Kirjanpainajan parveilu käynnissä - tarkkaile puustotuhoja

Tilannekuva toukokuussa alkaneesta parveilusta saaliskertymän mukaan vuoden 2022 seurantapisteillä. Taustalla maakuntarajat. (Kartta: Esko Oksa, Luke. Taustakartta: ESRI Maakuntarajat ja kaupungit: Maanmittauslaitos)

Kirjanpainajat lähtivät liikkeelle Etelä- ja Väli-Suomessa talvehtimispaikoistaan toukokuun puolivälin jälkeen, kun päivälämpötilat saavuttivat +18 – 20 astetta. Parveilun määrässä havaitaan runsasta alueellista vaihtelua. Varttuneiden kuusikoiden omistajia neuvotaan tarkkailemaan varhaisia merkkejä kirjanpainajasta etenkin alueilla, joilla on aiemmin havaittu kirjanpainajaesiintymiä.  

Toukokuun loppuun mennessä parveilu alkoi lähes kaikilla seurantapisteillä. Runsaimpana parveilu ehti alkaa osalla Keski-Suomen, Uudenmaan, Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan seurantapaikkoja. Vuonna 2022 kirjanpainajien määrää seurataan 42 seurantapisteellä, joista pohjoisin sijaitsee Sotkamossa. Siellä parveilu oli vielä vähäistä.

Talvehtineiden kirjanpainaja-aikuisten parveilu jatkuu nyt kesäkuussa. Parveillessaan kirjanpainajat etsivät lisääntymiseen soveltuvia kuusia ja parittelukumppaneita. Vielä ei voida varmuudella ennustaa kesän tilannetta puustolle koituvien tuhojen suhteen. Kirjanpainajat lisääntyvät tuoreissa tuulenkaadoissa, heikentyneissä pystypuissa ja kuorellisessa tuoreessa puutavarassa. Kirjanpainaja nakertaa käytävänsä varttuneiden kuusien kuoren alle nilaan ja kuljettaa mukanaan puun kuivattavan sinistäjäsienen. Kuusen kärsiessä vedenpuutteesta sen pihkapuolustus kirjanpainajaa vastaan heikkenee.

Edellisen kesän kesä- ja heinäkuu olivat ennätyksellisen lämpimät, minkä vuoksi kirjanpainajan ensimmäinen sukupolvi aikuistui ennätysajoissa ja myös sisarsukupolvi ehti aikuistumaan. Viime vuonna kertyneet tehoisat lämpösummat (yli 1500 astevuorokautta) kielivät myös toiselle sukupolvelle suotuisasta kasvukaudesta. Mahdollisesti useamman sukupolven vuoksi kuivuneista ja kuorensa menettäneistä kuusista saatiin havaintoja poikkeuksellisen myöhään syksyllä. Lämpötilat vaikuttavat voimakkaasti myös tulevan kesän kirjanpainajatilanteeseen.  

– Mitä lämpimämpi kesä on, sitä nopeammin kirjanpainajan jälkeläiset kehittyvät ja sitä todennäköisempää on, että kesällä nähdään kirjanpainajan parveilua sisarsukupolven sekä mahdollisen toisen sukupolven synnyttämiseksi, kertoo tutkija Tiina Ylioja.

Seurantapisteiden kirjanpainajia houkuttavat feromonipyydykset sijoitetaan edellisen talven tuoreille kuusen uudistushakkuualoilla, joita kutakin reunustaa paahteinen kuusivaltainen metsä (kuva 2). Kyseiset metsänreunat ovat houkuttelevia kirjanpainajille, sillä hakkuun jälkeiset valo- ja lämpötilojen muutokset stressaavat metsänreunan kuusia. Usein reunametsästä kaatuu myös yksittäisiä puita, ja tuoreet tuulenkaadot houkuttelevat kirjanpainajia.

Kuva 2. Putkimallisissa pyydyksissä on kirjanpainajia houkuttelevaa feromonia ja ne on pystytetty kirjanpainajalle alttiin paahteisen tuoreen hakkuualan reunametsän tuntumaan (Kuva: Juho Kokkonen, Metsäkeskus)

Tietoa puustotuhoista saadaan Suomen metsäkeskuksen kautta

Kirjanpainajien aiheuttamien puustotuhojen yleisyydestä saadaan arvio Suomen metsäkeskuksen vastaanottamien hyönteistuhoihin liittyvien metsänkäyttöilmoitusten avulla. Vuonna 2021 Suomen metsäkeskukselle ilmoitettiin yhteensä 960 hehtaaria hyönteistuhon vuoksi hakattavaa metsikköä, mikä on noin kaksi kertaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Kuluvan vuoden toukokuun loppuun mennessä hyönteistuhon vuoksi hakattavia metsiköitä on ilmoitettu jo 718 ha.

Hakkuita on ilmoitettu osittain alueilla, joilla kirjanpainajakannat ovat olleet runsaita jo pidemmän aikaa, kuten Uudenmaan, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakunnissa. Havaintoja on kuitenkin myös pohjoisemmista maakunnista. Kirjanpainajan vuoksi hakattava pinta-ala ei kokonaisuudessaan ole kirjanpainajan vioittamaa puustoa, sillä hakkuu tehdään ennaltaehkäisevästi estämään pienialaisen tuhon laajentumista.

Juurisyy kirjanpainajatuhojen esiintymiseen on aikaisempien vuosien tuuli- tai lumituhot ja niitä seuranneet suotuisat lämpöolosuhteet. Näiden jäljiltä metsään on jäänyt vahingoittunutta ja heikentynyttä puuta lisääntymisalustaksi. Ilmiö korostuu hakkuualojen reunoilla, joissa puusto altistuu sekä auringon paahteelle että tuulituhoille. Jos lämpimät sääjaksot toistuvat myös tänä kesänä, etenkin kuivahkojen kasvupaikkojen pystypuiden tuhoriski kasvaa entisestään. Kuivuudesta kärsineet kuuset, joiden pihkantuotanto on heikentynyt, ovat alttiita kirjanpainajille. Jos kirjanpainajat pääsevät runsastumaan, ne pystyvät joukkovoimallaan iskeytymään myös terveisiin pystypuihin. Kuoriaisten vaivaamia kuusikoita on hyvä tarkkailla kesän aikana säännöllisesti ja erityisesti lämpimien hellejaksojen jälkeen (kuva 3). Tilannetta pyritään ennaltaehkäisemään metsätuholailla.

– Metsätuholaki velvoittaa metsänomistajaa poistamaan kuoriaisille lisääntymiseen kelpaavan, yli 10 m3/hehtaaria ylittävän kuusipuutavaran osuuden metsistä 15. heinäkuuta mennessä metsätuholain mukaisella A-alueella, toteaa metsänhoidon asiantuntija Juho Kokkonen Suomen metsäkeskuksesta.

Kuva 3. Kirjanpainajan iskemät puut ovat pitkään latvukseltaan vihreitä: vahingon tunnistaa ajoissa vain tyvelle kertyvästä ruskeasta purusta. Jo kuolleiden ja kuorensa menettäneiden puiden poisto ei auta torjunnassa (kuva: Tiina Ylioja)

Luonnonvarakeskus (Luke) koordinoi ja hoitaa kirjanpainajan seurantapisteitä yhdessä Suomen metsäkeskuksen sekä muiden vapaaehtoisten metsäalan toimijoiden kanssa.

Voit tutustua metsätuhon vuoksi tehtyihin metsänkäyttöilmoituksiin tarkemmin Metsäkeskuksen karttapalvelussa. Lisäksi löydät lisätietoa metsätuholain velvoitteista ja määräajoista Metsäkeskuksen metsää koskevista säädöksistä.