Suomen Metsämuseo Luston arkkitehtuurikilpailun ratkaisusta 30 vuotta

Suomen Metsämuseo Luston arkkitehtuurikilpailun ratkaisusta on kulunut 30 vuotta. "Suomen metsätietokeskuksen yleinen suunnittelukilpailu" alkoi vuoden 1990 puolella ja kilpailu ratkaistiin kesäkuussa 1991.

Kilpailun 1. palkintosija jaettiin ehdotukselle nimeltään "Lusto", jonka tekijöiksi paljastuivat Rainer Mahlamäki, Ilmari Lahdelma ja Juha Mäki-Jyllilä. Kyseessä oli Rainer Mahlamäen ja Ilmari Lahdelman läpimurtotyö, mutta se oli suurmenestys myös koko Arkkitehtitoimisto 8 Studiolle, jossa he olivat osakkaina: kilpailussa jaetuista seitsemästä tunnustuksesta 8 Studiossa mukana olleet henkilöt saivat yhteensä viisi.

Kilpailun arvostelupöytäkirjassa Lustoa luonnehditaan intiimiksi ja samalla sympaattisesti monumentaaliseksi ehdotukseksi, joka suhtautuu ympäristöönsä säästeliäästi. Ehdotuksen vahvimpana ansiona palkintolautakunta piti sen omaleimaista ja ilmeikästä sisätilaa pitkine näkymineen.

Museo sijoittuu Punkaharjun luonnonkauniiseen kansallismaisemaan, veden ja metsän ääreen. Rakennukselle leimallinen on sen lieriömäinen osa, jonka voi nähdä yhtäältä luonnosta erottuvana puhtaan geometrisena muotona tai toisaalta rinteellä kohoavana jättimäisenä kantona. Siellä sijaitsevat näyttely- ja yleisötilat, kun taas työskentely-, tutkimus- ja varastotilat on sijoitettu erilliseen, suorakaiteen muotoiseen rakennusosaan.

Museo paljastuu kävijälleen vähitellen. Rakennusta lähestytään rinnettä laskeutuen, metsäpolkua ja kapeaa kävelyramppia pitkin, mikä antaa museoon saapumiselle seremoniallista tuntua. Rakennusmateriaaleina ovat betoni ja puu. Paljas, kova betoni toimii puisten näyttelyesineiden ja yksityiskohtien neutraalina taustana, korostaen puun vivahteikasta luonnetta. Eri puumateriaalien avulla rakennuksen osien välille on luotu hienovarainen hierarkia: arvokkaissa näyttelytiloissa on käytetty lehtikuusta, kun taas arkisemmissa työtiloissa pääosassa on mänty. Rakennuksen sisätiloille leimallista on näyttelytilojen ja ulkomaiseman, matalien ja korkeiden tilojen sekä eri muotojen vuoropuhelu. Tilat ovat koruttomia, mutta ne poikkeavat tavanomaisesta museotilasta puun ja betonin näkyvällä käytöllä.

Rakennuksen suunnittelu käynnistyi välittömästi kilpailun ratkettua ja rakennus valmistui vuonna 1994. Sittemmin museoon on rakennettu myös Lahdelma & Mahlamäki arkkitehtien suunnittelema laajennus, joka valmistui vuonna 2008. Lusto on saanut paljon kansainvälistä huomiota ja sitä on esitelty maailman merkittävimmissä arkkitehtuurijulkaisuissa, kuten Architectural Review ja Detail-lehdissä sekä Kenneth Framptonin tunnetussa Modern Architecture -kirjassa.

Lusto on ollut omalta osaltaan vauhdittamassa puurakentamisen kehitystä Suomessa. Aiheeltaan metsään liittyvänä mutta betonirunkoisena rakennuksena se nosti julkiseen keskusteluun kysymyksen, miksi vastaavia rakennuksia ei voinut rakentaa puusta tuolloin voimassa olleen lainsäädännön puitteissa.

"Lusto oli ensimmäinen rakennus Suomessa todella pitkään aikaan, jossa paljaat rakennusmateriaalit olivat olennainen osa arkkitehtuuria sen sijaan että niitä olisi pyritty peittämään esimerkiksi rappauksella tai laatoilla. Tämä ilmiö näkyy suomalaisessa arkkitehtuurissa vahvasti vielä tänäkin päivänä", kertoo professori Rainer Mahlamäki.

Lustossa toteutetaan sisä- ja ulkotilojen uudistustyöt vuosina 2021-2024 ja museon uusi ydinnäyttely valmistuu keväällä 2023. Ydinnäyttelyhankkeessa näyttelyarkkitehtina toimii Jouni Kaipia ja Luston korjaussuunnittelusta vastaa Lahdelma & Mahlamäki arkkitehdit.