Mallan luonnonpuiston suojelu - ekologian ja kulttuurin yhteensovittamista

Mallan luonnonpuiston laidunnusasioita on pohdittu viime aikoina lehtien palstoilla. FT Antero Järvinen kiinnitti huomiota poronhoidon aiheuttamiin ongelmiin Mallan luonnonsuojelualueella (HS 16.7.2017). Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen aluejohtaja Jyrki Tolonen kertoo, että luonnonpuiston työn alla olevassa hoito- ja käyttösuunnitelmassa asiaa on työstetty yhteistyössä Käsivarren paliskunnan kanssa.

Mallan alue rauhoitettiin 1916, jolloin Oulun kuvernöörin päätöksellä kiellettiin kaikki ihmistoiminta alueella. Poronhoidosta ei tuolloin mainittu mitään erikseen. Vuonna 1938 perustettiin Mallan luonnonpuisto vuoden 1923 luonnonsuojelulain mukaisena yleisenä suojelualueena. Vanhoissa säädöksissä mainitaan, että poronhoito voi jatkua siellä missä se on ollut ennenkin sallittua. Puiston laajennuksen yhteydessä 1981 kuitenkin annettiin asetus, missä poronhoitoa on rajoitettu.

Luonnonpuiston alueella laiduntavien porojen määrä on lisääntynyt 1990-luvulta alkaen puistoon kulkemista estävien esteiden puuttuessa, ja toisaalta lähiympäristössä lisääntyneen rakentamisen ja liikenteen vuoksi. Vuonna 2008 Mallan Luonnonpuiston hallinta siirrettiin Metsäntutkimuslaitokselta Metsähallitukselle. Metsähallitus käynnisti alueen hoito- ja käyttösuunnitelman laatimisen, missä yhtenä tehtävänä oli suunnitella, miten porojen laidunnus voidaan estää luonnonpuistossa.

Suunnittelun tuloksena Metsähallitus esitti aidan rakentamista suojaamaan puistoa. Saamelaiskäräjät ja Käsivarren paliskunta puolestaan ehdottivat lausunnossaan porovahdin palkkaamista, jotta porot eivät liikkuisi Mallalle. Porolaidunnuksen rajoittaminen alueella on välttämätöntä, kuten ympäristöministeriö lausunnossaan hoito- ja käyttösuunnitelmasta toteaa syksyllä 2016.

Porolaidunnuksen rajoittaminen Mallan luonnonpuistossa pyritään ratkaisemaan ensisijaisesti Metsähallituksen sekä Käsivarren paliskunnan ja alueella laiduntavien porojen omistajan kesken sopimalla luonnonpuiston aitaamisesta osittain tai kokonaan tai muulla toimivalla keinolla. Samalla varmistetaan luonnonpuiston luontoarvojen säilyminen.

"Laidunnuskiellon yksipuolista toimeenpanoa viranomaistoimin ei pidetä hyvänä menettelytapana, koska on tärkeää sovittaa yhteen alueen historia, luonnonsuojelu ja saamelaiskulttuurin säilyttäminen. Paikallisen sopimisen Metsähallitus aloitti keväällä 2017 yhteistyössä Käsivarren paliskunnan, saamelaiskäräjien, ympäristöministeriön, alueella laiduntavien porojen omistajan ja Helsingin yliopiston kanssa. Ryhmän puheenjohtajana toimii Lapin liiton suunnittelujohtaja," kertoo aluejohtaja Jyrki Tolonen.