Metsälain tulkintamuutokset ovat vähentäneet puronrantametsien suojelua

Viimeisimmät tutkimustulokset osoittavat, että Suomen metsälain tulkinnan muutokset ovat vaikuttaneet merkittävästi purojen ja niiden ympäristöjen suojeluun.

Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että vuoden 2014 metsälain muutos sekä lain soveltamisesta tehty tulkinta ovat vähentäneet suojeltujen purometsien määrää merkittävästi vuosien 2018–2021 aikana.

Purometsät ovat purojen rannoilla kasvavia metsäalueita, joissa pienilmasto ja kosteusolot muodostavat erityisen kasvuympäristön monimuotoiselle lajistolle. Tällaisten alueiden menettäminen voi vähentää uhanalaisten lajien, kuten kääpien ja muiden metsälajien, elinympäristöjä entisestään.  

Monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet ovat vähentyneet selvästi 

Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa selvitettiin vuonna 2014 uudistetun metsälain ja vuonna 2018 voimaan astuneen metsälain tulkintasuosituksen vaikutusta Suomen Metsäkeskuksen paikkatiedoissa olevien purokohteiden määrään. Uusi metsälaki määrittää, että erityisen tärkeiden elinympäristöjen tulee olla pieniä (alle 2 hehtaaria) tai niillä on oltava vähäinen metsätaloudellinen merkitys. Uudistetun tulkintasuosituksen tarkoituksena oli yhdenmukaistaa aiemmin subjektiiviseksi koettua metsälain tulkintaa, jolloin suojeltavien elinympäristöjen tunnistaminen ja suojelupotentiaalin arvioiminen helpottuisivat. Uusi tulkintasuositus kuitenkin toi mukanaan aikaisempaa tiukemmat kriteerit suojeltaville kohteille, jolloin osa aikaisemmin suojelluista kohteista ei enää täyttänyt näitä kriteerejä. 

- Vuosien 2018 ja 2021 välillä metsälakipuroja poistui aineistosta yhteensä 14518. Analysoimme paikkatietotutkimuksessa puronvarsikohteita mitaten manuaalisesti suojavyöhykkeen 1635:ltä aineistosta poistetulta purolta ja samalla arvioiden niiden mahdollisen poiston syyn. Tulokset osoittavat, että 5643 hehtaaria metsälain purokohteita on poistettu suojelusta, mikä vastaa noin 27 % kaikista metsälakipuroista, kertoo apurahatutkija Veera Saari Jyväskylän yliopistolta.   

Poistettujen purokohteiden osuus vaihteli kuitenkin huomattavasti eri maakunnissa.  

- Esimerkiksi Kymenlaaksossa poistettiin 45 % alueista, kun taas Keski-Pohjanmaalla vain 13 %. Tämä kertoo suurista alueellisista eroista metsälain tulkinnassa, selventää Saari. 

Liian kapeat suojavyöhykkeet vaikuttavat suojeluun 

Tutkijat selvittivät myös, minkälaisia purokohteita aineistosta on mahdollisesti poistettu ja mistä syystä.  Nykyisin tulkintasuosituksen mukaan kohteen ympärille säästettävän suojavyöhykkeen tulee olla molemmin puolin puroa ja vähintään valtapuuston keskipituuden levyinen. Tämän seurauksena vuosina 2017–2019 aineistosta poistettiin yli 34 000 hehtaaria aiemmin suojeltuja kohteita, ilman virallisia perusteluja tai raportointia.  

- Tutkimuksessamme selvisi, että 50 % kokonaan poistetuista alueista poistettiin liian kapean suojavyöhykkeen vuoksi. Muita syitä poistoille oli suojavyöhykkeen sijoittuminen vain toiselle puolelle puroa, hakkuut suojavyöhykkeen sisällä tai kohteen koko ylitti kahden hehtaarin ylärajan. Joissain tapauksissa liian kapeaa suojavyöhykettä olisi voitu ympäröivän puuston perusteella leventää, mutta kohteet olivat siitä huolimatta menettäneet lain suojan. Aina kohteen poistolle ei löytynyt selvää syytä, kertoo Saari.  

Suojelun suunnanmuutos on vielä mahdollinen 

Tutkimuksen mukaan nykyiset lain tulkinnat eivät riitä suojelemaan näitä arvokkaita elinympäristöjä, ja tarvitaan kiireellisiä toimia puroluonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi tulevaisuudessa.  

- Ehdotamme tutkimuksen tuloksiin perustuen, että metsälakia ja sen tulkintaa tulisi muuttaa puroluonnon suojelun edistämiseksi. Aikaisempien tutkimusten mukaan suojavyöhykkeen leveyden tulisi olla vähintään 30 metriä, jotta ne pystyvät suojaamaan puroympäristöjä tehokkaasti. Tätä kapeammat suojavyöhykkeet ovat alttiita tuulenkaadoille, pienilmaston muutoksille eivätkä ne kykene suojelemaan puroa esimerkiksi ravinteiden ja sedimentin huuhtoutumiselta, sanoo Saari.