ole ongelmapesiä. Osassa perheistä yhteisomistus toimii, metsästä huolehditaan ja päätöksenteko on sovittu.

Määräaika sisältää riskejä

Kolmen vuoden määräaika voi olla toimiva yksinkertaisissa pesissä, joissa osakkaita on vähän ja metsän tulevasta omistuksesta vallitsee yhteinen näkemys. Vaikeammissa tilanteissa aikataulu voi olla tiukka.

Perinnönjakoa voivat hidastaa esimerkiksi lesken hallintaoikeus, osituksen keskeneräisyys, testamentin tulkinta, tavoittamattomat osakkaat tai eriävät käsitykset siitä, tulisiko metsä pitää suvulla, myydä vai siirtää yhdelle jatkajalle. Varsinkin vanhoissa ja jo useaan kuolinpesään ketjuuntuneissa omistuksissa kolme vuotta voi kulua pitkälti tilanteen selvittämiseen.

Selvitys nostaa esiin myös käytännön riskit. Metsätilan halkominen voi tuottaa pieniä palstoja, joiden hoito ja käyttö eivät ole metsätaloudellisesti mielekkäitä. Myynti taas voi tulla ajankohtaiseksi tilanteessa, jossa osakkaat eivät muuten olisi valmiita luopumaan omaisuudesta. Pahimmillaan määräaika voisi johtaa siihen, että metsätilasta tehdään kiireessä ratkaisu, joka ei ole pitkällä aikavälillä omistajien eikä metsän kannalta paras.

Tästä syystä mahdolliseen sääntelyyn tarvittaisiin siirtymäaikoja, poikkeusperusteita ja käytännön neuvontaa. Pelkkä määräaika ei ratkaise sitä, miten osakkaat pääsevät sopuun hinnasta, omistajasta tai tulevasta hallintomallista.

Enemmistöpäätös voisi helpottaa

Selvitys esittää määräajan rinnalle pesänselvittäjän toimivallan vahvistamista. Tavoitteena olisi mahdollistaa aktiivinen metsänhoito myös silloin, kun kaikkien osakkaiden yksimielisyyttä ei saavuteta. Tarkastelussa ovat muun muassa hakkuut, metsänuudistaminen, tukihakemukset, vakuutukset ja muut metsän käytännön hoitoon liittyvät asiat.

Tämä voi olla monessa tilanteessa määräaikaa käyttökelpoisempi ratkaisu. Jos metsän arjen hoidosta voidaan päättää nykyistä joustavammin, kaikkea omistusta ei tarvitse välttämättä järjestää nopeasti uusiksi. Toisaalta enemmistöpäätösten lisääminen edellyttää vahvaa vähemmistöosakkaiden suojaa. Metsällä voi olla osakkaille hyvin erilainen merkitys, taloudellinen, suvullinen tai luonnonarvoihin liittyvä.

Selvityksessä käsitellään myös lievempiä keinoja, kuten yhteishallintosopimuksia, verotuksellisia kannustimia ja neuvonnan kehittämistä. Näiden painoarvo voi osoittautua suureksi, koska parhaat ratkaisut syntyvät usein jo metsänomistajan elinaikana suunnitellussa sukupolvenvaihdoksessa.

Kuolinpesien metsäomistukseen liittyvä ongelma on todellinen, eikä nykyjärjestelmä palvele aina metsän pitkäjänteistä hoitoa. Sahateollisuus ry:n julkaisema selvitys tuo keskusteluun konkreettisen ratkaisumallin. Seuraava kysymys kuuluu, rakennetaanko mahdollinen uudistus ensisijaisesti pakottavan määräajan varaan vai pyritäänkö sillä ennen kaikkea antamaan perheille paremmat keinot ratkaista omistuksensa ajoissa ja hallitusti.

Julkistustilaisuuden esitysmateriaali

Arviomuistio