Kesäkuun alussa Lammasjärven Ruotinsaaressa kulotettiin 20 hehtaarin alue. Kulotus oli Kuhmo Oy:n metsäosaston koulutustapahtuma, jonka tavoitteena oli kulotusosaamisen kasvattaminen PEFC-sertifioinnin vaatimuksien mukaisesti.
Ennen koneellisen maanmuokkauksen yleistymistä kulotus oli yksi käytetyimmistä metsänhoidon menetelmistä. Metsänhoidon koneellistuessa ja luonnollisten metsäpalojen harvinaistuessa metsän monimuotoisuutta ja luontaista uudistumista on pyritty tukemaan säännöllisin kulotuksin.
Siinä missä metsä saa kulotuksesta todellisen ravinneruiskeen, tarjoaa eriasteisesti palanut puu elinympäristön palaneesta puusta riippuvaisille lajeille. Maaperän mustuessa sen lämpöolot paranevat ja kun kilpaileva kasvusto puuttuu, saa kylvetty siemen etumatkaa. Samalla myös hiilinielut kasvavat, kun hiili varastoituu alueelle nousevaan uuteen puustoon.
– Kulotuksesta on tullut osa metsäsertifioinnin kriteeristöä, joka velvoittaa jokaisen puuta ostavan organisaation polttamaan yhden kohteen vuosittain. Harjoittelimme nyt, jotta osaamme jatkossa toimia PEFC:in vaatimusten mukaisesti, selventää Kuhmo Oy:n metsäjohtaja Juhani Pääkkönen.
Toiveena leuto tuuli ja metsäpalovaroitus
Alue oli hakattu talvella ja hakkuutähteet jätetty alalle kuivumaan. Saaren omistaja Tuomo Kyllönen oli harkinnut alueen kulottamista jo ennen Kuhmo Oy:ltä tullutta aloitetta.
– Saari on merkitty muinaisjäännösrekisteriin pyyntikuoppakohteena, mikä rajoitti metsänmuokkaustapoja.
Paras hetki kulotukselle on yleisesti metsäpalovaroitusten aikaan, jolloin kuntta on riittävän kuivaa täydellisen palamistuloksen saavuttamiseksi. Ruotinsaaressa olosuhteet eivät olleet aivan optimaaliset, sillä alueelle ei ollut annettu metsäpalovaroitusta ja päivällä elohopea nousi lähes +30 asteeseen. Suotuisa tuuliolosuhde auttoi kuitenkin palon etenemistä.
– Tuli eteni tasaisesti, noin puoli metriä minuutissa, ja palamistulos oli odotettua parempi, toteaa kulotuksen johtajana toiminut Lieksan palokunnan palopäällikkö Mika Viertola.
Viertolalla on aiempaa kokemusta kulotusten käytännön toteutuksesta.
– Olemme koonneet kulotuksia varten tiimin Lieksan Rastin ja Lieksan Palomiehet ry:stä. Kun tehdään metsänhoidollista kulotusta, tulee paikalla olla toki myös metsäalan ammattilaisia, Viertola toteaa.
Valtaosa Kuhmo Oy:n metsäammattilaisista oli kulottamassa ensimmäistä kertaa.
– Ruotinsaari oli erinomainen harjoittelukohde, sillä saaresta tuli ei pääse leviämään, toteaa Juhani Pääkkönen.
Vaikka työ oli fyysisesti raskasta – paloletkujen asentamista, vesipumppujen siirtoa ja tavaroiden liikuttelua paikasta toiseen – ja helleilma teki siitä vieläkin tukalampaa, tapahtumaa pidettiin mielenkiintoisena.
– Se oli aika kaukana normityöpäivästä. Porukka oli väsynyttä mutta tyytyväistä, sillä kaikki meni kutakuinkin suunnitellusti. Lopputulos oli hyvä, eikä vahinkoja sattunut. Joku jopa kyseli jo, onko ensi kesälle kulotussuunnitelmia.
Kulottamisen jälkeen työ jatkui jälkisammutusten ja valvonnan parissa. Mikäli luonto ei tule apuun ja tarjoa runsasta sadetta, voivat jälkityöt jatkua viikkojenkin ajan. Saaressa riitti kuitenkin vain kahden vuorokauden valvonta.
– Moni asia osataan nyt kokemusten keräämisen jälkeen tehdä ensi kerralla varmasti vielä paremmin.
Tämänkaltaisia suuria saarikohteita on harvassa, mutta pienempiä kohteita löytynee. Myös pienet, helpommin toteutettavat säästöpuuryhmien polttamiset voisivat tulla jatkossa kyseeseen, Pääkkönen tuumii.