Uusi kirja "Metsäala murroksessa":

Siirtämällä painopistettä nykyrakenteiden tukemisesta ja muutosten minimoinnista uusiutumiseen ja monipuolistumiseen metsäala voi tulevaisuudessa olla kukoistava yhdistelmä uusia ja perinteisiä toimintoja. Tähän tulokseen on tultu Metlan tutkijoiden  julkaisemassa kirjassa ”Murroksen jälkeen – Metsien käytön tulevaisuus Suomessa”.

Suomen metsäala käy läpi yhtä historiansa merkittävimmistä murroksista. Sen seurauksena Suomessa on tulevaisuudessa monella tavalla nykyisestä poikkeava metsäala. Uudistuvan puunjalostuksen rinnalla kehitys kulkee lisääntyvästi kohti metsien tuottamia ja metsiä hyödyntäviä palveluita. Jotta uudet mahdollisuudet pystytään hyödyntämään tehokkaasti, tarvitaan politiikassa nykyistä laajempaa näkökulmaa sekä nopeampia ja vaikuttavampia toimia, todetaan Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) tutkijoiden Lauri Hetemäen, Sini Niinistön, Risto Seppälän ja Jussi Uusivuoren toimittamassa kirjassa.

Painopiste nykyrakenteiden tukemisesta alan uudistamiseen

Politiikkaohjelmat, kuten Kansallinen metsäohjelma, ovat asettaneet tavoitteeksi metsäalan uusiutumisen ja monipuolistumisen. Käytännön politiikkatoimet kuitenkin edelleen liiaksi ylläpitävät olemassa olevia rakenteita keskittymällä puuntuotanto- ja infrastruktuurikysymyksiin. Painopistettä olisikin tähänastista voimakkaammin siirrettävä nykyrakenteiden tukemisesta alan uudistamiseen. Tämä edellyttää myös uusien toimijoiden ja pääomien tuloa metsäalaa uudistamaan ja monipuolistamaan. Kyse ei ole pelkästään siitä, että puulle keksitään uusia käyttömuotoja, vaan yhä enemmän siitä, että puun lisäksi myös metsien monet mahdollisuudet hyödynnetään nykyistä paremmin.

Laajennetaan politiikkaohjelmien arvoperustaa

Suomessa etujärjestöillä on ollut keskeinen sija metsäpolitiikan valmistelussa. Tämä on tuottanut kompromissiratkaisuja, jotka muuttavat vain vähän vallitsevaa tilannetta.
– Metsäalan murrokseen vastaaminen edellyttääkin nykyistä voimakkaampaa reagointikykyä. Politiikkaohjelmissa pitäisi irtautua eturyhmäajattelusta ja lähteä rohkeasti luomaan koko yhteiskunnan hyvinvoinnin entistä paremmin huomioon ottavaa politiikkaa, kiteyttää kirjan taustalla olevan tutkimushankkeen vetäjä, professori Jussi Uusivuori.

Metsäpolitiikan toimintaympäristö on muuttunut

Metsäpolitiikkaa on aiempaa vaikeampaa harjoittaa erillisenä politiikkalohkona, koska se kytkeytyy yhä enemmän osaksi energia- ja ilmastokysymyksiä. Tarvitaankin muutoksia politiikan hallinnossa, organisoinnissa ja toimeenpanossa kohti laaja-alaista ja koordinoitua luonnonvara- ja ympäristöpolitiikkaa.

Suomen metsäalan kilpailukyky on yhä enemmän palveluiden varassa

– Palvelut muodostavat tulevaisuudessa merkittävän osan metsäalan jalostusarvosta ja työpaikoista. Metsäsektoriin sisältyy jo tällä hetkellä paljon palveluja, kuten erilaisia suunnittelu-, tutkimus-, tuotekehitys-, konsultointi- ja koulutustoimintoja. Lisäksi luontomatkailu- ja virkistyspalvelut sekä metsien ympäristöarvoja hyödyntävä liiketoiminta ovat keskeisiä metsäalan palveluvaltaistumisessa. Tätä kehitystä tulee tukea nykyistä voimakkaammin politiikkatoimin ja panostamalla palveluihin liittyvään tutkimus- ja kehitystyöhön, huomauttaa erikoistutkija Lauri Hetemäki.

Tutkimuksella, opetuksella ja koulutuksella on keskeinen merkitys

Metsäalan uudistumisen ja monipuolistumisen kannalta tutkimuksella, opetuksella ja koulutuksella on keskeinen merkitys. Viime aikoina tutkimuksen suuntaamisessa on korostettu erityisesti elinkeinoelämän tarpeita. Kirjan kirjoittajien mielestä osaamista tulee kuitenkin kehittää tasapainoisesti.

– On panostettava riittävästi myös sellaiseen riippumattomaan yhteiskunnan hyvinvointia edistävään tutkimukseen, joka ei palvele yksinomaan yritysmaailman etuja. Metsäalalla onkin turvattava taloudellis-yhteiskunnallisen ja ekologisen tutkimuksen asema teknologispainotteisen tutkimuksen rinnalla. Myös perustutkimuksen resursseista on huolehdittava, korostaa professori Risto Seppälä.

”Murroksen jälkeen – Metsien käytön tulevaisuus Suomessa” – kirja perustuu Metsämiesten Säätiön ja Metsäntutkimuslaitoksen rahoittamaan, vuonna 2007 käynnistyneeseen tutkimushankkeeseen. Kirjassa arvioidaan metsäalan meneillään olevaa murrosta osana globaalin toimintaympäristön muutosta sekä murroksen vaikutuksia alan tulevaisuuteen ja metsien käyttöä koskevaan politiikkaan seuraavien 10–20 vuoden aikana. Kirjan analyysit perustuvat asiantuntija-arvioihin. Lisäksi kirjassa esitellään politiikkalaskelmia, jotka perustuvat hankkeessa rakennettuun Suomen metsä- ja energiasektoreita kuvaavaan numeeriseen malliin.