Metsien pienten riistanisäkkäiden kannat taantuneet

Tämän vuoden lumijälkilaskentojen mukaan metsäjäniskanta on kasvanut, mutta oravakanta romahtanut Lappia lukuun ottamatta. Pitkän aikavälin trendit kuitenkin osoittavat, että pienistä riistanisäkkäistämme useat havumetsävyöhykkeelle tyypilliset lajit ovat selvästi taantuneet vajaan neljän vuosikymmenen aikana.

Nisäkkäiden lumijälkiä on vuoden vaihteesta lähtien laskettu riista- ja peltokolmioilla ympäri maata jo 35 talvea peräkkäin. Talven 2023 aikana koko maassa laskettiin yhteensä 739 kolmiota, mikä on hieman enemmän kuin edellisvuonna.

Tämän vuoden laskentojen perusteella metsäjäniskanta on nyt, pitkän aikavälin taantumiseen suhteutettuna, koko maassa normaalia suurempi. Pohjoisessa kanta on kasvanut edellisvuodesta, kun taas maan etelä- ja keskiosissa kanta on pysynyt toista vuotta peräkkäin normaalia suurempana.

Oravan kanta on Lappia lukuun ottamatta romahtanut koko maassa. Taantuminen oli odotettavissa kuusen hyvän käpysadon siivittämän huippuvuoden 2022 jälkeen. Myös näätä on vähentynyt edellisvuodesta maan etelä- ja keskiosissa, mutta pohjoisessa runsastunut. Lyhyellä aikavälillä riistanisäkkäiden kannanvaihteluja aiheuttavat ravintotilanne, kuten käpysato ja myyräkannat, sekä taudit ja pedot.

Pitkän aikavälin muutokset: monet pienriistakannat taantuvat

Koko 35 vuoden seurantajakson aikana metsäjäniskanta on taantunut alle puoleen, oravan ja lumikon kolmannekseen ja kärpän peräti kuudennekseen. Myös ketunjälkien tiheys on taantunut metsissä noin puoleen. Kettu viihtyy hyvin myös maatalousmaisemissa, jossa kannan tiheys onkin suurempaa. Näätäkanta on taantunut etelässä ja runsastunut pohjoisessa. Saukolla kanta kasvoi 1990-luvulla ja on viimeisen parinkymmenen vuoden ajan ollut vakaa. Suurin poikkeus lajijoukossa on voimakkaasti runsastuva rusakko, jonka lumijälki-indeksi on noin 25-kertaistunut tarkastelujakson aikana.

Jatkuvan vähenemisen taustatekijöitä on useita, ja syy-seuraussuhteita on vaikea osoittaa. Pohjoisten nisäkkäiden yhteisenä haasteena ovat ilmastonmuutos, myyräsyklien heikkeneminen, metsämaiseman rakenteen muutokset sekä eteläisten lajien levittäytyminen pohjoisemmaksi.

Kolmiolaskenta on pienten riistanisäkkäiden seurantajärjestelmä

Luonnonvarakeskuksen (Luken) koordinoimalla kolmiolaskennalla seurataan riistanisäkkäiden kannankehitystä ja levinneisyyden muutoksia. Seurannassa tarkastellaan niin sanottua lumijälki-indeksiä, joka suhteuttaa laskettujen lumijälkien määrää laskentapanostukseen ja tuoreiden lumijälkien kertymäaikaan.

Monelle pienriistalajille, kuten jäniksille, oravalle, ketulle ja usealle näätäeläimelle, lumijälkilaskenta on tärkein, tai jopa ainoa, valtakunnallinen vuosittainen kannanseuranta. Luke kiittää kaikkia vapaaehtoisia laskijoita ainutlaatuisesta ja tärkeästä työpanoksesta.

Riistakolmiot.fi