Kaikkia maanteitä ei voida hoitaa kohtuullisin kustannuksin välittömästi. Siksi maantiet on tällä hetkellä jaoteltu kuuteen talvihoitoluokkaan: lse, ls, I, lb, ll ja lll, joista lse-luokan palvelutaso on korkein.
Syksystä 2019 lähtien otetaan käyttöön urakoiden kilpailutuksen myötä uusi talvihoitoluokka Ic. Talvihoitoluokasta I luovutaan, kuten useimmissa ELY-keskuksissa on jo tehty. Kävely- ja pyöräilyväylillä hoitoluokat ovat K1 ja K2. Joillakin kaupunkiseuduilla on myös laatukäytäviä (L).
Väylävirasto päättää vilkkaimmin liikennöityjen teiden talvihoitoluokituksen, paikallinen ELY-keskus ratkaisee vähäliikenteisempien teiden luokituksen. Talvihoidon taso on erilainen eri hoitoluokan teillä, mutta saman luokan tiet hoidetaan koko maassa samantasoisesti. Hoitoluokat määrittelevät, missä kunnossa teiden on oltava talvella tai kuinka nopeasti on ryhdyttävä toimenpiteisiin kelin muuttuessa.
Autoilijoiden on varauduttava myös huonoihin keliolosuhteisiin, nopeissa säätilan muutoksissa voi pääteilläkin olla toisinaan huono keli. Vaikka kunnossapitoajoneuvo olisi jatkuvasti liikenteessä, kovilla tuulilla tai runsaan lumisateen aikana tiestölle ehtii kertyä useampi sentti lunta hoitolenkin aikana. Liukkaudentorjunnassa käytettävä hiekka voi puolestaan pyyhkiytyä helposti pois jäätyneeltä tienpinnalta. Lisäksi liukkaalla kelillä hoitolenkin ajaminen kestää kauemmin ja hiekan haku välillä hidastaa lenkkiä entisestään. Liukkaudentorjunta tehdään suolattavilla teillä pääosin ennakkoon. Myös hiekalla hoidettavilla teillä ennakoivat toimenpiteet, kuten tienpinnan karhentaminen tarvittaessa ovat tärkeitä.