Serlachius-museoiden uusi näyttely avaa portit Mäntän sellutehtaan elämään

Mäntän selluloosatehdas tarjosi sadoille ihmisille työtä ja toimeentuloa vuodesta 1913 vuoteen 1991. Vuosien saatossa saastuttava tehdas joutui nousevan ympäristöliikkeen ja lupaviranomaisten silmätikuksi. Serlachius-museo Gustafissa avautuu 29.2. yleisölle näyttely Selluportin takana, joka avaa näkymän sellutehtaan arkeen työntekijöiden kertomana.

Näyttely pohjautuu haastatteluihin, joita Serlachius-museoiden tutkija Milla Sinivuori-Hakanen teki sellutehtaan entisen työntekijöiden parissa vuosina 2017–18. Näyttelyssä nostetaan esiin ihmiset prosessikaavioiden ja tuotantolukujen takaa. Työntekijöiden tarinoista saa samalla käsityksen sellun valmistuksesta ja siihen liittyneistä monipuolisista työtehtävistä.

Mäntän sulfiittiselluloosatehtaan päästöt ilmaan ja veteen olivat jatkuva puheenaihe 1970-luvulta lähtien. Saastuttavaan valmistusprosessiin perustunutta tehdasta yritettiin uudistaa ja päästöjä rajoittaa viranomaisten lupaehtojen tiukentuessa. Ympäristöinvestoinnit näkyivät muuttuvina työtehtävinä tehtaan uusissa laitoksissa mutta liian vähäisinä parannuksina ympäristössä.

Sellutehtaan toiminta päättyi vuonna 1991 Neuvostoliiton talousjärjestelmän kaatumiseen ja kahdenvälisen kaupan loppumiseen. Tehdas oli tuottanut viimeiset vuodet pääasiassa tekstiiliteollisuuden raaka-aineena käytettyä liukosellua, jonka markkinat Neuvostoliitossa sulkeutuivat kerralla. Tehtaan lopettaminen nousi valtakunnalliseksi uutisaiheeksi, ja sen ennakoitiin merkitsevän koko Mäntän kuoliniskua.

Selluportin takana -näyttelyn tarinat yhdessä kokoelma-aineistojen kanssa avaavat näkymiä myös teollisen ympäristön muutokseen. Näyttelyn kuraattori on Milla Sinivuori-Hakanen, ja näyttelyarkkitehtuurista on vastannut Serlachius-museoiden suunnittelupäällikkö Tarja Väätänen.