Tutkimus: Luonnonsuojelu nostaa kiinteistöjen arvoa Natura-alueiden lähellä

Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan Natura 2000 -suojelu näkyy kiinteistöjen myyntihinnoissa. Suojelu laski maapohjan arvoa, mutta virkistysmahdollisuuksien parantuminen puolestaan nosti asuinkiinteistöjen arvoa. Tutkijat korostavat tulonjakovaikutusten huomioimista osana ympäristöpolitiikan suunnittelua.

Tutkimuksessa hyödynnettiin Maanmittauslaitoksen koko maan kattavaa kauppahintadataa kolmen vuosikymmenen ajalta. Tavoitteena oli tutkia luonnonsuojelun kustannuksia, hyötyjä ja tulonjakovaikutuksia kiinteistöjen arvojen muutosten kautta. Tilastollisessa analyysissä verrattiin kiinteistöjen myyntihintoja ennen ja jälkeen suojelupäätöksen vertaamalla suojelualueita ympäröivien alueiden hintakehitykseen.

Tulosten mukaan metsä- ja maatalousmaan arvo aleni Natura-alueilla ja niiden välittömässä läheisyydessä johtuen suojeluun liittyvistä käyttörajoituksista. Toisaalta suojelu nosti pientalo- ja mökkikiinteistöjen arvoa Natura-alueiden sisällä ja niiden välittömässä läheisyydessä, sillä suojeltu luonto paransi alueen viihtyvyyttä ja virkistysmahdollisuuksia. Rakentamattomien tonttien hinnat taas laskivat suojelualueilla, mutta nousivat niiden läheisyydessä. 

– Natura 2000 -verkosto on tärkeä osa Suomen luonnon suojelua, mutta siihen liittyi myös voimakkaita vastareaktioita maanomistajien taholta. Tutkimuksemme mukaan suojelun taloudelliset hyödyt ylittivät kustannukset, mutta vastareaktiot selittyvät osin verkoston tulonjakovaikutuksilla. Tämä korostaa oikeudenmukaisuuden huomioimista osana ympäristöpolitiikan suunnittelua, kertoo ympäristötaloustieteen professori Lassi Ahlvik maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta. 

Euroopan unionin biodiversiteettistrategian tavoitteena on suojella 30 prosenttia unionin maa- ja merialueista, ja tästä osuudesta tiukasti kolmannes, mukaan lukien kaikki vanhat ja luonnontilaiset metsät. Historiallisesti suojelu on keskittynyt Pohjois-Suomeen, ja myös uudet ehdotetut kriteerit vanhojen metsien suojeluun kohdentavat suojelun pohjoiseen. 

– Tulostemme perusteella suojelua tulisi lisätä myös Etelä-Suomessa, jossa sen tuottama hyöty näkyy konkreettisesti asuinkiinteistöjen arvoissa. Luonnonsuojelu aiheuttaa kustannuksia maanomistajille, joten tulonmenetysten kompensoiminen on tärkeää suojelun hyväksyttävyyden kannalta. Vapaaehtoisuuteen perustuvan suojelun, kuten Natura 2000 -verkoston jälkeen luodun Metso-ohjelman skaalaaminen ja kehittäminen tarjoaisi hyvät mahdollisuudet tähän, sanoo Ahlvik.

Tällä hetkellä Suomessa käsitellään kansallisia vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelukriteereitä, Suomen kansallista luonnon monimuotoisuusstrategiaa ja ennallistamisasetuksen velvoittamaa ennallistamissuunnitelmaa. 

–  Kustannusten lisäksi myös suojelun taloudelliset hyödyt tulisi tunnistaa. Ekologisen ja taloudellisen analyysin yhdistäminen on avainasemassa, jotta suojeluun käytetyllä rahalla saavutetaan mahdollisimman suuri myönteinen vaikutus luontoon ja sitä ympäröivään yhteiskuntaan, toteaa Ahlvik.