Suometsien käsittelyyn etsitään viisaita ratkaisuja laajapohjaisella yhteistyöllä

Turvemaan kantavuus asettaa rajoitteita puun korjuulle. Taloudellisia vaikutuksia syntyy myös ojien kunnossapidosta. Turvemaiden metsätalouskäyttö aiheuttaa enemmän haitallisia ympäristövaikutuksia kuin metsätalous kangasmailla. Esimerkiksi vesistökuormitus on runsaampaa ja kasvihuonepäästöt suurempia. Jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen toivotaan parantavan suometsätalouden kestävyyttä, mutta tutkittu tieto on vielä hyvin niukkaa. Sekä jatkuvapeitteisessä että jaksollisessa kasvatuksessa suotuisa vedenpinnan taso sekä taimettuminen ovat avaintekijöitä metsätalouden onnistumiselle.

Luke on käynnistynyt kolmivuotisen suometsien käsittelyn ongelmiin pureutuvan tutkimushankkeen ”Kestävää metsänhoitoa turvemailla – Ratkaisuja taloudellisiin ja ekologisiin ongelmiin”.

– Hankkeessa pyritään löytämään ratkaisuja käytännön tilanteisiin ja ongelmiin, joihin kentällä nyt erityisesti tutkimustietoa tarvitaan. Suotutkimukseen panostetaan Lukessa vahvasti ja uutta tutkimustietoa on lähivuosina tulossa runsaasti, kertoo hanketta koordinoiva tutkimusprofessori Raija Laiho Lukesta.

Hankkeessa on mukana laajasti alan toimijoita, GreenCarbon Finland Oy, Metsä Group, Metsähallitus, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, Tornator ja UPM, jotka osaltaan myös rahoittavat hanketta.

– Sidosryhmien osallistuminen hankkeeseen on ensiarvoisen tärkeää, sillä uuden tiedon vieminen osaksi käytäntöjä on alan kaikkien toimijoiden vastuulla, asiakaspäällikkö Eero Mikkola korostaa.

Hankkeessa selvitetään:

• Millaisissa tilanteissa ojien kunnostus voidaan korvata tuhkalannoituksella. Puuntuhkalla voidaan parantaa puuston kasvua, mikä alentaa pohjaveden pintaa. Ojien kunnostusta vähentämällä voidaan vähentää vesistöjen kiintoaineskuormitusta.
• Miten paljon puustoa tulee jättää kasvupaikalle kaistale-, pienaukko- ja ylispuuhakkuissa, jotta vedenpinta pysyy pääosan kasvukautta puuston kasvulle suotuisalla tasolla ilman laajamittaista ojien kunnostusta.
• Tuleeko jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen siirtyviltä turvemailta vähemmän ravinnekuormitusta kuin päätehakkuullisessa kasvatuksessa.
• Miten männyn kasvupaikoille jatkuvapeitteisen kasvatuksen menetelmäksi suositellut kaistalehakkuut vaikuttavat turvemaan kasvihuonekaasupäästöihin. Niukkaravinteiset turvemaametsät eivät perustilassa ole merkittäviä päästölähteitä, mutta erilaisten hakkuiden vaikutuksista ei ole juurikaan tietoa.
• Miten turvemaiden puunkorjuuta voidaan kehittää. Tutkimuksessa toteutetaan kaistale-, poiminta- ja pienaukkohakkuita rämemänniköissä ja korpikuusikoissa vaihtoehtoisilla tavoilla sekä tutkitaan vaihtoehtoisten menetelmien työn tehokkuutta sekä korjuuteknistä laatua.
• Miten taimettuminen onnistuu erilaisten hakkuiden jälkeen.