Haastettelussa Ford Europen presidentti Jim Baumbick - Ford hakee Euroopassa omaa ääntään

Ford Suomen maahantuonnin 100-vuotisjuhlien yhteydessä tehty haastattelu Ford of Europen presidentin Jim Baumbickin kanssa avasi kiinnostavan näkymän siihen, miten valmistaja hahmottaa tulevia vuosiaan Euroopassa. Keskustelun ytimessä eivät olleet vain sähköistyminen tai uudet mallit, vaan paljon laajempi kysymys identiteetistä. Miten Ford pysyy Fordina markkinassa, jossa yhä useampi tuote rakentuu kumppanuuksien, yhteisten alustojen ja jaetun teknologian varaan.

Baumbickin vastaus oli diplomaattinen, ja kunnianhimoinen. Hänen mukaansa Ford ei halua tehdä persoonattomia tuotteita, vaan autoja ja hyötyajoneuvoja, joihin asiakkailla syntyy vahva suhde. Samalla hän puolusti erittäin avoimesti kumppanuuksia osana eurooppalaista liiketoimintaa.

Hyötyautot kannattelevat strategiaa

Juuri hyötyautopuolella Baumbick vaikutti kaikkein varmaotteisimmalta. Hän palasi useaan otteeseen ajatukseen oikeasta työkalusta oikeaan työhön. Se on vanha hyötyautologiiikka, mutta Fordilla sitä sovelletaan nyt uudessa tilanteessa, jossa käyttövoimat, ohjelmistot ja palvelut ovat muuttamassa koko kaluston roolia.

Ford Pro ei tässä ajattelussa ole vain pakettiautojen myyntikanava, vaan koko hyötyautoliiketoiminnan selkäranka. Sen kautta Ford pyrkii sitomaan ajoneuvot, energiaratkaisut, ohjelmistot, huollon ja käytön seurannan yhdeksi kokonaisuudeksi. Baumbickin puheessa hyötyautot eivät näyttäytyneet sivuliiketoimintana, vaan Euroopan Ford-strategian kovimpana ytimenä.

Transit-perheeseen lisää tarkkuutta

Konkreettisimmillaan tämä näkyy Transit-perheessä. Fordilla on jo valmiiksi vahva asema yhden tonnin pakettiautoissa, ja juuri sitä asemaa yhtiö haluaa puolustaa entistä tarkemmalla mallijaolla. Haastattelussa Baumbick nosti esiin myös uuden pakettiautojen tonniluokkaan sijoittuvan Transit Cityn, jonka hän kuvasi hyvin kohdennetuksi työkaluksi suurkaupunkien viimeisen kilometrin jakeluun.

Samalla hän muistutti, että Fordin hyötyautopuoli ei rakennu yksin omavaraisuuden varaan. Volkswagen-yhteistyö on ollut jo vuosia keskeinen osa eurooppalaista hyötyautokuvioita. Nyt rinnalle on tulossa myös uusia kumppanuuksia, kuten edellä mainittu Kiinassa JMC-yhteistyrityksen kanssa Euroopan markkinoille valmistettava Transit City -mallisto. Yhteismalleilla Ford hakee lisää kattavuutta ja kilpailukykyä markkinaan, jossa tuotekohtainen tehokkuus korostuu koko ajan. 

Identiteetti yhteistyön keskellä

Tässä kohtaa jutun kiinnostavin jännite syntyy lähes itsestään. Baumbick puhuu hyvin vahvasti Fordin omast identiteetistä, mutta samaan aikaan sen Euroopan sähköinen ja sähköistyvä mallisto rakentuu poikkeuksellisen laajasti yhteistyöverkoston varaan. Volkswagen näkyy jo nykyisessä hyötyautomallistossa, Renault tulee mukaan uuteen henkilöauto- ja hyötyautovaiheeseen, JMC mainittiin Baumbickin puheessa pitkän aikavälin hyötyautokumppanina, ja raskaassa päässä Ford Trucks on sitonut itsensä uuteen yhteiskehitykseen Ivecon kanssa.

Tämä ei tee strategiasta heikkoa, päinvastoin. Se tekee siitä realistisen. Samalla se nostaa esiin kysymyksen, jossa riittää myös jatkossa seurattavaa. Kuinka pitkälle Ford voi rakentaa Euroopan tarjontaansa yhdessä muiden kanssa ilman, että sen oma ääni alkaa hälvetä.

Monienergia

Baumbickin näkemyksen mukaan sähköistyminen on Fordin missio, mutta markkina ei liiku tällä hetkellä samaa tahtia kuin sääntely tai poliittiset tavoitteet. Tästä syystä Ford ei puhu enää vain täyssähköautoista, vaan koko sähköistymisen kirjosta.

Baumbick nosti erityisen vahvasti esiin hybridit, ladattavat hybridit ja pidennetyn toimintamatkan ratkaisut. Hänen mukaansa juuri nämä voivat toimia siltana asiakkaille, jotka eivät ole vielä valmiita täyssähköön mutta joiden päivittäinen ajo olisi jo pitkälti sähköistettävissä. Ajatus on käytännöllinen. Jos asiakas ei ole valmis täyssähköautoon, vaihtoehdon pitäisi silti olla sähköistetty eikä paluu puhtaaseen polttomoottoriin.

Ranger PHEV tuo uuden työkalun

Hyötyautopuolen ehkä kiinnostavin yksittäinen painotus liittyi Ranger PHEV:hen. Baumbick puhui siitä poikkeuksellisen innostuneesti ja korosti, että ladattava hybridi ei ole pickupissa ainoastaan päästö- tai veroratkaisu. Hänen mukaansa se tuo asiakkaalle aivan uudenlaista hyötyä, erityisesti Ford Pro Power Onboard -järjestelmän kautta. Mutta mikä se on?

Käytännössä auton mukana kulkee liikkuva verkkovirtalähde ilman erillistä generaattoria, mikä voi olla monessa työssä konkreettinen etu. 

Baumbickin mukaan sähköistyvän hyötyauton arvo ei synny vain käyttövoimasta vaan siitä, että auto saa kokonaan uuden roolin työkaluna. Ranger PHEV voi toimia liikkuvana virtalähteenä työmaalla, huoltoajossa tai asennustyössä, jolloin erilliselle generaattorille ei aina ole tarvetta. Samalla säästyy tilaa, melu vähenee ja pakokaasupäästöt pienenevät. Hänen mielestään juuri tässä näkyy sähköistymisen käytännön hyöty parhaimmillaan. Auto ei vain liiku sähköllä, vaan tuo mukana myös käyttökelpoista energiaa sinne, missä työtä tehdään.

Baumbickin mielestä tästä puhutaan vielä aivan liian vähän. Hänen mukaansa sähköistyminen on hyötyautossa kiinnostava vasta silloin, kun se parantaa asiakkaan tekemää työtä ja nostaa tuottavuutta.

Ford 100 vuotta Suomessa kutsuvierastapahtumassa nähtiin kattavasti ikonisia malleja eri vuosikymmeniltä

Diesel jää vielä pitkäksi aikaa työkalupakkiin

Kun keskustelu kääntyi dieselin tulevaisuuteen, Baumbick ei puhunut siitä menneisyyden teknologiana, vaan edelleen tärkeänä osana hyötyautojen kokonaisuutta. Tämä on olennainen huomio erityisesti Ammattilehden lukijalle, sillä monessa työssä diesel ei ole vain totuttu ratkaisu vaan edelleen kaikkein toimivin. Pitkät siirtymät, raskaat kuormat, veto, kylmät olosuhteet ja hajautunut käyttöympäristö pitävät sen yhä vahvana vaihtoehtona erityisesti niille asiakkaille, joiden työpäivä ei asetu vielä luontevasti latausinfran tai sähköistetyn käyttöprofiilin ympärille.

Baumbickin ajattelussa dieselin tulevaisuus ei kuitenkaan näyttäydy pysyvänä pääroolina vaan osana siirtymävaihetta, jossa asiakkaalle halutaan tarjota useampi realistinen polku eteenpäin. Hän ei rakentanut vastakkainasettelua dieselin ja sähkön välille, vaan puhui enemmän siitä, miten sähköistetyt ratkaisut voivat ottaa haltuun niitä käyttötilanteita, joissa diesel on tähän asti ollut lähes itsestään selvä valinta. Esimerkiksi Ranger PHEV:n kohdalla tavoitteena on ollut hänen mukaansa rakentaa ajoneuvo, joka on vähintään dieselin veroinen työssä, mutta tarjoaa samalla jotakin uutta kuten Pro Power Onboardin kaltaisen käytännön lisähyödyn.

Tässä on myös laajempi markkinalogiikka. Ford tunnistaa, että hyötyautopuolen asiakkaat eivät vaihda käyttövoimaa ideologisista syistä vaan vasta silloin, kun uusi ratkaisu toimii työssä vähintään yhtä hyvin ja mieluiten taloudellisesti paremmin. Siksi dieselin rinnalle tuodut ladattavat hybridit ja muut sähköistetyt vaihtoehdot eivät ole Fordille vain päästövastaus vaan väline madaltaa siirtymää. Jos asiakas ei vielä ole valmis täyssähköön, mutta voi siirtyä dieselistä sähköistettyyn ratkaisuun ilman että työnteko kärsii, se on valmistajan näkökulmasta jo askel oikeaan suuntaan.

Baumbickin puheista syntyi vaikutelma, että diesel säilyy Fordin hyötyautopuolella vielä pitkään, mutta sen rooli muuttuu vähitellen oletusarvosta yhdeksi vaihtoehdoksi muiden joukossa. Juuri tämä on ehkä hyötyautosegmentin realistisin näkymä tällä hetkellä. Diesel ei katoa nopeasti, mutta sitä ei myöskään enää pidetä ainoana ratkaisuna niissäkään töissä, joissa se on tähän asti hallinnut lähes automaattisesti.

Kiina pakottaa uudistumaan

Baumbickin puheessa kiinalaisten valmistajien nousu toimi koko ajan taustavoimana, jota vastaan Ford asemoi strategiaansa. Hänen mukaansa kiinalaisten suurin etu on mittakaava ja kyky standardoida nopeasti niitä osia ja järjestelmiä, jotka eivät asiakkaan näkökulmasta enää ole brändin tärkein erottautumistekijä.

Ford ei hänen mukaansa aio vastata tähän kopioimalla kaikkea. Sen sijaan yhtiö haluaa oppia nopeudesta, standardoinnista ja mittakaavan hyödyntämisestä. Euroopassa tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kumppanuudesta tehdään osa ydinosaamista, ei poikkeusratkaisu.

Ford F-Max

Myös raskas pää liikkuu

Vaikka Baumbickin haastattelussa Fordin raskas kalusto jäi selvästi kevyttä hyötyautopuolta pienempään rooliin, juuri siellä näkyy hyvin se suunta, johon Ford on Euroopassa menossa. Raskaiden kuorma-autojen puolella valmistaja ei rakenna tulevaisuuttaan yksin, vaan yhteistyön kautta. Ford Trucksin ja Ivecon yhteiskehityssopimus uudesta raskaan kuorma-auton ohjaamoperheestä kertoo, että myös tällä puolella haetaan kilpailukykyä mittakaavan, jaetun kehitystyön ja tarkasti valittujen vahvuuksien kautta.

Fordin raskaat kuorma-autot eivät ainakaan toistaiseksi kuulu Suomen maahantuontiohjelmaan, vaikka uudistuneella mallistolla voisi siihen teknisesti olla edellytyksiä. Käytännössä paluu vaatisi myynti- ja jälkimarkkinaverkoston rakentamista lähes tyhjästä, sillä Fordin kuorma-autojen maahantuonti päättyi Suomessa jo 1990-luvun alussa. Ruotsalaismerkkien vahvassa puristuksessa hanke ei olisi taloudellisesti helppo, vaikka Virossa Ford Trucksilla onkin maahantuonti, joka ulottuu tytäryhtiön kautta myös Suomeen.

 Jim Baumbickilla  Oy Ford Ab:n toimitusjohtaja Johan Lindbergillä oli aihetta iloon merkin maahantuonnin satavuotisjuhlassa.

Hyötyautot ovat Fordin vahvin kortti

Fordista piirtyy kuva valmistajasta, joka yrittää Euroopassa kahta asiaa samaan aikaan. Sen pitää säilyttää oma tunnistettava luonteensa, mutta myös hyväksyä se, että tulevaisuuden kilpailu voitetaan aiempaa useammin yhdessä muiden kanssa.

Henkilöautopuolella tämä tekee strategiasta vielä hieman avoimen näköisen. Hyötyautopuolella sama kaava näyttää paljon vakuuttavammalta. Siellä Fordilla on jo valmiiksi vahva markkina-asema, uskottava Ford Pro -kehys ja tuotteita, joiden ympärille on helpompi rakentaa myös sähköistyvää tulevaisuutta.

Baumbickin haastattelun kiinnostavin anti löytyy lopulta juuri hyötyautoista. Niissä Ford näyttää Euroopassa kaikkein varmimmalta, ja juuri niiden varaan yhtiö rakentaa myös seuraavaa vaihettaan.

Tapahtuman huipensi Auto- ja liikennetoimittajat ry:n Juha Partasen yhdessä Fordin kanssa kirjoittaman monisatasivuisen historiikin julkistus.